Aamuherätys

  Minullahan soi päässäni aamuisin herättyäni joku laulu ja todella usein sama, eli Eino Leinon  runo Nocturne. "Ruislinnun laulu korvissani...." saattaa kuulua nykyään jo välillä aamiaispöydän tosella puolella istuvan kaverini hapuillen laulamana, hiukan vain ontuvat nuo sanat. Pitäisi etsiä hänelle ruotsinkielinen versio. En ehtinyt toivottaa: "Hyvää Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää!" sillä tässä tuli matkan varrella joku tekninen ongelma:)

Muistojen aika

Aikanaan, kun suru häipyy, tulevat muistot... Ja jokainen niistä koskee yksitellen . Tässä yksi niistä - Pyöräretkellä Vanhan Vaasan raunioilla 1970.

 

Pieni viestintuoja

 

 

Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.

 

 

Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!

 

Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)

 

 

 

Luovaa puuhasteluako?

Havahduin hiljattain siihen, että blogini on nimeltään Luovaa puuhastelua. Eipä tuo enää pitkään aikaan ole pitänyt sisällön suhteen paikkaansa . Ehkä tuolta vanhoista jutuistani löytyykin jotain otsikkoon viittaavaa, mutta kerään nyt kuitenkin tähän joitakin töitäni ja aloitan vaikkapa savitöistä, joita tein monen vuoden ajan.

  

 

Voitte hyvin kuvitella, kuinka näitä kippoja, kuppeja ja muita on tässä huushollissa kaapit ja komerot täynnä;)   

Jatkoa seuraa!

 
 

Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Vuosia sitten

 

Nyt maaliskuun lopussa meillä on edelleen melko paljon lunta! Aina ei niin ole ollut, vaan olemme lähteneet muualle talvimaisemia ihailemaan. Ylemmässä kuvassa tosin vain kesäpaikkamme maisemiin 100 kilometrin päähän, alakuvassa olemme Alppimaisemisssa Obearammergaussa ja niillä main.
 

 

 

Kauan sitten innostuin "luomaan" tällaisia skräppialbumeja. Yllätyin siitä, kuinka hauskaa niitä oli nyt selata! Pitäisi kai kokeilla jälleen:)

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!