Pysymmekö perässä?

Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.

Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.

Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK ,  otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja  nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan  tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.

Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.

Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!

Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))

Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi  toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme,  joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.

Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.

Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon! 

Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,

mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.

Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin. 

Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."

Tämän päivän väri olkoon valkoinen

Mihin tuo aika oikein kuluukaan? Blogipäivitykset vain harvenevat ja harvenevat ja käsitöitäkin tulee tehtyä vain joko matkalla jonnekin, tai vaikkapa illalla myöhään samalla, kun katselen netistä aikaisemmin näkemättä jääneitä, kiinnostavia tv-ohjelmia.

Puikoilla tällä hetkellä: valkoista bambulankaa.

Puutarhassa samaan aikaan: valkoinen jouluruusu. Se osaakin aina yllättää, mistähän se juuri nyt keksikin avautua?

Valkovuokotko sitä inspiroivat?

Lisää valkoista puutarhassa: sipulit on istutettu ja piilotettu harakoilta. Sama asia on tehtävä härkäpavuille ja herneille, joita lähden tästä nyt kylvämään. Liotin niitä kulhossa yön yli, en sen takia, että maistuisivat paremmin fasaaneille ja noille harakoille, vaan että itäisivät nopeammin! Tillit ja salaatinsiemenet pääsevät myös maahan, ehkä vasta huomenna. 

Kalpea salaatinlehti työntyy maasta,

hiljaa, varoen

millaiseen seuraan joutuu.

-Risto Rasa-

Työtä ja huvia

Hieno aurinkoinen kevätpäivä houkutteli ulos, joten lapio ja talikko vain esille ja hommiin,

mutta ensin pieni pysähdys kukkapenkin luona – mitä muuta voi tehdä kuin huokailla ihastuksesta nuo kauniit sinivuokot nähdessään.

 

*********************

Pääsiäisen aikoihin kävimme ihailemassa iloista kuvataidetta

 

 

 ja  lauloimme Lego-fanille "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...", tai oliko se "Ja må han leva, ja må han leva...."

Samalla  vierailulla saimme nauttia tällaisestakin silmänruoasta. Maittavaa oli.

 

Pääsiäisen jälkeen tuli iloinen yllätys. Nam!

Tämä ei ollut yllätys, vaan hartaasti odotettu inspiraation tuoja, Oma koppa [klik]

No mitä nyt on tullut tehtyä?

Jonkin verran puutarhatöitä  ainakin.

Saa nähdä, mitä vanhin omenapuumme piti siitä, kun karsin sen oksia aika reippaalla kädellä. Kauniisti oksat kukkivat sisällä maljakossa, toivottavasti aikanaan ulkona puutarhassakin.

Kun näin nämä "Blonde"-ranteenlämmittimet/kämmekkäät, tai mikä nyt on oikea nimitys, norjalaisessa med pinner-blogissa, innostuin heti kutomaan sellaiset tytölle, hän kun aina valittaa kylmiä käsiään.  Lankana käytin Kiertin hamppulankaa.

Näyttää siltä, että joka vuosi on keksittävä uusi tapa tehdä pääsiäismunia. Aikaisemmin olen tehnyt huovutettuja tai paperipäällysteisiä [klik], mutta tämän vuoden pääsiäismunaidea tuli sattumalta, kun näin lehdessä nämä kaksi ohjetta Arnen ja Carloksen Pääsiäiskoristeet-kirjasta ja taas KLIK.

Erikoisissa tunnelmissa

on tämä meidän maaliskuumme kulunut, kaikki on ollut hiukan vinksin vonksin,

kuten  Peppi Pitkätossulla niin usein.  Häneltä kai sitten sainkin inspiraation ryhtyä  hommiin.

Niin sai 8vee peppisukat ja kun koulun käytäviltä löytyy monen monta yksinäistä sukkaa ja lapasta, ajattelin kutoa  tuollaiset nimellä varustetut sukat. Sukan perusohjeet nimikirjaimineen löysin Ullaneuleen sivuilta [KLIK], kuvion matkin peppipuserosta. Saa nähdä, innostunko kutomaan sukkien kaveriksi sellaisenkin.

Lukeminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle, mutta kirjoja en ole unohtanut,

   
vaan tehnyt jopa itsekin sellaisen. Tarvikkeet: vahvaa puuvillakangasta + huopakangasta + ompelukone.

Olen nähnyt tällaisia neulakirjoja siellä sun täällä blogeissa enkä kuvitellut koskaan tekeväni itse vastaavaa,

 

kunnes ärsyynnyin siitä, kun neulat olivat aina hukassa, tai kiinnitettyinä repaleisiin paperilappuihin. Tästä kirjasta on tullut  minulle nyt yhtä mieluinen kuin vaikkapa Atwoodin tai Shieldsin parhaista romaaneista:-)) 

Sisällysluettelo: 

silmäneulat........sivu 1

kanavaneulat.....sivu 2

parsinneulat.......sivu 3  

jne

Sitten vielä hyvä, netistä löytynyt idea: paras neulatyyny syntyy pieneksi silpuksi leikatusta vanhasta villalapasesta tai muusta villavaatteesta. Tietolähteen mukaan toimii paremmin kuin esimerkiksi vanulla täytetty. Pitää paikkansa!

Täytin siis kangaspalan tällaisella silpulla, laitoin tyynyn liitutaulumaalilla maalattuun peltipurkkiin ja siinä se nyt komeilee – kätevä neulatyyny, jonne nuppineulat uppoavat, sanoisinko luistavasti.

Meidän perheessä

syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu  riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten.  Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko. 

Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun.  Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.

Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.

Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser,  Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag,  Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme. 

Tässä on  kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja  Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.

Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia,  pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.

Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit  ja niin edelleen,

********************

Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:

Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas  [KLIK].  Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.

Nyt saa valita

 kumpi on kauniimpi.

 tämä helmikuinen "kevätpäivä"

tai helmikuinen talvipäivä.

Helmikuinen metsä nykyisessä kevätasussaan, 

tai sama helmikuun metsä muina vuosina normaaliasussa.

Minä, joka ihan tosissani rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme, pidän enemmän noista valkoisista kuvista. Entä te muut?

Niin, on tämä sitten kumma talvi – talvi, joka ei tullutkaan. Punatulkkuja ja talitiaisia pojat tässä katselivat, taisi olla viime vuonna näihin aikoihin.  Nyt linnut laulavat kilvan kevätlaulujaan ja kiurukin on jo saapunut. Miten se nyt olikaan: kuu kiurusta kesään......!

Tämäkin herra sai elää vain yhden vaivaisen helmikuun päivän, raukka.

LUMIUKKO

Oli pihassa lumiukko,

hyvin suuri ja mahtava mies.

Se tuijotti hiilisilmin

ja korkean arvonsa ties.

– Olen mainio, mahtava herra,

se tuumi, tuumi näin.

Mutta harakat kylässä kaikki

nauroivat takanapäin.

Sää lauha ja suojainen ehti

ja ukolle tuhon toi.

Ei ilkkua saa nyt sille,

– niin muillekin käydä voi.

-Heikki Jylhä-