syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten. Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko.
Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun. Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.
Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.
Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser, Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag, Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme.
Tässä on kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.
Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia, pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.
Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit ja niin edelleen,
********************
Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:
Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas [KLIK]. Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.
Noi hennon siniset kupit on kauniit ja luulen, että meillä oli aikanaan myös tuo sininen kahvipannu. Kävin jo tykkäämässä hiuspannasta. Tein muuten itse kaksikin sellaista - tosin ilman kukkaa - , mutta on ollut liian lämmintä eli en ole käyttänyt.
VastaaPoistaVai teit sinäkin pannat kaikessa hiljaisuudessa. Et sitten voinut esitellä niitä blogissasi, luovaa puuhastelua kun ei ole siinä teemana:-)) Vain kerran olen käyttänyt omiani ja syynä on myös nämä lämpimät kel...siis säät.
PoistaTeillä on todellakin juhla toisensa jälkeen - joulusta juhannukseen....Onnea pojalle myös! Todellakin nostalgisen kaunis juhlapöytä, vaikka tietenkin tuon pojan kuplavolkkari on hyvin puoleensavetävä. Onneksi nuo herkut ovat tänne asti vain silmien iloa, vaikka joskus tuntuu siltä, että jo katseleminen tuo kiloja mukanaan. Mukavia juhlia teille.
VastaaPoistaNäitä oman perheen synttäreitä on todellakin tullut lisää, juhannuksenakin vielä juhlitaan ja sitten myös heinä- ja elokuussa. Onneksi ei kakkuja yleensä syödä kuin noissa pikkulasten juhlissa, mutta riittäähän niitäkin. Kiitos, kerron pojalle terveiset.
PoistaSinun tammikuiset meni minulta ohi, muistin hiukan ennen ja hiukan jälkeen ja vasta nyt kajautan onnittelut ilmoille :) Kivat nuo teemakekkerit asiaankuuluvine rekvisiittoineen. Minä olen hulluna vanhoihin astioihin ja ne on kyllä ihan jokapäiväisessä käytössä. Tuollainen neliskanttinen kirjottu liina on ihan aarre. Hieno tuo poikasen autokakku. Minä olen aivan surkea täytekakkujen tekijä sekä maultaan että ulkonäöltään, mielikuvitusta ei ole siinä asiassa lainkaan. Pitäisi harjoitella vaan.
VastaaPoistaHieno juttu, että käsityösi on päätynyt Dropsille saakka!! Sellainen ilahduttaa suuresti ja antaa uutta potkua. Minulta kyseltiin viime viikolla Flickrissä lupaa yhteen kuvaan Wikipediaan ja kyllä vaan oli suu messingillä sen vuoksi koko päivän. Näitä tarvitsee, jotta into säilyy.
Kiitos, kiitos:-)) Minulla on kyllä käytössä vanhojakin astioita, mutta kun olen laiska tiskaamaan käsin, säästän vähän noita kultareunaisia, niistä väri häipyisi nopeasti astianpesukoneessa, ja on jo hävinnytkin osasta. Tuollaisia miehen isoäidin kirjomia liinoja meillä on montakin. Hän oli niin taitava, että nurjaa puolta tuskin erottaa nurjaksi.
PoistaNyt kyllä meidän tyttö ilahtuu, kun kehuit pikkupojan autokakkua. Tyttö kun ei ole ennen tuollaisia leiponutkaan!
Hieno asia tuo Wikipediaan pyydetty kuva! (Mikähän se onkaan?) Ei siitä voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle, kun muutkin arvostavat.
Pyyntö tuli Georgian Wikipedialta :) enkä muista olenko sitä kuvaa Tbilisistä julkaissut blogissa.
PoistaKävin tuon linkin kautta Dropsin pantakuvia katsomassa, mutta sitä kauttahan ei pystynytkään tykkäämään. Pitäisi ilmeisesti etsiä jotenkin facen kautta? Sun pantahan erottui joukosta selvästi ollen ainoa, jossa on koriste (joka juuri sopii siihen tosi hyvin!) Hyvähyvä!
Myöhästyneet onnittelut Mr. Clarissalle ja pojalle. Tosi makean näköinen kakku; ei onnistuisi minulta. Miksikö: minua on kielletty leipomasta, ettei hyviä ja kalliita aineita mene hukkaan!!. Näin kilttejä ne sukulaiset ovat. :)
VastaaPoistaSinulla on aivan ihana astioita. Jos minullakin olisi tuollaisia, niin en takuulla raskisi käyttää. Minun astiat ovat kaikki joko Teemaa tai sitten uusia (mutta tietysti kauniita!). Jotain retroja olen myös ostanut, mutta arkisin sitä käyttää vain niitä samoja astioita.
Täytyypä tehdä tämän jälkeen ekskursio facebookiin ihailemaan tuota työtä!
Kiitos onnitteluista! On sinulla huomaavaisia sukulaisia. Toivottavasti osaat olla kiitollinen:-) Tuo kakkuhan on tytön ensimmäinen kokeilu ja onnistui noin hyvin. No, hänellä on kyllä muutenkin taiteellista silmää, joten en ihmetellyt.
PoistaTeema on aina tyylikäs, hyvä sarja, sitä on meillä itsellämme jonkin verran, enemmän on ostettu kuitenkin lasten koteihin .
Kiitos Helena, näin, että olit käynyt ekskursiolla facebookissa:-)
Poista