Lempisatuja & satuhaaste

-->

Tämä Katja/Lumiomenan satuhaaste oli minulle, kirjoja rakastavalle, niin houkutteleva, että on aivan pakko olla siinä mukana. En ole  varsinainen kirjabloggaaja, joten sillä verukkeella aion olla analysoimatta sen kummemmin satuani. Vastaan haasteeseen omalla tyylilläni.

Aiemmista jutuistani voi jo päätellä, että elämme täällä aika usein satujen maailmassa. Tällä hetkellä tuntuvat luonnosta kertovat tarinat, vanhat opettavaiset kansansadut Aisopoksen sadut  mukaan lukien kiinnostavan erityisesti. En tiedä, mitä pikku moralisteja nuo meidän 6-, 4- ja 2-vuotiaat lastenlapsemme ovat. Ehkä nuo kaksi vanhempaa jo mielessään miettivät, mikä on oikein, mikä väärin ja pohtivat kenties muita  filosofisia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä:-)) 

 Kolmen puun nimet on omasta toisenluokan lukukirjastani, josta kerroin jo täällä [linkki]

Satu kuuluu 6veen suosikkeihin. Vaikka se on lyhyt, jaksaa se huvittaa häntä aina yhtä paljon - varsinkin, tuo, kun karhu toteaa: honka, mänty, petäjä  yrittäessään keksiä kolmen puun nimet:) 

Neljävuotiaan  suosikki on tällä hetkellä Aisopoksen satu Pohjoistuuli ja aurinko. Monta kertaa hän on jo kertonut, että sitä luetaan siellä hänen mummunsa luona ja kun meillä ei tätä kirjaa ole, etsin ja löysin sen onneksi netistä [linkki]

Sadun opetus: suostuttelu tehoaa usein paremmin kuin voima ja pakottaminen. 

Tässä olikin kylliksi aasinsiltaa varsinaiseen asiaan, haasteeseen.

Kun olen venäläisten klassikoiden suuri ystävä, oli luonnollinen valintani Leo Tolstoin Kuinka hanhi jaetaan. Satua ja totta. Otava 2008.  Matti Anhava on kerännyt tähän teokseen 36  tarinaa - mukana on opettavaisia, tyypillisesti huumorilla höystettyjä eläintarinoita, realistisia kertomuksia luonnonilmiöistä ja kun on kysymys Tolstoista, näkyvät siellä myös hänen humanistiset elämänkatsomukselliset mielipiteensä..

Tarinat ovat  peräisin oppikirjoista, joita Tolstoi kirjoitti opettaessaan talonpoikien lapsia maatilallaan Jasnaja Poljanassa. Ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja niiden  sanoma pätee tänään yhtä hyvin kuin tuolloin, sata vuotta sitten.

Keisarin paita on tyypillinen esimerkki opettavaisesta sadusta.

Keisari oli sairas ja lupasi puoli valtakuntaa sille joka  hänet parantaisi.   Siinä viisaat sitten pohtivat miten keisaria auttaisivat  Lopulta keksitiin parannuskeino: jos löydetään mies, joka on onnellinen, otetaan häneltä paita ja viedään keisarille, puetaan hänen ylleen ja hän tulee terveeksi.

Tehtävä ei ollutkaan helppo, onnellista miestä ei niin vain löytynyt. ”Joku oli rikas, mutta raihnainen, toinen terve, mutta köyhä, joku oli sekä rikas että terve, vaan vaimo oli huono ja lapset kelvottomia – kaikilla oli jotakin valittamista.”

Melkein siinä oli toivo mennyttä, kunnes sattumalta eräänä iltana prinssin kulkiessa pienen mökin ohi, kuului avoimesta ikkunasta: ”Kiitos ja kunnia, minä olen raatanut otsani hikeen, olen syönyt ja käyn levolle, mitä minulta enää puuttuu?”

Tästähän prinssi ihastui , käski lähettiläiden hakea mieheltä paita ja antaa hänelle niin paljon rahaa kuin tämä halusi. Miten kävi? Eipä saanut keisari paitaa, sillä tämä onnellinen mies oli niin köyhä, että hänellä ei sellaista ollut.

Kiittämättömyys on maailman palkka on satu, jonka jätän toiseen kertaan. Muita teemoja ovat tietenkin nokkeluus, typeryys, itsekkyys, laiskuus, ahneus, epärehellisyys…. Voivat  kuulostaa liiankin moralistisilta näin lueteltuina, mutta Tolstoi on saanut ujutettua nuo  asiat satuihin pirteästi ja hauskasti, niin lapsia kuin aikuisia kiehtovasti. Matti Pikkujämsä on tehnyt kirjaan kuvituksen, joka antaa sille vielä reilusti lisäpisteitä.