-->
Tämä Katja/Lumiomenan satuhaaste oli minulle, kirjoja rakastavalle, niin houkutteleva, että on aivan
pakko olla siinä mukana. En ole
varsinainen kirjabloggaaja, joten sillä verukkeella aion olla
analysoimatta sen kummemmin satuani. Vastaan haasteeseen omalla tyylilläni.
Aiemmista jutuistani voi
jo päätellä, että elämme täällä aika usein satujen maailmassa. Tällä hetkellä
tuntuvat luonnosta kertovat tarinat, vanhat opettavaiset kansansadut Aisopoksen sadut mukaan lukien kiinnostavan erityisesti. En
tiedä, mitä pikku moralisteja nuo meidän 6-, 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemme
ovat. Ehkä nuo kaksi vanhempaa jo mielessään miettivät, mikä on oikein, mikä
väärin ja pohtivat kenties muita filosofisia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä:-))
Kolmen puun nimet on omasta toisenluokan lukukirjastani, josta kerroin jo täällä [linkki]
Satu kuuluu 6veen suosikkeihin. Vaikka se on lyhyt, jaksaa se huvittaa häntä aina yhtä paljon - varsinkin, tuo, kun karhu toteaa: honka, mänty, petäjä yrittäessään keksiä kolmen puun nimet:)
Neljävuotiaan suosikki on tällä hetkellä Aisopoksen satu Pohjoistuuli ja aurinko. Monta kertaa hän on jo kertonut, että sitä luetaan siellä hänen mummunsa luona ja kun meillä ei tätä kirjaa ole, etsin ja löysin sen onneksi netistä [linkki]
Sadun opetus: suostuttelu tehoaa usein paremmin kuin voima ja pakottaminen.
Tässä olikin kylliksi aasinsiltaa
varsinaiseen asiaan, haasteeseen.
Kun olen venäläisten klassikoiden
suuri ystävä, oli luonnollinen valintani Leo Tolstoin Kuinka hanhi jaetaan.
Satua ja totta. Otava 2008. Matti Anhava
on kerännyt tähän teokseen 36 tarinaa - mukana
on opettavaisia, tyypillisesti huumorilla höystettyjä eläintarinoita,
realistisia kertomuksia luonnonilmiöistä ja kun on kysymys Tolstoista, näkyvät
siellä myös hänen humanistiset
elämänkatsomukselliset mielipiteensä..
Tarinat ovat peräisin oppikirjoista, joita Tolstoi
kirjoitti opettaessaan talonpoikien lapsia maatilallaan Jasnaja Poljanassa. Ne
ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja niiden
sanoma pätee tänään yhtä hyvin kuin tuolloin, sata vuotta sitten.
Keisarin
paita on tyypillinen esimerkki opettavaisesta sadusta.
Keisari oli sairas ja lupasi puoli
valtakuntaa sille joka hänet parantaisi. Siinä viisaat sitten pohtivat miten keisaria
auttaisivat Lopulta keksitiin
parannuskeino: jos löydetään mies, joka on onnellinen, otetaan häneltä paita ja
viedään keisarille, puetaan hänen ylleen ja hän tulee terveeksi.
Tehtävä ei ollutkaan helppo, onnellista
miestä ei niin vain löytynyt. ”Joku oli rikas, mutta raihnainen, toinen terve, mutta
köyhä, joku oli sekä rikas että terve, vaan vaimo oli huono ja lapset
kelvottomia – kaikilla oli jotakin valittamista.”
Melkein siinä oli toivo mennyttä,
kunnes sattumalta eräänä iltana prinssin kulkiessa pienen mökin ohi, kuului
avoimesta ikkunasta: ”Kiitos ja kunnia, minä olen raatanut otsani hikeen, olen
syönyt ja käyn levolle, mitä minulta enää puuttuu?”
Tästähän prinssi ihastui , käski lähettiläiden
hakea mieheltä paita ja antaa hänelle niin paljon rahaa kuin tämä halusi. Miten
kävi? Eipä saanut keisari paitaa, sillä tämä onnellinen mies oli niin köyhä,
että hänellä ei sellaista ollut.
Kiittämättömyys
on maailman palkka on
satu, jonka jätän toiseen kertaan. Muita teemoja ovat tietenkin nokkeluus,
typeryys, itsekkyys, laiskuus, ahneus, epärehellisyys…. Voivat kuulostaa liiankin
moralistisilta näin lueteltuina, mutta Tolstoi on saanut ujutettua nuo asiat satuihin pirteästi ja hauskasti, niin lapsia
kuin aikuisia kiehtovasti. Matti Pikkujämsä on tehnyt kirjaan kuvituksen, joka
antaa sille vielä reilusti lisäpisteitä.
-