Juttu, joka ei ole mistään kotoisin

Olin kyllä hiukan ajatellut Susadimin innoittamana askarrella iltani iloksi ja pistin miehen tuomaan kauppareissultaan tällaisia biojätepusseja .

Siitä ei tullut vielä mitään. Olin myös aikonut kirjoittaa jotakin äidin puoleisista isovanhemmistani, kuvan otin, mutta tekstiä ei syntynyt.

Huomenna on uusi päivä, mutta eivät nämä mitäänsanomattomat päivätkään turhia päiviä ole!

Paikallishistoriaa

Historiasarja jatkuu:)  Osa kaksi keskittyy paikallishistoriaan ja kertoo lyhyesti minulle tärkeistä rakennuksista ja ympäristöistä. Valmiina on vain sivu yksi, mutta siitähän on hyvä alkaa.

Ylimmässä kuvassa seisoo isäni perhe kesäisenä päivänä kotitalonsa edessä. Pojilla on tuon ajan tavan mukaan kesätukka eli pää ajettu paljaaksi. Siis aivan kuin tänä päivänäkin!
Tuo talo on tärkeä minullekin, sillä sen yhdessä päädyssä oli meidän kotimme paljon myöhemmin  parin vuoden ajan.
Kuten kastekirkkoni alapuolella olevasta  kuvasta saattaa arvata, synnyin keskellä talven pakkasia. Sukulaistädeillä ja lapsillakin oli lämpimät turkit päällä, kun iloisina lähtivät  potkukelkoilla ristiäisjuhlaan kastetilaisuuteni jälkeen.
Lastentarhaa käytiin ennen, jos käytiin, muutaman tunnin päivässä, että olisi opittu lauluja ja leikkejä ja kai siksikin, että opittaisiin ennen kouluun menoa jonkinlaisia sosiaalisia taitoja. Tosin meillä kotona luettiin, leikittiin ja laulettiin aivan riittävästi, mutta tarhaan meno oli kuitenkin tärkeä asia minulle.  Kuten tuossa kirjoitin, oli Matilda Wrede asunut talossa, jossa lastentarha myöhemmin sijaitsi. Hänhän oli vankien ystävä ja perinteitä noudattaen marssimme puoli vuosisataa myöhemmin lastentarhanopettajamme Kaisu-tädin perässä vankilan portille hakemaan korjattuja pikkutuoleja tai muita esineitä.
Haikea oli jättää lastentarha, mutta koulun aloittamista odotin jo malttamattomana. Saihan siellä ihania kirjojakin, joita minulla on tallella tänäkin päivänä. Jatkuu.

Se päivä oli iloinen vaan nyt se on jo eilinen

Jatketaan nyt taas tätä uutta harrastusta eli kameran kera raportointia päivän tapahtumista. Kuten otsikosta ilmenee, kerron vain eilisestä, koska tämä päivä oli niin tavallinen harmaa maanantai. Toki siitäkin jutun saisi aikaan, sillä eihän harmaudessa mitään vikaa ole, rauhallinen väri erilaisine sävyineen.

Mutta siis eilinen. Pikkupojat tulivat nyt vuorostaan sunnuntaipäiväämme piristämään. Hyvä kun 2v saa haalarin riisuttua, niin jo istutaan lattialla lastaamassa auton lavalle mitä lie soraa, tai palikoitako nuo vain ovat. Kaikki lelut ovat retroa, 70-luvulta.
Puolivuotias on toistaiseksi vain tekstiiliurheilija, mutta tomerasti ja vauhdilla hän potkii pikku jaloillaan. Aika näyttää, mihin suuntaan mennään.
2v on aivan haltioitunut autoista ja muista nelipyöräisistä ja kun  komeron kätköistä otettiin esille kori, joka oli täynnä hänen isänsä vanhoja pikkuautoja, ei kuulunut muuta kuin onnellinen oi, oi ! Sitten olikin jo vaikeampi lähteä kotiin, mutta parin kolmen auton avustuksella kävi sitten sekin.

Mitä muuta eilen? Käytiin esimerkiksi 1800-luvun lopulla. Vanhempi tyttömme ja puolisonsa olivat myös täällä ja juttelimme todella vanhoista asioista........

....eli kuvassa olevan isäni ja isoisäni suvusta. Paljon mielenkiintoisia asioita, lehtileikkeitä ja muuta löytyy papereitteni joukosta. Aina tällaisessa yhteydessä on pakko sanoa, että harmittaa todella paljon, kun en aikoinani kysellyt isältäni suvun asioista enempää. Nyt on paljon kysymyksiä, joihin ei voi saada vastausta keneltäkään.

Eilinen leipomus : Puolukkapiirakka

                                                              Kuva otettu tänään, vain tuo oli jäljellä.

200g voita/margar.
2 dl sokeria
2 munaa
6 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 dl puolukkahilloa
Sekoita voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat vuorotellen jauho+leiv.jauheen kanssa. 
Painele suurehkoon vuokaan. Päälle puolukkahilloa ja voi-sokeri-kaurahiutale-vanil.sokeri-seos eli:

100 g voita sulatettuna

1dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
2 tl vanil. sokeria       
25-30 min. 200 asteessa.

Kuukausihaaste marraskuussa

Taas on yksi kuukausi vierähtänyt. On aika keksiä, mitä marraskuu voi minusta kertoa. Haastehan menee näin:
kirjoitat kuukauden nimen ja keksit jokaisesta kirjaimesta itseesi liittyvän asian. Lisäksi liität mukaan sopivan kuvan.

                                                        Marraskuun haaste

•  Muistan ja olen aina muistanut huonosti tapaamieni henkilöiden nimet..
  
•  Ahdistun, jos ympärilläni puhutaan vain sairauksista.
•  Raivostun joskus pienistäkin asioista.
•  Rakastan kuitenkin rauhaa.
•  Aavistan joskus tulevia asioita.
•  Sanon joskus leikilläni jotakin, mikä otetaan  liian todesta.
•  Kummeksun moista tosikkomaisuutta.
•  Unelmoin ajasta, jolloin on ehtii tehdä mitä haluaa.
•  Uskon, että uskon.
  

Lopuksi vielä kuva, joka ei kuulu joukkoon. Kuva on vanhemman tyttären kotoa. Sinne huristelimme ohi syksyisten ja jopa huurteisten maisemien, kun napsin auton ikkunasta yllä olevat kuvat.
Kuten näkyy, hän pitää Marimekon kankaista ja niin pidän minäkin!

All Hallow´s Eve

Icon by http://dryicons.com
Pyhäinpäivä ja Halloween, mitä yhteistä niillä on? Ainakin se, että molemmat tuovat valoa tähän pimeään syksyyn. Kynttilät syttyvät joko haudoilla, kun muistamme täältä poistuneita läheisiämme tai sitten kurpitsalyhtyjen sisällä. Molemmilla on kannattajansa.
Suuremman kannatuksen  koululaisten ja päiväkotilaisten keskuudessa sai Halloween, jonka kunniaksi pidettiin naamiaisia ja kilpailuja parhaasta , kammottavimmasta asusta. Pienemmät koululaiset halusivat olla vain hienoja noitia tyllihameissa ja suippohatuissa tai mustissa silkkiviitoissa. Löytyihän heidänkin joukostaan joku kammottava luuranko ja muutama sarvipäinen.

Pikkutyttö pääsi tekemään kurpitsalyhtyjä ja niissä oli sitten ihailemista.

Eilen, tänään, mutta ei vielä huomenna

Eilinen päivä oli aivan täyteen buukattu: 

•  Aamulla töihin hiukan normaalia aikaisemmin. Kun starttasin Helkama Kaunottareni alkoi sade. Tuli suuria pisaroita. Kastuin tietenkin. Kun pääsin perille, alkoi aurinko paistaa.
  
• Poljin töiden jälkeen kotiin kääntymään. 
• Otin auton ja lähdin takaisin työpaikalle kokoukseen.
  
• Tulin kotiin kääntymään.
• Lähdin taas toiseen kokoukseen.
• Kokouksesta lähdin taidegrafiikan kurssille. Rentouttavaa.
• Tulin kotiin ja lueskelin blogeja. Myös rentouttavaa. 

Tänään olikin sitten aivan tavallinen päivä, mutta eilisiltainen grafiikankurssi jätti luomisvaihteen päälle, joten keräsin kaikenlaista tilpehööriä ja nyt olisi tarkoitus tehdä jotakin kelloista, avaimista, nauhoista ynnä muusta. Mitähän näistäkin sitten kehkeytyy?

Mitä kello jo on?

On  se jo niin paljon, puolta yötä lähestyy, että puhukoon kuva puolestaan.