Tuulen laulu
Mitä varten tuuli on?
Mitä varten on laulu?
Tuuli on tuulen tuulemista varten
ja laulu laulun kuulemista varten.
Mitä varten kukaan on
ja mitä varten on joku?
Kukaan ei ole ketään varten
ja joku on meitä kaikkia varten.
-Kirsi Kunnas-
Tuulen laulu
Mitä varten tuuli on?
Mitä varten on laulu?
Tuuli on tuulen tuulemista varten
ja laulu laulun kuulemista varten.
Mitä varten kukaan on
ja mitä varten on joku?
Kukaan ei ole ketään varten
ja joku on meitä kaikkia varten.
-Kirsi Kunnas-
Selailin vanhoja vanhoja valokuviani ja totesin, että ollaan sitä pukeuduttu niin monella eri tyylillä eri aikoina!
Olen kyllä nyt pettynyt itseeni! Miksi olen taasa laiminlyönyt blogiani, vaikka tarkoitus oli käydä täällä useammin. Laitan nyt tähän hätään ainakin jonkin kuvan, ehkä ne innostavat jatkamaan. Ensin lumikuva, mehän saimme odottaa kauan talven tuloa, mutta nyt kevään kynnyksellä olemme saaneet lunta enemmän kuin reilusti!
Linnut ovat näköjään ihastuneet meihin, joka päivä käyvät talitintit, keltasirkut, närhet, mustarastaat kahden oravan kanssa tutkimassa pelaako ruokatarjoilu. Punatulkut äkäisempinä hosuvat liikaa ja kuinkahan moni on lentänyt päin ikkunaa, useimmiten onneksi vain pökertyvät hetkeksi ja antavat viedä turvaan selviämään.
Punatulkku ei meitä vierastanut, toivuttuaan halusi tehdä meihin lähempääkin tuttavuutta.
Kevään tulosta kertovat muuttolinnut. Sepelkyyhkyt ovat jättäneet Ranskan taakseen ja suunnistavat joka maalis-huhtikuu paremmille apajille, eli meidän pihallemme.
Nämä perinteiset villasukat eli Krokasockan från Vallgrund ovat saaneet odottaa, että tarttuisin puikkoihin, joten katsotaan nyt, miten jos jo huomenna!
Taidankin tällä kertaa kierrättää ja lähettää tällaisen hauskan uuden vuoden tervehdyksen. Kortin ensimmäinen vastaanottaja oli vuonna 1930 9-vuoden ikäinen sukulaispoika Rolf, osoitteeksi riitti Brändö, Hfors. Hän sai näköjään usein hauskoja onnittelu- ja muita kortteja, onneksi ne ovat säästyneet.
Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta. Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.

Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.
Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".