Kesäinen matka syyskuussa

  Frantsilan Kehäkukka on aina ensimmäinen pysähdyspaikkamme, kun lähdemme ajamaan kohti Etelä-Suomea. Kahvila/ravintolan viereisessä yrttitarhassa oli monta tuttua omasta puutarhastamme, kuten tämä Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva Punahattu (Echinacea purpurea).

Tässä olemme saapuneet jo päämääräämme, miehen lapsuuden maisemiin Suomenlahden rannikolle.

Mökki, jonka olimme varanneet oli ylhäällä rinteellä,

sieltä avautui näköala merenlahdelle, joka oli nyt niin tyyni ja rauhallinen. Ei ihme, että laiturin nokkaan oli joku kantanut tuolin mukanaan istuakseen siinä hiljaa itsekseen. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin vain katsella merelle ja nauttia luonnosta.

Aivan pienen hetken joka ilta kultasi aurinko maiseman ikkunamme alla, (vaikka eihän sitä kauneutta saa kuvaan vangittua).

Luonto täällä on aivan erilainen kuin minulle tutun Pohjanlahden rannikolla. Mitähän metsänpeikkoja tuollakin, noiden  korkeiden sammaleisten kivien ja kallioiden koloissa asuu:-)

Tänne "peikkovuorelle", Trollbergetille kannattaa kyllä aina tulla. Tällä kertaa oli rämmittävä risukossa, koska alempana on tehty metsänhakkuutöitä, hikikin siinä tuli näin helteisenä syyspäivänä, mutta vaivan palkitsi aivan upea jäkälä- ja sammalpeitteinen korkea kalliovuori ja hienot näkymät alas metsään. Muistojakin tähän liittyy, sillä tänne tulimme, kun olin ensimmäisen kerran näissä maisemissa.

Loviisan vanhakaupunki viehättää aina, vaikka nyt olikin sen verran kiire, että ajoimme vain tuon kaupunginosan läpi. Rakennuksethan siellä ovat vanhoja, kiitos sen, että Loviisan palo ei päässyt aikoinaan niitä tuhoamaan. Täällä [KLIK] onkin enemmän näppäilemiäni kuvia aikaisemmalta matkalta.

Loviisan Kappeli oli 1800-luvulla kaupungin huvielämän keskus. Nyt se on kunnostettu ja palautettu vanhaan loistoonsa oltuaan pitkiä aikoja todella huonossa kunnossa. Olisimme tietenkin voineet mennä katsomaan, minkälainen olisi Kappelin lounasmenu,

mutta kun tiesimme, että hyvän ruoan lisäksi olisi tarjolla myös miellyttävää seuraa, valitsimme näin.

Loviisa sai sitten jäädä taakse

vanhoine rakennuksineen ja linnoituksineen,

Porvoolle vain vilkutimme tällä kertaa.  No kyllä kyllä, te perheenjäsenet! Kävimme me ostamassa ne tuliaissuklaat!!