Työtä ja huvia

Hieno aurinkoinen kevätpäivä houkutteli ulos, joten lapio ja talikko vain esille ja hommiin,

mutta ensin pieni pysähdys kukkapenkin luona – mitä muuta voi tehdä kuin huokailla ihastuksesta nuo kauniit sinivuokot nähdessään.

 

*********************

Pääsiäisen aikoihin kävimme ihailemassa iloista kuvataidetta

 

 

 ja  lauloimme Lego-fanille "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...", tai oliko se "Ja må han leva, ja må han leva...."

Samalla  vierailulla saimme nauttia tällaisestakin silmänruoasta. Maittavaa oli.

 

Pääsiäisen jälkeen tuli iloinen yllätys. Nam!

Tämä ei ollut yllätys, vaan hartaasti odotettu inspiraation tuoja, Oma koppa [klik]

No mitä nyt on tullut tehtyä?

Jonkin verran puutarhatöitä  ainakin.

Saa nähdä, mitä vanhin omenapuumme piti siitä, kun karsin sen oksia aika reippaalla kädellä. Kauniisti oksat kukkivat sisällä maljakossa, toivottavasti aikanaan ulkona puutarhassakin.

Kun näin nämä "Blonde"-ranteenlämmittimet/kämmekkäät, tai mikä nyt on oikea nimitys, norjalaisessa med pinner-blogissa, innostuin heti kutomaan sellaiset tytölle, hän kun aina valittaa kylmiä käsiään.  Lankana käytin Kiertin hamppulankaa.

Näyttää siltä, että joka vuosi on keksittävä uusi tapa tehdä pääsiäismunia. Aikaisemmin olen tehnyt huovutettuja tai paperipäällysteisiä [klik], mutta tämän vuoden pääsiäismunaidea tuli sattumalta, kun näin lehdessä nämä kaksi ohjetta Arnen ja Carloksen Pääsiäiskoristeet-kirjasta ja taas KLIK.

Erikoisissa tunnelmissa

on tämä meidän maaliskuumme kulunut, kaikki on ollut hiukan vinksin vonksin,

kuten  Peppi Pitkätossulla niin usein.  Häneltä kai sitten sainkin inspiraation ryhtyä  hommiin.

Niin sai 8vee peppisukat ja kun koulun käytäviltä löytyy monen monta yksinäistä sukkaa ja lapasta, ajattelin kutoa  tuollaiset nimellä varustetut sukat. Sukan perusohjeet nimikirjaimineen löysin Ullaneuleen sivuilta [KLIK], kuvion matkin peppipuserosta. Saa nähdä, innostunko kutomaan sukkien kaveriksi sellaisenkin.

Lukeminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle, mutta kirjoja en ole unohtanut,

   
vaan tehnyt jopa itsekin sellaisen. Tarvikkeet: vahvaa puuvillakangasta + huopakangasta + ompelukone.

Olen nähnyt tällaisia neulakirjoja siellä sun täällä blogeissa enkä kuvitellut koskaan tekeväni itse vastaavaa,

 

kunnes ärsyynnyin siitä, kun neulat olivat aina hukassa, tai kiinnitettyinä repaleisiin paperilappuihin. Tästä kirjasta on tullut  minulle nyt yhtä mieluinen kuin vaikkapa Atwoodin tai Shieldsin parhaista romaaneista:-)) 

Sisällysluettelo: 

silmäneulat........sivu 1

kanavaneulat.....sivu 2

parsinneulat.......sivu 3  

jne

Sitten vielä hyvä, netistä löytynyt idea: paras neulatyyny syntyy pieneksi silpuksi leikatusta vanhasta villalapasesta tai muusta villavaatteesta. Tietolähteen mukaan toimii paremmin kuin esimerkiksi vanulla täytetty. Pitää paikkansa!

Täytin siis kangaspalan tällaisella silpulla, laitoin tyynyn liitutaulumaalilla maalattuun peltipurkkiin ja siinä se nyt komeilee – kätevä neulatyyny, jonne nuppineulat uppoavat, sanoisinko luistavasti.

Meidän perheessä

syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu  riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten.  Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko. 

Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun.  Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.

Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.

Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser,  Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag,  Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme. 

Tässä on  kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja  Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.

Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia,  pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.

Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit  ja niin edelleen,

********************

Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:

Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas  [KLIK].  Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.

Nyt saa valita

 kumpi on kauniimpi.

 tämä helmikuinen "kevätpäivä"

tai helmikuinen talvipäivä.

Helmikuinen metsä nykyisessä kevätasussaan, 

tai sama helmikuun metsä muina vuosina normaaliasussa.

Minä, joka ihan tosissani rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme, pidän enemmän noista valkoisista kuvista. Entä te muut?

Niin, on tämä sitten kumma talvi – talvi, joka ei tullutkaan. Punatulkkuja ja talitiaisia pojat tässä katselivat, taisi olla viime vuonna näihin aikoihin.  Nyt linnut laulavat kilvan kevätlaulujaan ja kiurukin on jo saapunut. Miten se nyt olikaan: kuu kiurusta kesään......!

Tämäkin herra sai elää vain yhden vaivaisen helmikuun päivän, raukka.

LUMIUKKO

Oli pihassa lumiukko,

hyvin suuri ja mahtava mies.

Se tuijotti hiilisilmin

ja korkean arvonsa ties.

– Olen mainio, mahtava herra,

se tuumi, tuumi näin.

Mutta harakat kylässä kaikki

nauroivat takanapäin.

Sää lauha ja suojainen ehti

ja ukolle tuhon toi.

Ei ilkkua saa nyt sille,

– niin muillekin käydä voi.

-Heikki Jylhä-

Hei!

Löysinpä viisaita, tähänkin päivään sopivia ajatuksia, jotka haluan jakaa kaikkien blogiystävieni kanssa.

Mitä voisi lahjoittaa sille,

joka omistaa jo kissankellon,

vanamon, säteet kevätauringon,

jolla on talvi ja syys – kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen Uppo Nalle-

 ❤ Siispä hyvää ystävänpäivää kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen! En trevlig vändag till alla och envar!

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

Näin sanoi viisas Albert Camus ja noin piirsi taitava Janosch.

Viikon varrelta, jos ei kauempaakin

Kun sää on tällainen,

on hyvä olla muuta tekemistä kuin katsella siinä kuljettajan vieressä auton ikkunasta tuota synkkyyttä. Mieluummin kudon tätä pipoa, joka ei millään aio edistyä,

kun  päivät ovat täynnä muuta tekemistä. 

Hyvä kun teetin Ifolorissa viikkopäivyrin tällekin vuodelle. Saa laitettua muistiin nuo tärkeimmät asiat:-)

Valmistakin on tullut! Kuten tämä Jacques Cousteau-pipo perheen miesväelle, josta kerroin jo täällä.

Valmiita ovat olleet jo pitemmän aikaa nuo oikealla olevat tawashit eli japanilaiset pesusienet. Punomon sivulla on hyvä ohje, oman ohjeen löysin jo aikaisemmin Jonna Hietalan kirjasta Kerällä.

Keramiikkavadit ovat melkein uunituoreita, kaksi odottaa vielä lasitusta ja polttamista .

Näillä alkaa sen sijaan olla jo "antiikkiarvoa", en muista milloin nuo tein.

Nyt taidan jatkaa  tämän sinisen Cousteau-pipon kutomista, onhan se jo viittä vaille valmis. Tuo kavennus on pipon hauska tunnusmerkki. Hyvän ohjeenhan löysin Punaisen sydämen torppa-blogista KLIK.

Saa nähdä kumpi saa punaisen, kumpi sinisen pipon. Sekä miehelle että pojalle kelpaavat molemmat, mutta ratkaiseeko pojanpoikien mielipide. Kuunteleeko poika neljävuotiastaan, joka sanoi, että punainen on tyttöjen väri, 6veen mielestä se on tulivuoren laavan väri, mikä on tosi hienoa. Aika näyttää.

EDIT:

 Pipo valmistui!

Ja kun kaikki on pistettävä muistiin, pääsivät molemmat pipot blogin lisäksi neulontapäiväkirjaanikin, mikä ei nyt ole niin ihmeellistä. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi tuolla samalla  pipolla on näissä blogikuvissa kolme eri sinistä sävyä. Samoin tuo punainen, kuvassa on aivan väärä väri, oikea on paljon tummempi!

Näissä  pikkupoikien autoissa meillä oli myös ihmettelemistä. Neonvalot vain loistivat, kun autot  tekivät voltteja ja ajoivat hurjaa vauhtia.  Ehkä kaikki israelilaiset autot ovat tuollaisia, sieltä kun olivat kotoisin:-)