Narsisseja ja muutakin keltaista

Aurinkoiset päivät piristävät ja innostavat vaikkapa askartelemaan,

 joten tein lisää huovutettuja pääsiäismunia aikaisemmin tekemieni kahden seuraksi

ja otin jälleen esille vanhoilla lehdensivuilla päällystämäni pääsiäismunat. En ole ainakaan vielä niihin kyllästynyt.

Kahvihetki askartelun lomassa ja hyvä tilaisuus esitellä keramiikassa juuri valmistuneet mukinaluset :-)

Sitten sakset käteen ja ulos keräämään hiukan lisää oksia.  Ja tässä minulla on hyvä tilaisuus esitellä juuri valmistuneet ranteenlämmittimet :-) 

Tyytyväiset linnut pääsivät sitten oksille nököttämään. Linnut löysin Kotoliving-lehdestä, leikkasin irti, laminoin ja parit helmetkin ne saivat koristeeksi. Miten ihania  hyvän mielen lintuja!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Ovatpa ajat muuttuneet....

siitä,  kun näitä radioita kuunneltiin. Onneksi monet ohjelmat siltä ajalta ovat edelleen tallessa  tuolla YLE:n Elävässä arkistossa!  Sieltä löytyivät Kankkulan kaivot, Lauantain toivotut ja mitä kaikkea nyt aikoinaan kesämökillä kuunneltiinkaan. Talvi-illoista muistan varhaislapsuuden Markus-sedän Lastentunnin  ja myöhemmin torstai-iltaiset radiokuunnelmat.

Edelleenkin  tulee radiosta paljon hyviä ohjelmia, mutta aivan harmittaa, kun enimmäkseen kuuntelen niitä vain autossa tai kesämökillä, vaikka radio löytyy melkein joka huoneesta. Pitäisikö huolehtia siitä, että näissä nostalgisissa radioissamme olisi aina toimivat paristot – varsinkin tuossa alemmassa on aivan loistava äänenlaatu ja ainakin puheohjelmat toimisivat hyvin.  Tulisikohan kuunneltua ahkerammin?

Musiikkiohjelmien kuuntelemisessa eivät nämä tietenkään voita stereoita, joten uuttakin tekniikkaa tarvitaan.

Tänään kuitenkin vierähti suuri osa päivästä kuunnellen  Elävän arkiston mielenkiintoisia ohjelmia. Sehän ei kävisi ilman tätä nettiä, joten: hyvä nykyaika!! Näillä sivuilla se aikani vierähti [Linkki]

Kuten näkyy, tässä meidän perheessä arvostetaan ehkä normaalia enemmän vanhoja esineitä. Tuo piirre ei valitettavasti tullut perintönä isältäni, joka

ei nähnyt tunnearvoa edes tällaisessa vanhassa gramofonissa. Se oli sentään peräisin hänen lapsuudenkodistaan, mutta pois vain, vaikka sitten jälkeen päin ehkä vähän kaduttikin. Mukana meni myös  pino vanhoja savikiekkoja. Löysin tuon kuvan sattumalta täältä ja mitkä lämpimät tunteet tulivat mieleen, kun muistan, kuinka lapsena avasimme tuon kannen ja nuo pienet ovet. Levylle annettiin vauhtia veivaamalla kammesta ja sitten kuuntelimme ikivanhoja rätiseviä levyjä. Yksi niistä oli Al Jolsonin Sonny Boy, jota melkein pelotti kuunnella, kun meille kerrottiin, mikä laulun sanoma oli.
Mutta jälleen: hyvä nykyaika!! nyt pääsen kuuntelemaan tuotakin levyä nykyaikaisemmalla laitteella:

Väärä väri

Nyt kun olemme jo maaliskuussa, on uuden haastetehtävän aika. (kerroin siitä viimeksi täällä).
Nyt on kudottava mitä haluaa, mutta sellaisilla väreillä, joita ei yleensä käsitöissään tai vaatteissaan käytä.
Ja sehän on tämä:

Turkoosia löytyy kodistaamme pieninä ripauksina sieltä ja täältä. Tämä dreijaamani kulho sai turkoosin lasituksen.

Turkoosinvihreän sormuksen tein vuosia sitten emalointikurssilla. 

Tämä oli joskus käsirengas, mutta suurin osa noista kivistä vieri parkkihallissa autojen alle, kun siimalanka meni poikki:-(

Tästä kynttilänjalasta olen aina pitänyt. Taisi olla lahja lapsuudenystävältä opiskeluboksiini.

Turkoosia tilpehööriä kyllä löytyy, 

 

mutta ei siis vaatetta!

Mars 20013 Fel färg! haastetehtävään kudoinkin pienen olkalaukun,

kun meidän 7veen läheinen ystävä toivoi saavansa samanlaisen kuin tämä 7veen perintökassi. Sen virkkasin joskus historiallisena aikana, joten samoja lankoja ei tietenkään enää ole.

Ja nyt jatkan rauhallisella harmaalla. Näistä tulee ranteenlämmittimet, kylmät kevättalven säät kun näyttävät jatkuvan.

Taianomainen talvi

joka ei millään aio muuttua kevääksi.  Pieniä pakkasia riittää, öisin hiukan kovempiakin.

 Sisällä ei malta tällaisena päivänä istua, joten lähdimme ulos aurinkoon, lintujen konserttia kuuntelemaan,

 

mutta Muumilaaksoon saakka emme sentään kävelleet.  Tämä sievä muumitalo oli paljon lähempänä. 

"Muumitalo nukkui yksinäisyydessään sillan takana. - - - Täällä kasvoi omenia, huomautti Muumipeikko seurallisesti. Mutta nyt kasvaa lunta, sanoi Tuu-tikki kaukaisesti...!

Kerro minulle lumesta, sanoi muumipeikko - - - Minä en käsitä sitä. En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin.Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa."

"Nyt minulla on kaikki, muumipeikko sanoi itsekseen. Minulla on koko vuosi. Talvikin. Minä olen ensimmäinen muumipeikko, joka on kokenut koko vuoden" 

 Sehän juuri on niin hienoa, että meillä on nämä kaikki selvät vuodenajat, mutta kyllä nyt olisi jo aika kevään tulla hissukseen. "Nyt hän oli tottunut talven hajuun eikä se tehnyt häntä enää uteliaaksi".

" Nyt tuli salaperäinen kuukausi mukanaan kaikenlaista: uhkeita auringonlaskuja, tuulta ja kiitäviä pilviä, vettä noruvia räystäitä ja kirpeän kylmiä öitä, kuutamoa ja hankiaisia. Muumipeikko kulki ympäri laaksossaan aivan sekapäisenä ilosta ja ylpeydestä. - - - -  Hän toivoi pitkää kevättä, jotta saisi odottaa niin kauan kuin suinkin. - - - Ja sitten hän kipaisi laaksoon ja nuuhki uusia tuoksuja ja katsoi mitä oli tapahtunut eilisen jälkeen."

Sitaatit  Tove Janssonin kirjasta Taikatalvi.  Näitä hänen tekstejään voi lukea monta kertaa ja aina niistä löytää uutta. Olipa siinä viisas nainen!  Ai jaa, huomaan, että torstai vaihtui  juuri perjantaiksi,  maaliskuun kahdeksanneksi, siispä Hyvää Naistenpäivää! ✿ ❀

Helppoa ja nopeaa

Puolenpäivän aikaa kävin kyläilemässä tässä blogissa [Linkki] ja totesin kommentissani, että tänään taidan valmistaa kevyttä ruokaa, kun bloginkirjoittajan ottamia herkullisen näköisiä kuvia katsellessani tuli jo niin täysinäinen olo. Mitä sitten tein?

Aivan yksinkertaista riisipilahvia lisänä raejuustoa, vihreitä papuja  ja pannulla paistettua kaali-porkkana-(purjo)sipuliseosta.

Tarvitaan:

4 porkkanaa

1/2 l suikaloitua kaalia

1-2 purjosipulia

öljyä

suolaa, mustapippuria

Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi. Suikaloi kaali juustohöylällä. Leikkaa purjo renkaiksi. Laita pataan/pannuun öljy/margariini/voi ja kypsennä porkkanaraastetta muutaman minuutin ajan. Lisää purjorenkaat ja kaalisuikaleet ja jatka kypsentämistä alhaisella lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia. Sekoittele välillä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ruoan jälkeen tarjottiin

kahvit ja itsetehdyt Delicatopallot. Tyttö oli tehnyt niitä lahjaksi eilisille syntymäpäiville  tämän netistäkin löytyvän ohjeen mukaan [Linkki]. (Varmaan löytyy suomeksikin). 

**************

Takatalvi on vienyt kaikki ajatukset kevään tulosta,

joten jatkamme lintujen ruokkimista edelleen. Tässä mökki täynnä siemeniä,  

 mutta pähkinöitäkin löytyy niitä rakastaville, siitä pitää pikkutyttö huolen.

Hipp Hipp Hurra!

Någon fyller år idag, vem kan det va?

No varmaan on monellakin syntymäpäivä tänään, mutta onnea erityisesti tuolle kuvassa olevalle pojalle!

Hiihtolomalaiset tarinankertojat

Pojanpojat 5v ja 3v ovat käyneet taas ilahduttamassa meitä ja paljon olemme taas oppineet toisiltamme. Vähäiset olisivat tietoni meteoriiteista ja muista avaruuden ilmiöistä, jos 5v ei niitä minulle opettaisi pikkuveljen säestäessä vieressä, mutta vaikka välillä tällaisia pieniä "tiedemiehiä" ollaankin, ovat  leikit mielikuvitusmaailmoineen ja peuhailu heidän elämänsä tärkeitä asioita vielä kauan aikaa.

Pekka Simojoen kirjoittamasta runosta löytyi tärkeä sanoma:

Merirosvo asuu sängyn alla, oven takana aaveita on.

Lohikäärme istuu ikkunalla, mielikuvitus mittaamaton.

Sinä kummastelet pilven teitä, kuiskaat korvaani salaisuuden.

Leikkaat paperista enkeleitä, lapsenuskoasi ihmettelen.

Tämä elämä on sinun, ei kenenkään muun,

pieni poikani heinäkuun.

Tämä elämä on sinun, lainaksi vain sinut vierelleni sain.

Sinä katsot niin avoimin silmin, vailla epäilyksen häivääkään.

Sinun maailmasi on niin kaunis väreissään.

Kun on tullut sinun aika mennä, taakse jättää leikit huolettomat,

lennä rohkeasti poika, lennä!

– kädet suuret meitä kannattavat. 

Tässä nautitaan  piknikillä eväitä kevättalven auringossa. Hyvältä kuulema maistuivat. Koetetaan nyt sitten antaa yhtä mainiot eväät elämääkin varten näille pienille pojille.