Kesäisiä päiviä mielessäni

"Elämä ei muodostu päivistä, jotka ovat menneet, vaan päivistä, jotka muistat."

Mieleen ovat jääneet: raparperimuffinssit, sirkustemppuilija matkalla kohti katonrajaa, piirileikki kesänurmella,  6veen synttärikutsut ja Late Lammas-kakku.....

torilta haetut "superhyvät" uudet perunat, mansikat, herneet, porkkanat.......

 

kesämökin rauha........

siniset pitkin pihamaata vaeltamaan lähteneet kellokukat......

nautinnolliset hetket auringossa....... 

kuunnellen tällä kertaa Juhani Ahon Juha-äänikirjaa Erja Mannon loistavalla tulkinnalla esitettynä.  Ja kädessäni kudin - silkkilangasta on tulossa hissukseen huivi, osana Ravelryn kudontahaastetta, josta kerroin täälläkin [klik]. Yhdistetyssä kesä-heinäkuun haasteessa on kudottava itselleen jotakin, mutta vaatimus on tehdä se nauttien. Tästä hivelevän pehmeästä langasta se onkin kiirettä pitämättä helppo toteuttaa......

ja sitten tuo mustikoita tarjoava metsä♡

Blogi oli jo vähällä unohtua :-o

Touhua ja kiirettä on riittänyt meillä kaikilla!

Kukat eivät kuitenkaan ole ottaneet pahakseen, vaikka puutarhatyöt on täysin laiminlyöty. Ne ilahduttavat meitä, kuten aina ennenkin.

Vikkelinä saivat sormetkin olla, kun perheen uusimmalle tulokkaalle piti saada  myssy :-) Nopeastihan tuo valmistui, kun noudatin  täältä  löytyvää ohjetta hiukan muunnellen. Lanka on samaa hamppu/puuvillalankaa kuin aiemmin tekemässäni pikkutytön myssyssä

Ei haittaa

vaikka päivä oli tuulinen, pilvinen ja taisi tulla joku pisarakin. Hyvä päivä tämä oli kuitenkin [klik] 

Tänään 15.6. vietettiin siis ensimmäistä kertaa päivää, joka on saanut jopa oman logonkin.  En lähtenyt kuitenkaan muualle etsimään aiheita sen viettoon, vaan nautin kotona lähipiirin seurasta  ja ainahan mukavaa tekemistä löytyy.

Kuten nyt esimerkiksi kutomista, joka tuottaa hyvää mieltä muillekin kuin itselle.

Aikaisemmin kudoin Etiopia-nuttuja , joka oli/on  mielestäni hieno idea, mutta niin on tämä nukkeideakin. Saattaa olla, että nämä duduza/comfort-nuket, tai ainakin niiden tulevat kaverit pääsevät lohduttamaan ja tuomaan hyvän päivän lapsille sinne, missä niitä tarvitaan.

Ja lopuksi, tänään, sateisena päivänä oli rauhallinen hetki pistää kuulokkeet korville ja nauttia hienoista luontoaiheisista runoista. Olin äänittänyt iPodiini toukokuisen Tämän runon haluaisin kuulla ohjelman ja siinä 

kuultiin tämä Risto Rasan runo, jota olen ennenkin lainannut. 

Koira tulee illalla

kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen

ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä

huoneisiin.

Voiko tämän kauniimmin sanoa? Ei voi!

Tuleeko kalaa?

Jaa-a, on tästä aikaa, kun sisarusten ja serkkujen kanssa seisoimme kesämökin laiturilla kokeilemassa kalaonnea. Jo aivan pieninä saimme omat kotitekoiset onkivavat ja muistaakseni jopa perkasimme kalasaaliin itse. Kaupan tiskiltä tai pakastealtaasta ostettua kalaa ei voi verratakaan itse pyydettyyn.

Pyhästä Andreaksesta tai Pyhästä Pietarista, kalastajien suojeluspyhimyksistä emme tienneet mitään, mutta saalista tuli aina. Tai kultaako aika muistot?

 Ihveroinen, ahveroinen,

tule onki ottamahan,

väkärauta vääntämähän,

siima suoraksi sipase,

vapa vääräksi vetäse!

Nyt on ongen ottoaika,

väkärauan vääntöaika,

kiverän koverrusaika.

Anna, Antti ahvenia,

Pekka pieniä kaloja!

(Suomen kansan vanhat runot)

Mitä tuosta kalasta sitten tekisin. Muumimamman keittokirjasta löytyy Majakanvartijan kalalaatikon ohje, niin ehkäpä  sitä:
Pannulla paistetaan öljyssä valkosipulia, ja purjoa hetken, sitten lisätään sellerinvarsia ja tomaattimursketta. Maustetaan sitruunapippurilla, timjamilla ja suolalla.
Uunivuokaan kalafileitä (haukea, ahventa tai turskaa) päälle katkarapuja ja pannulla paistetut kasvikset. Peitetään foliolla ja 200° uunissa n. 25 min.  Lisäksi riisiä tai perunoita. Nopeatekoista ja maukasta.

Mitä tekisin

 kun on näin kuuma kuin tänään, jopa yli +30°C ?

Istunko vain omenapuun varjossa?

Ihmettelenkö, kuinka nopeasti nuo kesäkurpitsan taimet kasvavat?

 Mietinkö, mitä seuraavaksi tuonne kasvimaalle kylväisin, siis sitten kun on hiukan viileämpää?

Tai seurailenko vain pikku rasavillin touhuja? Tuon laulun sanoihin ei ole mitään lisättävää, sillä juuri tuollaisia ne ovat, nuo leikkisät koiranpennut.

Luovuus on ennakkoluulottomuutta ☺

Opettele nauramaan itsellesi! Sitä olen totisesti harjoitellut jo monen vuoden ajan ja voin sanoa, että edistystäkin on tapahtunut. Enhän muuten esittelisi täällä  aikaansaannoksiani,

kuten nyt näitä viimeisimpiä keramiikkatöitäni. Kun olen pitänyt niistä suurta ääntä ja kertonut kaikille, kuinka mukavaa on pistää kätensä saveen ja antaa mielikuvitukselleen* vallan, uskovat muutkin kuin minä, että nuohan ovat oikeastaan aika hauskoja:-) 
 * mukaan mahtuu toki matkittujakin ideoita.


Tästä myssystä ei voi sanoa, että se olisi vain hauska....

vaan myös erittäin hyödyllinen.  Ravelrystä löytyneessä "Stickutmaning 2013"-haasteessa, josta kerroin viimeksi täällä  [klik] olemme päässeet toukokuuhun ja tässä on nyt tämän kuun vastaus: kesäinen myssy 7veelle. Kudoin sen hamppu-/puuvillalangasta, jota olin tilannut aikaisemmin  Kiertistä. Se onkin oikein ihanteellinen materiaali  kesämyssyihin, sillä hamppukuidut suodattavat  95% UV-säteilystä. Hampusta tehdyt vaatteet sopeutuvat lisäksi ruumiin lämpötilaan,  ne tuntuvat  viileiltä kesällä, mutta lämpimiltä talvella. Myssyn perusohje löytyi täältä, mutta muuttelin sitä jonkin verran.
Tyttöhän on suuri lintujen  ystävä ja onneksi löysin varastoistani joskus kauan sitten tekemäni pienen emaloidun pääskysen koristeeksi.

Multaisin sormin ei näihin lankoihin viitsi koskea, joten nyt nautitaan puutarhatöistä, auringosta ja kaikesta muusta mukavasta, jota elämä tarjoaa!

Iloni on kuin kevät, niin lämmin, että kukat puhkeavat kukkaan kaikkialla. -Thich Nhat Hanh-

 (Kukkaistyttö: The Graphics Fairy)

Kevätmietteitä viikon varrelta, osa 2

Silmä lepää aina näissä vanhoissa perinnerakennuksissa, mutta mikä onni, että en ollut paikalla vuonna 1808-09, kun täällä ympärillä taisteltiin verisesti. No eipä ollut  Furiirin puustellikaan, se siirrettiin tänne myöhemmin. Täällä Vänrikki Stoolin keskuksessa olin kyllä silloin kun vietettiin tykit paukkuen Suomen sodan muistovuotta. Mutta kun eivät sodat minua ollenkaan kiinnosta, olin paljon tyytyväisempi, kun sain nyt tutustua täällä kaakaon historiaan ja osallistua suklaamaistajaisiin:-))

Tätä ei voi ohittaa, vaan pakkohan on nyt näyttää, että saimme  olla hoitamassa jonkin aikaa pikkukoiraa.

Ensin oltiin niin  rasavillejä,  peuhattiin ja leikittiin ja näytettiin kaikki temput, jotka osattiin. Olin ottanut  mukaani lukemista,  sillä tiesin, että pian pikku pentu ottaisi reilut päiväunet, sitä en vaan olisi arvannut, että meillä on yhteinen harrastus: kirjat!
Ehkä pentu pitää myös tästä Ilpo Tiihosen kirjoittamasta runosta, josta pari säkeistöä.

RIISIN RAASIN RUSINA

Riisin raasin rusina,
kirjoja on tusina.

mitä laulat laiha kirja,

mitä paksu posmottelet?

Riisin raasin rusina,

kirjoja on tusina.

Yhden selkä sian nahkaa, 

toisen vaatteet verkaisia.

Eilen oli kaunis päivä, mutta ei yhtä helteinen kuin tänään perjantaina. Veneitä oli harvakseltaan laitureissa, mutta ne ovat varmaan täyttyneet pikavauhtia ennen viikonloppua. Saisipa asua edelleen aivan meren rannalla!

Vaikka onhan tässäkin maisemassa oma viehätyksensä. Rauhoittavaa, mutta ei vilvoittavaa oli istahtaa kasvimaalla ahertamisen jälkeen puutarhakeinuun.  Ilta-auringon kultaamasta metsiköstä pystyi nauttimaan vasta kun  nuo päivän  +28°C hiukan hellittivät.  Ne olivat minulle aivan liikaa,  ainakin täällä "kuivalla maalla".