Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta. Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.
Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.
Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".
Saa nähdä suostuuko mun aipäd antamaan mun kommentoida. Jännä näin korona-aikaan mihin kiinnittää huomiota, nimittäin matkoille lähtö on niin ihmeellistä tekstiä. Samoin kun elokuvissa halataan, aivan outoa. Jossain lukikin, että varmaan pitää kansalaisopistojen alkaa pitämään kursseja miten ihminen pystyy olemaan rento ja luonnollinen eikä jäykkä kivipatsas jos joku yrittää halata. Meillä ei ole Hildaa, mutta tänään tuli Murphy käymään, tosin meni pensaaseen piiloon.
VastaaPoistaOho, tokalla yrityksellä onnistui. Murphy on siis naapureiden uusista kissaveljeksistä toinen,
VastaaPoistaJa kiva että kävit päivittämässä blogia.
Toka yritys täälläkin:(Siirryin pois aipädiltä, joka ei suostunut lähettämään vastaustani äsken. Muutenkin olen huomannut, että sitä on paras käyttää vain lukulaitteena, ellei sitten halua hermostua. "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee varmasti", sanoo Murphyn laki. Onneksi teidän naapurin kissa on harmiton luontokappale eikä ärsyttävä tekninen laite.
VastaaPoista