Historiasarja jatkuu:) Osa kaksi keskittyy paikallishistoriaan ja kertoo lyhyesti minulle tärkeistä rakennuksista ja ympäristöistä. Valmiina on vain sivu yksi, mutta siitähän on hyvä alkaa.
Ylimmässä kuvassa seisoo isäni perhe kesäisenä päivänä kotitalonsa edessä. Pojilla on tuon ajan tavan mukaan kesätukka eli pää ajettu paljaaksi. Siis aivan kuin tänä päivänäkin!
Tuo talo on tärkeä minullekin, sillä sen yhdessä päädyssä oli meidän kotimme paljon myöhemmin parin vuoden ajan.
Kuten kastekirkkoni alapuolella olevasta kuvasta saattaa arvata, synnyin keskellä talven pakkasia. Sukulaistädeillä ja lapsillakin oli lämpimät turkit päällä, kun iloisina lähtivät potkukelkoilla ristiäisjuhlaan kastetilaisuuteni jälkeen.
Lastentarhaa käytiin ennen, jos käytiin, muutaman tunnin päivässä, että olisi opittu lauluja ja leikkejä ja kai siksikin, että opittaisiin ennen kouluun menoa jonkinlaisia sosiaalisia taitoja. Tosin meillä kotona luettiin, leikittiin ja laulettiin aivan riittävästi, mutta tarhaan meno oli kuitenkin tärkeä asia minulle. Kuten tuossa kirjoitin, oli Matilda Wrede asunut talossa, jossa lastentarha myöhemmin sijaitsi. Hänhän oli vankien ystävä ja perinteitä noudattaen marssimme puoli vuosisataa myöhemmin lastentarhanopettajamme Kaisu-tädin perässä vankilan portille hakemaan korjattuja pikkutuoleja tai muita esineitä.
Haikea oli jättää lastentarha, mutta koulun aloittamista odotin jo malttamattomana. Saihan siellä ihania kirjojakin, joita minulla on tallella tänäkin päivänä. Jatkuu.
ihana etta jaksat kirjoittaa muistoja ylos. kuvilla sita mielenkiintoisempi!
VastaaPoistaTosi ihana postaus. Tuo ristiäisporukan kuva muistuttaa kamalasti valokuvaa, jonka isäni oli ottanut varmaan samoihin aikoihin naisista, jotka olivat talvella menossa neuvolaan vauvojen kanssa. Löysin sen äskettäin jostain kuvalaatikosta ja lähetin Suomeen, kun olin tunnistavinani yhden niistä äideistä ja tiesin, missä tämän tytär asuu. Tytär olikin iloinen vanhasta kuvasta, jota ei ollut ennen nähnyt. Jännä miten noita vanhoja kuvia katselee paljon tarkemmin kuin uusia, ehkä siksi, että ne on niin harvinaisia ja ainutlaatuisia.
VastaaPoistaTosi kiva postaus, lisää vaan historianopetusta, vaatii Nimimerkki Interessiert, joka ei ole koskaan ollut lastentarhassa.
Ihanaa! Kivasti kerrot omasta historiasta. Tuota asiaa olen itsekin miettinyt ja ottanut kuvia omasta kylästä. Meillä tosin ei ollut kylässämme noin kuuluisia henkilöitä, mutta ei meidän kauas tarvitse mennä, kun löytyy Kekkosta, Leinoa, Lönnrotia ym. varsin kuuluisia henkilöitä.
VastaaPoistaMinustakin kiva postaus! Minäkin olen syntynyt keskelle kovia pakkasia, mutta ekat valokuvat on ajalta, jolloin tarkeni jo lyhythihaisella...
VastaaPoistasansku: kirjoittelen tuollaisia silloin, kun on into päällä.
VastaaPoistaAllu: Vanhat valokuvat inspiroivat kyllä kaikin tavoin.
Sira: Niin, hyvänen aika, kulttuurin kehdoksihan kotiseutuasi voisi kutsua.
kato nyt tätäkin: Taitaa seuraavat kuvat minustakin olla kesäkuvia.
Tulin vielä kysymään, että onko tuo isäsi kotitalo vielä olemassa? Suomessahan on purettu valitettavasti niin kamalan paljon vanhoja hienoja taloja, niin on minunkin kotipaikkakunnalla.
VastaaPoistaAllu: Koko tuo alue on saneerattu ja siellä on vain korkeita kerrostaloja:( Sattumalta asui veljeni perhe suunnilleen samalle paikalle rakennetussa kerrostalossa aikoinaan jonkin aikaa.
VastaaPoista