Kuinka monta kertaa olemmekaan ajaneet suorinta tietä kotiin noilta etelänmatkoiltamme – liian monta, joten päätimmekin muuttaa reittiä ja ajaa läpi Järvi-Suomen.
Sää oli edelleen aurinkoinen ja kesäisen lämmin, ei voinut muuta kuin nauttia raikkaista maisemista.
Siitä on jo muutama vuosi, kun olimme viimeksi näillä seuduilla. Silloin kävimme täällä etsimässä tietoa esivanhemmistani, kiertelimme hautausmailla, kävimme lukemassa kirkonkirjoja ja ihmettelimme, kuinka joku on voinut jättää näin kauniit paikat. No, työn perään kai monet lähtivät rannikon ja etelän kaupunkeihin.
Eipä näkynyt tätäkään nuorta miestä enää näillä main, sillä 1900-luvun alkuvuosina hänkin muutti pois järvimaisemista, otti mukaansa........
nuoren vaimonsa, joka oli kotoisin täältä Päijänteen pohjoisrannalta.
Jos jotkut lähtivät, oli myös tulijoita . Ei ole mikään ihme, että näiden seutujen upea luonto ja rauha ovat houkutelleet joukon suuria kuvataiteilijoitamme tänne työn tekoon ja inspiraation hakuun. KLIK
Myös täällä olimme kerran sukututkimusmatkalla, käytiin taas kirkkoherranvirastoissa ja hautausmailla. Tietojakin löytyi, mutta vasta nyt internetin aikakaudella on laajempien tietojen saanti tullut mahdolliseksi. On ollut hauska kulkea näillä seuduilla asuneiden sukulaisten jalanjälkiä joskus kauan sitten kirkonkirjoja seuraamalla täällä tai täällä tai täällä ja myös täällä..
.jpg)
Kuinka helpolla tietoa löytyykään nykyään, tai no, viehän tuo etsiminen aikaa, mutta jokainen uusi löytynyt tieto antaa halun vain jatkaa ja jatkaa....
Kun tuossa kirkon vieressä asunut Selmakin löytyi vain kirkonkirjoista, samoin Ilmari, oli paras jatkaa matkaa kotia kohti.
Jyväskylän "Suuri Kompassi" oli kyllä vähällä sekoittaa pääni ja olimme jo melkein matkalla takaisin etelään Päijänteen itäistä rannikkoa pitkin. Onneksi huomattiin ja käännyttiin, mutta tästä mokastahan sain kuulla muutaman saarnan:-) Loppumatka oikeaan suuntaan sujui kyllä sitten aivan leppoisasti.
Taivastelen aina tuota Suomen sinistä taivasta. Teillähän on siellä täysi kesä. Meillä satoi yöllä vettä, mutta nyt näköjään vaalean harmaalla taivaalla näkyy pieni sinertävä läikkä.
VastaaPoistaEhkä syksy täällä vähitellen alkaa, puut ainakin muuttavat vauhdilla väriä. Olipa noissa kuvissani paljon sinistä taivasta, taivastelen minäkin, kun niitä nyt katselen:-) Päässä alkoi heti soida Kuoppamäen Sininen ja valkoinen ...♪ ♫
PoistaSaksassa muuten sävelletty, pitääkin panna Youtube soimaan. Ja sillä aikaa sä voisit panna soimaan vaikka tämän vanhan saksalaisen rokkarin
Poistaballadin
Sinivalkoinen oli kyllä Suomessa tehty, mutta voitti Rostockin laulukilpailuissa. En muistanutkaan, että siitä olisi tullut tällaista polemiikkia: klik
PoistaTuon rokkarin balladi olisi kyllä parempi vain kuunneltuna:-)
Muistelisin jonkun Saksan suomalaisen kertoneen, että JK olisi hänelle täällä ollessaan/asuessaan kertonut, että oli tekemässä tuota kipaletta, mutta en edes muista, kuka sitä olisi kertonut tai sitten muistan ihan väärin, mikä ei ole lainkaan mahdotonta.
PoistaHeh heh, vai ei "uns Udo" ole sun tyyppiäis, se on mahtava kaveri!!!
Ärsyynnyin vain videosta, kun se savu alkoi melkein kirvellä silmissä ruudun tällä puolella:-))
PoistaMinä tarkoitin suositella enemmän melodiaa ja varsinkin tekstiä ja ajattelin, että pitää sitten ottaa laulaja/tekstittäjä in Kauf.
PoistaYmmärsin pointtisi, turhaa kiinnitin huomioni sivuseikkoihin.
PoistaMinulla on muutamia laulajia, joita ei viitsi oikein katsoa, kuunnella kyllä sitäkin enemmän. En nyt tässä viitsi mainita nimeltä:-)
Sininen ja valkoinen...Niinhän se Suomen taivas oli melkein koko kesän. Tuo sukututkimusmatka on ollut varmaan mielenkiintoinen. Mutta joskus se on sitä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tulee välillä sellainen olo, ettei mitään löydy, mutta kun sitten jotain keskii, on olo todella onnekas. Mielenkiintoisia matkoja menneisyyteen!
VastaaPoistaTällä kertaa vain käytiin noilla paikkakunnilla sen kummempia tutkimatta, keksittiin reitti viime hetkellä ennen paluumatkaa. Kun näitä papereita tutkii, on kiva nähdä myös se ympäristö, missä esivanhemmat asuivat. Rautalampi ja Suonenjoki ovat vielä näkemättä.
PoistaSamoin sinulle, antoisia matkoja menneisyyteen!
Me molemmat olemme matkailleet, mutta hieman eri suunnilla. Kuvitella, että näin myöhään on vielä melkein täysi kesä! Eilen sitten täällä Turun puolessa alkoi syksy. :(
VastaaPoistaPaikantaju on tärkeä myös sukututkimuksessa ja tuollaiset matkat todella antoisia. Mukavaa syksyn jatkoa!
Piristävää päästä edes pienellekin matkalle ja aina tulee sama tunne, eli tuntuu kuin olisi ollut pitkäänkin poissa kotoa.
PoistaPaikantaju on tärkeä, vaikka siitä paikantamistajusta sainkin kuulla jonkin verran:-D
Mukavia syyspäiviä sateista huolimatta!
Vai huomautellaan siellä tuollaisista pikkujutuista! Sentään oikeassa maassa pysyitte, joten sen puoleen ei kannattaisia paljon vatvoa asiaa. :)
PoistaHyvä näkökanta! Vienpä sen eteenpäin asianomaiselle:)
Poista