Aika monta löytyi

kun tuttuun tammikuiseen  tapaan osallistuimme lintujen pihabongaukseen.

 Mitä näkyy?

Käpytikan, punatulkun, talitiaisen, keltasirkun ja viherpeipon lisäksi näyttäytyivät tuon tunnin aikana sinitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja närhi. Harakka ei ehtinyt mukaan vaan myöhästyi.

BirdLife

Kysymyksiä itselleni

Olenko kuin kerjäläinen? Enkö näe, mitä minulla jo on.

Kerjäläinen oli istunut tien vierellä yli kolmekymmentä vuotta. Eräänä päivänä muukalainen kulki siitä ohi. "Antaisitteko muutaman kolikon?" kerjäläinen mumisi ojentaen kättään. "Ei minulla ole mitään annettavaa", muukalainen sanoi ja jatkoi sitten "Minkä päällä oikein istut? "No se on vain vanha laatikko. Olen istunut sen päällä niin pitkään kuin muistan. Muukalainen kysyi "Etkö ole koskaan vilkaissut sen sisälle?" "En" sanoi kerjäläinen. "Mitä mieltä siinä olisi? Sehän on tyhjä."

Muukalainen vaati: Katso sen sisälle" Kerjäläinen onnistui kiskomaan kannen auki. Hämmästyneenä ja uskomatta silmiään hän riemastui nähdessään laatikon olevan täynnä kultaa.

 ***************

Kärsinkö menneistä, surenko tulevaa?

Kuvittele maapalloa ilman ihmisiä. olisi vain kasveja ja eläimiä. Olisiko silloin menneisyyttä ja tulevaisuutta?  Olisiko silloin mielekästä puhua ajasta?
Kysymys "Paljonko kello on" tai "Mikä päivä on tänään ?" - mikäli ketään kysyjää olisi - olisi täysin mieletön. Tammea ja kotkaa tuollaiset kysymykset hämmentäisivät.  "Mikä aika?" ne kysyisivät. No tietysti tämä hetki. Aika on nyt. Mitä muuta sitten on?"

Taidan ainakin yrittää muuttua  tammen ja kotkan kaltaiseksi. Käväisen menneisyydessä, vilkaisen tulevaisuuteen, mutta en aio ottaa niistä taakkaa elämääni.

Intiaanipäällikkö ihmetteli, miten melkein kaikkien valkoisten kasvot ovat kireät, silmät tuijottavat ja miten he käyttäytyvät kovin sydämettömästi. Hän sanoi: "He etsivät aina jotakin. Mitä he etsivät? Valkoiset haluavat aina jotakin. He ovat aina huolissaan ja rauhattomia. Emme tiedä, mitä he tahtovat Meistä he ovat kuin mielipuolia".

Saastutatko sinä maailmaa vai puhdistatko sotkua? Sinä olet vastuussa omasta sisäisestä tilastasi - ei kukaan muu. Mutta olet vastuussa myös maapallosta. Mikä pätee sisäisesti,  pätee myös ulkoisesti: jos ihmiset puhdistuvat sisäisesti, he lakkaavat myös saastuttamasta ulkoisesti.

Löysin jälleen kerran Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima paljon viisaita ajatuksia. Huomaan, että paljon on minulla vielä opittavaa, joten paras jatkaa lukemista!

Kerrataanpa

tiistaipäivän "tapahtumia". Tässä sopii kyllä hiukan naurahtaa,  sillä tapahtumista ei nyt oikein voi puhua. Ainahan voi kuitenkin nyhjäistä tyhjästä.

Hyppään heti iltapäivään: keitin kahvit ja otin pakasteesta piilosta palan tätä erittäin hyvää pullaa. Jos haluatte leipoa, löytyy ohje täältä [linkki].

Samalla katselin säälien näitä söpöliinejä tuossa ikkunan alla. Talvihan tuli sitten pakkasineen lopulta tännekin. Hiukan kyllä kauhistuttaa nuo lukemat!

Luinkin jonkin verran, mutta tätä kirjaa en ottanut käteeni  lukeakseni, vaan tehdäkseni siihen vihdoinkin uuden kuvan.

 Vuosi sitten esittelin meille päätyneen pinon kirjoista, joita emme koskaan tule lukemaan. Taisivat olla lyhennettyjä romaaneja . Laitoin niistä sivuun muutaman, jolle annan uuden ilmeen, tai käytän askarteluun tarpeen mukaan.

Maalasin kirjaan jo  omakuvan nuoruuden ajalta, mutta sitten aloinkin leikkiä valokuvilla,  kuvasta tuli tällainen grafiikan tapainen.  Mitähän minä tuossa niin tärkeänä kirjoitan;-))


Mahtui päivääni hyvän musiikin kuunteluakin. Oletteko kuulleet tätä uutuutta? Hieno!

  Show Me The Place by leonardcohen

Paperwork

Monella näyttää  olevan sama paperiongelma kuin meillä: sitä  kerääntyy edelleen, vaikka eletäänkin sähköpostien aikakautta.  Jonnekin nuo kaikki on sitten pistettävä, eivät ne nyt ikuisesti voi lojua pöydillä ja tuoleilla ja muualla. 

                                           [kuva täältä]

Hiljattain oli Allun blogissa [linkki] juttua järjestyksestä,  mm. mapinselkien merkkaamisesta.  Nyt olen sitten tehnyt sitä työtä yhden hyllyllisen verran.

Olisin halunnut käyttää linkissä olevaa  ideaa ja merkata nuo sopivalla aforismilla, mutta päädyin sellaisen puuttuessa alkuperäiseen suunnitelmaani. Leikkasin Marimekon lehdestä sopivia kuvioita, numerot löytyivät skräppimateriaalini joukosta ja nuo mapit ostin kerran prismasta 75% alennuksella., eli olivat käytännössä melkein ilmaisia. Mappeja on vielä lisää, samoin kansioita, joten nyt on mentävä metsästämään sopivaa aforismia.

*************

Sitten aivan toisenlaiseen asiaan. Tänään päädyin sattumalta Mizyénan blogiin [linkki], jossa kerrottiin surulliseta asiasta.  Meidän kaikkien olisi hyvä lukea tuo  ja miettiä voisimmeko mahdollisesti auttaa jollakin tavalla. Täällä hyvinvoinnin keskellä järkyttää nähdä tuollaista köyhyyttä.

Eipäs ehätetä!

Ovatkohan kauppiaat opettaneet meille  tämän hosumisen - jouluahan myydään jo ties kuinka aikaisin ja kynttilät ovat vielä ikkunoilla, kun jo tarjotaan Runebergin torttuja ja laskiaispullia. Mämmisesonki näkyy jo varmaan monilla kaupantiskeillä. Niin ja sitten kevään kukat,  keltaisia tulppaaneja, ja värikkäitä kevätesikkoja on saatava välittömästi loppiaisen jälkeen, sillä silloinhan alkaa KEVÄT :-)) Ei vaan pianhan on juhannus!

Sitten löytyy tällaisia jääräpäitä kuin minä. Kuljen ulkona ja nautin, kun on talvi edelleen ja joka puolella on valkoista puhdasta lunta,

joka näyttää pysyvän puissa ja maassa, näyttäähän tuo mittari juuri sopivia pakkasasteita. 

Tämäkään talvinen homma ei rasita ja raikkaassa ulkoilmassa kuntoileminen piristää mieltäkin.

Välillä voi pitää taukoa, että pihan pienet lintuystävät uskaltavat tulla hetkeksi ruokapaikoilleen. Kyllä olikin aikamoisen ärhäkkä konsertti puiden oksilla, kun ne yrittivät ajaa pois lumenluojan.

Mutta odottaminen kannatti, sillä palkkioksi ne saivat tuoreita auringonkukansiemeniä ja vielä  pähkinöitäkin jälkiruoaksi.

On kyllä kestämistä

tällä minun kaverillani, Mr Clarissalla. Ja miksi?  No siksi, kun jaksan raahata kotiin aina vain uutta "romua", kuten hän sanoo. Aivan joka kerta, kun menemme kesäpaikkaame, viemme mennessämme turhia tavaroita täältä kotoa ja aivan joka kerta tuon tullessani jotain tilalle.
Ei ole pitkä aika siitä, kun raahasin kotiin ikkunanpokan [linkki], jonka maalasin ja sain sitten jopa kehuja siitä! Hedelmälaatikoitakin olen uudistanut   pienellä rahalla.  Minkäs luonteelleen mahtaa, tällainen olen aina ollut:-). Lukemisen, ja kirjoittamisen  ja muun "henkisen" vastapainona on minun saatava aikaan jotakin näkyvää ja omin käsin tehtyä.

Viimeksi tarttui mukaan vanhasta aitastamme tällainen puulaatikko. Se on toiminut lasten leikeissä keittiöhyllynä, nyt se pääsi lisäkirjahyllyksi "ateljeehuoneeseeni".

Jälleen kerran olen lukenut sieltä täältä, kuinka olisi hyvä yksinkertaistaa elämäänsä, kuinka vähemmän on loppujen lopuksi enemmän. Kymmenien ohjeitten  joukosta tartuin nyt näihin
1. järjestä oma paikka kaikille tavaroillesi, jotka olet säästänyt poistettuasi turhat ja
2. tee sitä, mikä tuntuu itsellesi tärkeältä:-)

Alla oleva kuvaa  myös tuota kakkoskohtaa, sillä luonnon kauneus ja puhtaus on varmaan meille kaikille tärkeä nautinnon asia.

Kuinka monta kuvaa olenkaan ottanut tästä ikkunasta avautuvasta näkymästä! Se pysäyttää minut aina. Se on joka päivä erilainen, aina hiukan uusi. Tänään ovat puut paksumman lumen peitossa kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa, päivällä metsä on raikas ja satumainen, illalla mystinen ja ehkä hiukan pelottavakin.Aina yhtä kiehtova.

Hukunko turhuuteen?

En minä nyt lahjoihin ole hukkunut, mutta joulu ja sen jälkeiset synttärit muistuttivat taas kerran asiasta, jota haluaisin niin mielelläni toteuttaa - eli elämän yksinkertaistamisesta.  Ehkä otsikkoni liiottelee hiukan, sillä eiväthän nämä turhuutta ole,

vaan lähimmäisiltäni saatuja,  ajatuksella ja hyvällä maulla ostettuja kauniita käyttöesineitä.

Hyvällä omallatunnolla voin siis kattaa aamiaispöydän näillä Marimekon astioilla. Ne ovat ilo silmälle

enkä ole ostanut näitä itse! Voi olla että mainitsen silloin tällöin tälle lähipiirille, mistä pidän, mistä en:-)

Nyt  menen astiakaapille raivaamaan tilaa, eli poistamaan kaikki kipot ja kupit, joita ei ole käytetty pitkiin aikoihin, sillä vähemmän on enemmän pätee edelleen ajatuksissani - myös tässä.  Ei niitä tokikaan pois heitetä, vaan säästetään ja Punaisen Ristin kirpparin hyllyt saavat lisää tavaraa. 

Lisää vinkkejä säästäväisyyteen antakoon Kirsi Kunnas :

Viikon säästö-ohjelma

Kinu-Kalle säästää toista kättä,

kun toisella tekee

vain toisen käden töitä.

Näin säästyy räpylöitä

ja kännyköitä

ja kännykkäkorvia

ja toinen käsi saa lorvia.

Hän säästää myös toista jalkaa.

Näin alalla kuin alalla

voi yhdellä jalalla

säästää toisen kengän pohjaa.

Ja kun uusi viikko alkaa,

hän vaihtaa jalkaa

ja vaihtaa kättä,

ja toinen silmä töitä ohjaa

koko viikon räpyttämättä

Talviset puut

Tänään haluan ehdottomasti laittaa jälleen kuukauden vaihtumiskuvan, kun se vihdoinkin on muuttunut.

Talviset puut

hauraat, niiden hiljaisuuden

näin, en nähnyt

kun olin nuori

-Bo Carpelan-

Näinköhän lintujakaan, en muista. Keskellä kaupunkia kun asuin, näin kyllä puluja, naakkoja, pullasorsia....Nyt näen koko lintumaailman kirjon.  Jotain hyötyä on siis vanhenemisesta (ja siitä, että asun maalla).

Taidan pysyä hyvin ajan tasalla

Siitä pitävät kodin kaikki kalenterit hyvää huolta. Tässä muutamia:

 Tämä Kotoilijan päivyri vei tänä vuonna voiton kaikista muista viikkokalentereista, jopa Moleskinesta.

 Muumimökki kainuulaisessa metsässä koristaa seinäkalenteria, joka on tässä työpöytäni vieressä. Kalenterin sain lahjaksi berliiniläiseltä joulupukilta :-)

Tämä kalenterin antajat tiesivät, että kuvassa oleva kaupunki ja sen historialliset kauniit rakennukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Tuon keskimmäisen talon piirsi kaupungin arkkitehti itselleen kodiksi,sen jälkeen siinä on asunut Mathilda Wrede ja  vuosisata myöhemmin minä kävin siellä lastentarhaa. Löytyyköhän toista yhtä idyllistä paikkaa lapsuuden leikeille.

 

Yläkerran aulassa minulla on tällainen ikikalenteri. Siitä puuttuu vielä yksi kuva alanurkasta, mutta pian se korjantuu, kun vaihdan samalla muitakin kuvia Yritän löytää sopivia numeroita ympäriltäni, jotkut noista kun ovat aika tylsiä. Kauneimmat kuvat olen saanut  meidän tytöltä tuomisina matkoilta. Idea on muuten täältä .  Sieltä saa vinkkejä siitä, kuinka kalenteri toimii:-)

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä"