Viihtyisää, työntäyteistä vapaa-aikaa

olemme viettäneet täällä tämän pitkän syksyn aikana aika ahkerasti, mutta tänään jätimme talon nukkumaan talviunta. Naapurit ja pihalla viihtyvät valkohäntäpeurat saavat pitää huolen siitä, että mökki ei tunne itseään hylätyksi.

* * * * * * * * * * *  

 Joulun lähestymistä ei voi enää olla huomaamatta

eikä myöskään talvipakkasten tuloa, vaikka tänään taisi olla ihan plussan puolella neljä viisi astetta ja niin aurinkoista.

Nämä pannat, joiden ohjeesta kerroin täällä [KLIK],

 pitävät ainakin korvat ja päälaen lämpöisinä. 

 

Tämä myssy lämmittää sitten koko päätä, kunhan nyt vain valmistuisi. Marraskuun  tehtävä Ravelryn haasteessa on kutoa lahja jollekin toiselle ja kun näin Malitzin lokakuun haasteessa tämän Wurm-myssyn ja kun tyttö vinkkasi haluavansa ei pantaa, vaan kunnon myssyn, oli marraskuun tehtävä ratkaistu. Kiire tulee, kun työ ei millään edisty, vaikka tätä on todella hauska kutoa.

Oikullinen lokakuu

joka ei näytä tietävän, mikä sää sille parhaiten sopisi. Lähdimme jälleen muutamaksi päiväksi nauttimaan luonnonrauhasta ja yksinkertaisesta elämästä mökillemme.

Ensimmäinen päivä oli tällainen.

 Toinen päivä näytti tällaiselta,

 

 joten puuhella oli nyt ahkerassa käytössä. Ei ainakaan paleltu, vaikka ei tuo lumi oikein suunnitelmiimme sopinut.

No ei hätää, kolmantena ja neljäntenä päivänä näytti taas jo tällaiselta. 

Musiikillinen säätiedotus löytyy tästä linkistä, siellä on valinnanvaraa  oikulliselle lokakuullekin, joka näköjään voi olla aurinkoinen, luminen, myrskyinen, pakkastakin voi olla, joskus se on pilvinen, sateinen, sumuinen tai tuulinen eikä ihme, jos vielä jonakin päivänä ukkonenkin jyrisisi.

Lokakuun idylli olisi ollut täydellinen

jos olisimme saaneet vain nauttia rauhassa kauniista päivistä vapaa-ajan asunnollamme.  Töitä oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, ainakin tuolla toisella perheenjäsenellä.

Onneksi illat pimenevät melko aikaisin, silloin viimeistään voi vetäytyä sisätiloihin ja ottaa rennommin.  Keittiön puuhella ja makuuhuoneen kakluuni lämmittävät sopivasti,  ei tässä palele ristikoita tehdessä, tai lukiessa, tai kuunnellessa radiota,

tai kutoessa. Kokeilumielessä aloitin pannan kutomisen Dropsin klik mallin mukaan, lokakuussa kun on  kudottava jotakin päätä ja korvia lämmittävää  Ravelryn kuukausihaasteessa En liten Stickutmaning 2013 ja ajattelin tämän olevan sopivin minun taidoilleni. Pian saan oikeaa lankaakin, sillä pistin tytön kaupungissa ostamaan ohjeessa vaadittavaa Alaska-lankaa, eihän täällä ole muuta kuin K-kauppa keskellä kylää.

Mieluiten kuuntelen jotain iPodiin lataamaani äänikirjaa käsitöitä tehdessäni. Nyt siellä on YLE Areenasta ladattu Teuvo Pakkalan Elsa klik  enkä malttaisi pitää taukoja sitä kuunnellessa. Tärkeä asia äänikirjoissa eli lukija on onneksi sama kuin aikaisemmin kuuntelemissani Juhani Ahon äänikirjoissa –  Erja Mantoa parempaa esittäjää ei voisi löytyä.

Tämä kirja kiinnostaa minua senkin takia, että halusin lukea ajasta, joka kertoo 1800-luvusta,  joka on ollut jo pitemmän aikaa lähellä sydäntäni. Olenhan seurannut esivanhempieni elämää erilaisia tietolähteitä käyttäen ja Kansalliskirjaston klik digitoiduista sanoma- ja aikakausilehdistä löytyy aina jotakin omastakin suvusta. Tällä kertaa halusin kuitenkin katsoa, mitä aikalaiset kirjoittivat Teuvo Pakkalasta ja Elsasta. Tuossa AIKA-lehdessä mainitaan, että Pakkalan teokset tulevat kestämään aikojen koetukset. Oikeassa olivat!

Mieluisia vieraita saimme eräänä päivänä, kun tämä rasavilli-ilopilleri-energiapakkaus tuli sinne luonnon helmaan tutkimaan muitakin hajuja kuin niitä tutuksi tulleita kaupungin "tuoksuja".

Syksyn lehdet kutsuvat aina lapsia ja koiria peuhaamaan ja  kyllä aikuistenkin on pakko niitä kengän kärjellä hiukan potkiskella.

Toistaiseksi sai maaseudun rauha jäädä odottamaan seuraavaa käyntiämme, lähdimme  siis kotiin ja taas vain huokailimme, miten kaunis syksyinen luonto voikaan olla. Nyt on ollut todella kesäisen tuntuista, mutta ensi viikolla on luvassa kylmää. En tykkää, en sitten yhtään!

Uskomattoman kaunis vuodenaika

Puhukoon viisaammat puolestani:

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille,

joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

-Muumipappa

 

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä. Eilen oli liian kuuma

ja nyt on märkää"

-Hemuli

"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis"

-Nuuskamuikkunen

"Tämä on vaahtera. Sitä minä en kyllä unohda. Ruttuvaari tiesi varsin hyvin, mitä hän halusi pitää muistissaan."

"Nyt minulla on koko vuosi. Talvikin." 

sanoo Muumipeikko Taikatalvessa...... 

Vielä ei ole lunta näkynyt, onneksi. Kesähän vasta loppui, mutta sitten, kun talvi lumineen on ohi, voi meidän suvun uusin tulokas toistaa nuo Muumipeikon sanat. Koska pikkuinen on ihastunut muumeihin, ei ollut vaikeaa valita kuviota lapasiin, jotka hänelle kudoin. Tämä kuuluukin siihen Ravelryn haasteeseen, josta olen täällä kerran kuussa kertonut. Oli siis kudottava lapaset.  Kuvion löysin täältä.

Mielikuvitus on melkein koetuksella....

 .......kun tuota kesäkurpitsaa tulee aina vain lisää ja lisää. Vielä on kookoskesäkurpitsamuffinssit ja juustokesäkurpitsaskonssit kokeilematta,

mutta ehtiihän tässä vielä.

Tänään tein kesäkurpitsa-halloumi-tomaattipiiraan, jonka jo ennestään tiesin olevan erittäin herkullista.
Pohjaan 150g voita, 4,5 dl jauhoja, 4 rkl vettä ja 200° uuniin noin 10 minuutiksi.
Täytteeseen 2 munaa, 2 dl kermaa/kaurakermaa , kermamaitoa tms, mustapippuria, hiukan Philadelphiajuustoa.
Päälle kesäkurpitsan-, tomaatin- ja Halloumijuuston viipaleita ja  basilikaa.
Uuniin 200° n. 30 min.

Kukkien sijasta sai pöytäkoristeena olla vihreää syötävää omasta maasta.

Jääkaapissa on monta purkillista kesäkurpitsarelissiä, jota on nyt jaettu oikealle ja vasemmalle. Ohje löytyy täältä KLIK
Kannattaa kokeilla.

Puutarha (aioin jo sanoa blogiystävän sanoin totuudenmukaisemmin viidakko) on vielä rehevä ja töitä siellä riittäisi, jos vain olisi aikaa:-)) Härkäpavut, muutamat pensaspavut ja punajuuret siellä vielä kiltisti odottavat. 

Kesäinen matka syyskuussa 2

Kuinka monta kertaa olemmekaan ajaneet suorinta tietä kotiin noilta etelänmatkoiltamme – liian monta, joten päätimmekin muuttaa reittiä ja ajaa läpi Järvi-Suomen.

Sää oli edelleen aurinkoinen ja kesäisen lämmin, ei voinut muuta kuin nauttia raikkaista maisemista.

Siitä on jo muutama vuosi, kun olimme viimeksi näillä seuduilla. Silloin  kävimme täällä etsimässä tietoa esivanhemmistani, kiertelimme hautausmailla, kävimme lukemassa kirkonkirjoja ja ihmettelimme, kuinka joku on voinut jättää näin kauniit paikat.  No, työn perään kai monet lähtivät rannikon ja etelän kaupunkeihin.

Eipä näkynyt tätäkään nuorta miestä enää näillä main, sillä 1900-luvun alkuvuosina hänkin muutti pois  järvimaisemista, otti mukaansa........ 

nuoren vaimonsa, joka oli kotoisin täältä Päijänteen pohjoisrannalta.

Jos jotkut lähtivät, oli  myös tulijoita . Ei ole mikään ihme, että näiden seutujen upea luonto ja rauha ovat houkutelleet joukon suuria kuvataiteilijoitamme tänne työn tekoon ja inspiraation hakuun. KLIK

Myös täällä olimme kerran sukututkimusmatkalla, käytiin taas kirkkoherranvirastoissa ja hautausmailla. Tietojakin löytyi, mutta vasta nyt internetin aikakaudella  on laajempien tietojen saanti tullut mahdolliseksi. On ollut hauska kulkea näillä seuduilla asuneiden sukulaisten jalanjälkiä joskus kauan sitten kirkonkirjoja seuraamalla täällä tai täällä tai täällä ja myös täällä.. 

Kuinka helpolla tietoa löytyykään nykyään, tai no, viehän tuo etsiminen aikaa, mutta jokainen uusi löytynyt tieto antaa halun vain jatkaa ja jatkaa....  

Kun tuossa kirkon vieressä asunut Selmakin löytyi vain kirkonkirjoista, samoin Ilmari, oli paras jatkaa matkaa kotia kohti.

Jyväskylän "Suuri Kompassi"  oli kyllä vähällä sekoittaa pääni ja olimme jo melkein matkalla takaisin etelään Päijänteen itäistä rannikkoa pitkin. Onneksi huomattiin  ja käännyttiin, mutta tästä mokastahan sain kuulla muutaman saarnan:-) Loppumatka oikeaan suuntaan sujui kyllä sitten aivan leppoisasti.

Kesäinen matka syyskuussa

  Frantsilan Kehäkukka on aina ensimmäinen pysähdyspaikkamme, kun lähdemme ajamaan kohti Etelä-Suomea. Kahvila/ravintolan viereisessä yrttitarhassa oli monta tuttua omasta puutarhastamme, kuten tämä Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva Punahattu (Echinacea purpurea).

Tässä olemme saapuneet jo päämääräämme, miehen lapsuuden maisemiin Suomenlahden rannikolle.

Mökki, jonka olimme varanneet oli ylhäällä rinteellä,

sieltä avautui näköala merenlahdelle, joka oli nyt niin tyyni ja rauhallinen. Ei ihme, että laiturin nokkaan oli joku kantanut tuolin mukanaan istuakseen siinä hiljaa itsekseen. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin vain katsella merelle ja nauttia luonnosta.

Aivan pienen hetken joka ilta kultasi aurinko maiseman ikkunamme alla, (vaikka eihän sitä kauneutta saa kuvaan vangittua).

Luonto täällä on aivan erilainen kuin minulle tutun Pohjanlahden rannikolla. Mitähän metsänpeikkoja tuollakin, noiden  korkeiden sammaleisten kivien ja kallioiden koloissa asuu:-)

Tänne "peikkovuorelle", Trollbergetille kannattaa kyllä aina tulla. Tällä kertaa oli rämmittävä risukossa, koska alempana on tehty metsänhakkuutöitä, hikikin siinä tuli näin helteisenä syyspäivänä, mutta vaivan palkitsi aivan upea jäkälä- ja sammalpeitteinen korkea kalliovuori ja hienot näkymät alas metsään. Muistojakin tähän liittyy, sillä tänne tulimme, kun olin ensimmäisen kerran näissä maisemissa.

Loviisan vanhakaupunki viehättää aina, vaikka nyt olikin sen verran kiire, että ajoimme vain tuon kaupunginosan läpi. Rakennuksethan siellä ovat vanhoja, kiitos sen, että Loviisan palo ei päässyt aikoinaan niitä tuhoamaan. Täällä [KLIK] onkin enemmän näppäilemiäni kuvia aikaisemmalta matkalta.

Loviisan Kappeli oli 1800-luvulla kaupungin huvielämän keskus. Nyt se on kunnostettu ja palautettu vanhaan loistoonsa oltuaan pitkiä aikoja todella huonossa kunnossa. Olisimme tietenkin voineet mennä katsomaan, minkälainen olisi Kappelin lounasmenu,

mutta kun tiesimme, että hyvän ruoan lisäksi olisi tarjolla myös miellyttävää seuraa, valitsimme näin.

Loviisa sai sitten jäädä taakse

vanhoine rakennuksineen ja linnoituksineen,

Porvoolle vain vilkutimme tällä kertaa.  No kyllä kyllä, te perheenjäsenet! Kävimme me ostamassa ne tuliaissuklaat!!