♥Hyvää Uutta Vuotta ♥ Gott Nytt År ♥ Prosit Neujahr ♥ Happy New Year♥

Vuoden viimeinen päivä on kallistumassa illaksi. Eino Leinon Hymyilevä Apollo antaa paljon ajattelemisen aihetta tämänkin vuoden vaihtuessa. Sitä on kuunneltu radion uudenvuoden ohjelmassa  jo monien vuosien ajan, mutta sen sanoma ei vanhene koskaan. Runossahan on monta säettä, mutta nämä kaksi kertovat jo paljon:

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell´on Jumalakin.

~~~~

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE

No, joko se joulu jo meni?

Tämä oli meidän joulumme. Yhdessäoloa, jouluherkkuja, lahjoja, luminen luonto ikkunan takana, lasten ilosta punaiset posket lahjoja avatessa, kynttilöiden loistetta. Aivan perinteinen joulu. Saksalaista perinnettä edustaa tuo puinen lumiukko, joka sauhuttelee tyytyväisenä pöydällä.Vuosien varrella on minulle kerääntynyt noita kauniita käsintehtyjä puuesineitä Erzgebirgen vuoristoseudulta ja hyvin ne sulautuvat meidän omiin joulukoristeisiimme.

Vielä en ole kuitenkaan palannut arkeen. Lomaa on edessä monta päivää, saa lukea lahjakirjoja, saa vain nauttia ja olla. Joulunaluspäivät olivat kyllä niin kiireisiä, että tämä loma on tarpeen.
Jouluvalmisteluista puheen ollen haluan kiittää paria blogiystävää hyvistä vinkeistä: Susadim kertoi, kuinka voi tehdä käteviä lahjapusseja. Lainasin ideaa ja olin todella tyytyväinen. Lahjat oli paljon helpompi sujauttaa pusseihin kuin kääriä hankaliin papereihin, jotka usein menevät rikki.
Toinen idea oli piparitiramisu, jonka olin kyllä aikonutkin tehdä, mutta autuaasti unohtanut. Hyvä että Allu "muistutti" siitä blogissaan. Tuo on herkullinen jälkiruoka niillekin, joille eivät piparit muuten maistu

Joulun viettoon!

Mökit nukkuu uniset,

nukkuu hankitanteret,

taivahalla tähtivyö,

pyhä nyt on jouluyö.

-->

Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!

En god och fridfull juletid!

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Runo Matista ja katista on kulkenut mukanani siitä lähtien, kun se koulussa toisella luokalla opeteltiin alaluokkien lukukirjasta Syksystä suveen. Usein vieläkin pysähdyn katselemaan Helga Sjöstedtin kaunista kuvitusta.

Pyhä yö

Alla oleva runo on ollut mielessäni joka päivä, en tiedä miksi. Aamulla kun avasin sanomalehden, "selvisi syy", tai niin sen tulkitsin. Surulliset kuvat kertoivat, mitä kotikaupungissani tapahtui tasan 70 vuotta sitten, 20.12.1939. Silloin tulivat ensimmäiset venäläiset pommikoneet kaupungin ylle tullakseen takaisin vielä useina päivinä. Koneet jättivät jälkeensä palavia taloja ja paljon murhetta.  Äitini, joka oli tuolloin nuori tyttö, kertoi millaista oli elää pelossa, kun hälytys tuli ja oli nopeasti löydettävä jonkinlainen suoja, miltä tuntui, kun tuli tieto kaatuneista rintamalla tai jonkun tutun menehtymisestä kotikaupungin pommituksissa. Joulu oli tulossa!  Me toivotamme usein Hauskaa Joulua, ehkä pitäisi siirtyä toivottamaan useammin Rauhallista Joulua ja olla kiitollisia siitä, että meillä on näin hyvä olla.

Klikkaa suuremmaksi

                                                                

O Holy Night

O Holy Night  Mahalia Jacksonin esittämänä on ollut jo vuosia minun joululauluni. Mikä on sinun?

Joulukuvaelma

Kouluissa on taas joulujuhlien aika. Ahkerasti on harjoiteltu joululauluja ja joulunäytelmiä. Kun tulee joulukuvaelman eli  jouluevankeliumin aika, liikuttuu moni kyynisempikin katsoja nähdessään lasten esittävän Josefia ja Mariaa Jeesus-lapsen seimen ääressä, paimenia ja enkeleitä.

Jouluevankeliumin sisältö on sama, murteesta, kielestä tai  "pääkaupungin ruotsinkielestä" riippumatta. Tällainenkin versio siis on:

                                                       Klikkaa suuremmaksi!

Räven raskar över isen — Kettu juoksi yli järven

                                               Meidän lasten iloista piirileikkiä 80-luvulla

Mitä tulee mieleen lapsuuden jouluja muistellessa? Tietenkin ne joulupukin tuomat lelut ja kaikenlaiset pelit. Se, että pyysin äitiä sanomaan joulupukille, että en voi laulaa, kun kurkku on kipeä. Ei se kipeä ollut, mutta en halunnut laulaa, kun aavistin, että naamarin takana oli Kivistön setä. Joulukuusi oikeine kynttilöineen aivan varhaislapsuudesta. Oli meillä kaapissa sähkökynttilät isän lapsuudenkodista, mutta oikeissa oli se oikea tunnelma. Paljon on muistoja tuolta ajalta, mutta näin "joulukiireiden" keskellä ei ole oikein aikaa muistella.
Monia jouluja vietimme myös fammun luona. Siellä meitä serkuksia oli seitsemän, kaikki suunnilleen saman ikäisiä ja hauskaa oli. Serkkutytöllä ei ollut oikein nuottikorvaa, mutta hän se johti laulua, kun tanssittiin piirileikkejä. Kaikki lapset lauloivat parhaansa mukaan hänen perässään Räven raskar över isen..... Ei ollut kovin helppoa pysyä väärässä nuotissa.

Kouluissa tanssitaan ja lauletaan  näin joulun alla näitä perinteisiä piirileikkejä niin, että juhlasalit raikaavat.
Piirileikkien perinne on jatkunut meidän perheessämme. Vi äro musikanter , Porsaita äidin oomme kaikki olivat vakioita  ja myös muiden hauskojen joululaulujen tahdissa tanssittiin niin, että kuten kuvastakin näkee, hiukset ja hameenhelmat vain hulmusivat.

Lucian päivän ilta

Sankta Lucia, ljusklara hägring,

sprid i vår vinternatt glans av din fägring.

Drömmar med vingesus under oss sia,

tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.

Mikä sen kauniimpaa keskellä pimeintä aikaa kuin valon tuoja, Lucia. Nyt ollaan jo illassa ja kynttiläkruunu on sammutettu. Tuo pieni Luciatyttökin on jo unten mailla ja näkee ehkä unta tontuista ja joululahjapaketeista.

Tonttujen työtä helpotimmekin tänään lähtemällä tuonne ihmisvilinään ostoksille. Kotiin palattiin kassit täynnä eri kokoisia paketteja. Mikä helpotus, että löytyi kaikki, mitä toivomuslistoissa luki. Kirjantekijätontulle olen jo lähettänyt toivomuslistani, se ei ollut pitkä: siinä oli vain kaksi kirjaa ja yritän nyt olla kiltti, että saisin ne.

Lunta toivomme lisää, sitä kun on vain nimeksi. Valaiseehan se kuitenkin jo maiseman.

Jouluun on vielä aikaa

Siis ei mitään kiirettä. Lakaisenkin tuon edellisen postauksen maton alle ja keksin mukavampaa tekemistä. Sitähän kyllä riittää.

Kuten  lukeminen. 

Avautuukohan tämän kirjan maailma minulle lopulta?

Kuvien tekeminen on myös todella mukavaa.

Tai ottaisinko tuosta yhden tehtävän (houkuttelee kyllä)

Käsitöitä voisi tehdä.  MarioMyssystä kun jäi  lankaakin.

Tietenkin voisin täyttää tuota to-do listaani, aivan rauhallisesti vain.

Minä vain tiskaan astioita...

....ja luutalla lakaisen lattioita, tili tili tili tili tittantaa ....vaikka ei tässä paljon naurata, kun joulusiivous etenee aika hidasta vauhtia. Tänään se pysähtyi ennen kuin oli alkanutkaan, kun löysin hauskan artikkelin sunnuntain Hesarista ja siihen piti syventyä. Aloin miettiä, millainen joulusiivooja olen.

• Olenko velvollisuudentuntoinen, joka siivoaa perusteellisesti, koska niin pitää tehdä? En!!
• Entäpä huumori-ihminen, jonka siivousvälineillekin voi nauraa? No ei nyt sentään, mutta kiitos vain, hyvä lahjaidea minulle voisi olla vaikkapa joku hassu harja, jolla lakaiseminen olisi hauskaa.
  
• Taiteellinen? Ei kai sitten sellainenkaan, sillä minulla ei ole uniikkeja, luovuuteen inspiroivia harjoja tai rikkalapioita.
• Designia arvostavako? Maksaisinko reilusti tiskirätin modernisti muotoillusta pidikkeestä? No en. Lahjaksi kelpaavat kyllä design-esineetkin.
• Ekoilija? No nyt alan tunnistaa itseni. Eko-tiskiaine pesee lautaset niin puhtaiksi, että niiltä nautittu jouluruokakin maistuu paremmalta. (Ekoilijan joulukalenterikin on tyyliini sopiva).
  
• Hyvän mielen siivooja? Kumpi on minulle tärkeämpää, sekö että Sinipiika sopii  värinsä puolesta meidän sisustukseemme, tai että perhe viihtyy yhdessä puhtaassa kodissa? Kyllä tuo Sinipiika on todella tärkeä sisustuselementti meidän kodissa, joten.... no ei kai kukaan nyt tuota uskonut, eli viihtyminen on tietenkin kaiken A ja O.
• Entäs sitten Jäärä? Ovatko minulle Tolu, Mäntysuopa ja Fairy ne ainoat oikeat? Ovathan nuo kaikki tuttuja ja hyväksi havaittuja tässäkin talossa, mutta lisäksi löytyy monia muita. Tässä asiassa en siis ole jääräpäinen.
• Traditioita kunnioittava siivooja? Jos en ehdi putsata kristallikruunua ennen joulua, antaa sitten olla. Riittää kun huitaisen hiukan pölyhuiskalla. 
• Luksusta rakastava? Onko pesuaineissani oltava ylellinen tuoksu, kaunis nimi? Hmm, enpä tiedä. Ostin nyt kuitenkin Rosemary, Sage ja Oregano Kitchen Soap-pakkauksen eli keittiösaippuapulloja, jotka tuovat keittiöön raikkaan rosmariinin, salvian tai oreganon tuoksun ja vievät mennessään kalan ja sipulin hajut käsistä.                                                                          
  Artikkelin lopussa neuvotaan välttämään stressiä joulusiivouksessa(kin). Kulunut sanonta "Siivoa komerosi, jos aiot viettää joulusi siellä" on yhä edelleen neuvo, jota minun mielestäni kannattaa noudattaa. Tunnen kyllä sellaisia, jotka pesevät katot, seinät ja aivan joka kolon ja kaatuvat aattona rättiväsyneinä sohvalle joulua viettämään. Aivan totta!!
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Joulukuun kuukausihaaste

Nyt ollaan jo joulukuussa, keksitään siis sanat tällekin kuulle. Syys- loka- ja marraskuuhan saivat jo omansa. Nyt en liitä kirjaimia itseeni, vaan ajankohtaan sopivasti johonkin jouluun liittyvään asiaan.

                                                  Maatuskakalenteripohjat täältä.

 J oulukuusemme kasvaa vielä metsässä.
O Tannenbaum opittiin laulamaan jo koulussa.
Uskonko joulupukkiin? Ehkä, vaikka en olekaan hyväuskoinen.
Lipeäkala, valkokastike ja maustepippuri kuuluvat ehdottomasti joulupöytäämme.
Usko, toivo, rakkaus- symbolit koristavat monien talojen ikkunoita näillä seuduilla.
Kynttilöitä, kynttilöitä, sillä joulu on tuikkiva kynttilän valo, joulu on tuoksuva piparitalo.
Uudestaan ja uudestaan kuuntelen rakkaimpia joululaulujani.
Uppiniskainen ei saisi nyt olla, koska tontut kurkkivat jo ikkunoista.