Puut syysvalossa

Aikaisemmin kerroin täällä [linkki] kirjalöydöstäni, josta saan  poimia runon kuin runon vuoden jokaiselle kuukaudelle. Kirjasta löytyy myös tuon otsikkoni mukainen Lauri Viljasen runo Puut syysvalossa, mutta tälle syyskuulle valitsin sieltä kaksi säettä yhdestä Saima Harmajan syysrunoista.

SYYSMETSÄSSÄ

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!

Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,

märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa

- en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Läpi kaiken se hiljaa tunkeutuu ja kaiken  puhdistaa.

Ah, kaatunut koivu tuolla, sylissä kanervain

nyt makaa janoavasti, oksin autuain.

Mikä raju ja mahtava riemu! Maan multaa väkevää

ja taivaan puhdasta tuulta vain juoda ja hengittää.

Voidaan hyvin!

 

" Hyvinvoinnin pohja löytyy arjesta.....

Mikään ei ole niin ihmeellistä kuin arkipäivä. Siihen kuuluu sata tai tuhat pikkuasiaa, arjen iloja ja mahdollisuuksia.

Kun avaa silmänsä, näkee puut ja niiden vihreyden,

kukat ja linnut.

Voi olla iloinen, kun on tehnyt pannulapun. (Tai tiskirätin bambulangasta) :)

Tai voi huoahtaa ja juoda kupin teetä." (Tai kahvia, seuranaan juuri leivottu korvapuusti):)

Siteerasin tuossa Vappu Taipaleen, entisen Stakesin eläkkeellä olevan pääjohtajan sanoja. Hyvinvoinnin hän sanoo olevan pitkälti sisäinen kokemus.  Mielenkiintoista, koska noin olen aina ajatellutkin. "Hyvinvoinnin paras mittari onkin oma tunne".
Pettymykset ja menetykset, joita meillä kaikilla on, vievät paljon voimiamme - mitä tehdä?  Vappu Taipale muistuttaa  yli sata vuotiaaksi eläneen Totti Carlanderin  viisaista sanoista: "Jos aiot ryhtyä katkeraksi vanhana, kannattaa aloittaa tyytymättömyydestä". Nuo sanat yritän pitää mielessäni ja iloita pienistä arjen asioista.

Löysin toisenkin runon

Tänään oli jälleen mitä kaunein kesäpäivä, mutta ei sillä tavalla helteinen että olisin vain voimattomana istunut tekemättä mitään. Pari tuntia ahersin puutarhassa ja olin niin tyytyväinen itseeni, että siirryin sitten sisälle ja palkitsin itseni jatkamalla Book Hunter-projektiani.

Muutaman yllättävän löydön olen tehnyt, mutta näytän nyt tämän, jonka jo aikaisemmin mainitsin, eli hyllyjen kätköissä olleen Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittaman Suomen vuosi. Runoja ja valokuvia keväästä kevääseen.  Sieltä löytyvät kaikki vanhat hyvät runoilijat: Aaro Hellaakoski, Saima Harmaja, Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia, Aale Tynni, Yrjö Jylhä, P. Mustapää, Katri Vala, Elina Vaara.....

Elokuun runoa edustakoon Lauri Viljasen kirjoittama...

 VENHEESSÄ

Aamu kevyt usva häilyy vetten päällä.

Venhe liukuu hiljaa valoon lumottuun....

Lehvät tuoreet hohtavat! Siellä täällä

oksa keltainen elokuun.

Halki vesipeilin kuullon kultaa putoo

pohjan syvään, vihertävään lattiaan...

Äiti, lapsi katsovat, kuinka kutoo

kasvi syvyyden kukkiaan.

Kuvajaiset kuultaa, metsä vuoreen vaihtuu - 

saari kohoo, rauhan näky hiljainen!

Kukon laulu jossakin aamuun haihtuu.

Valo äänetön nielee sen.

Itse luominenko vasta päättyi täällä?

Suven maailmoissa aamu tuuleton.

Käykö Herran kuiskaus vetten päällä:

katso, seitsemäs päivä on!

Lapset sydäntä lähellä

Taas saimme nauttia näiden pikkunaperoiden seurasta. Minä tietenkin aina valmiina kamerani kanssa.

Onneksi eivät huomanneet, vaan pohtivat rauhassa mitä kaikkea metsästä löytyykään.

Pienimmällä ei ole aikaa pohtimiseen, aina on kiire jonnekin. Tässä hakemaan traktoria ja kuorma-autoa, kukkapenkeistä kun on niin kiva lastata lapiolla multaa auton lavalle.

Askartelua harrastamme yhdessä  6veen kanssa. Tässä maalaamme kukkapurkkeja koulutaulumaalilla. Käsirenkaita kirjoitti tyttö sitten liidulla omaan purkkiinsa. 

Mutta kuka jaksaa olla sisällä, kun ulkonakin voi taiteilla ja

askarrella vaikkapa tällaisen pienen metsikön. Materiaalithan ovat aivan käden ulttuvilla.

*******

Mikä ilo on seurata näitä pikkuisia, mutta mieleen tulee samalla kysymys, miksi tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen. Meillä lapset voivat hyvin, kun toisaalla kuollaan nälkään. En usko, että kukaan voi ummistaa silmiään tuolle hädälle. Lumikko on laittanut linkit blogiinsa, joiden kautta voimme kaikki auttaa noita hädässä olevia, joista suuri osa on lapsia.

Iltapäiväkahvilla

  (Kuva lainattu täältä http://www.squidoo.com/cupcakes-vs-muffins)

Nyt tuli kyllä makeaa mahan täydeltä, kun sain sekä  Meijerielämän Lumikolta että dit un dat sitä sun tätän Allulta herkulliset cupcaket. Kiitos!
Meemiin kuuluu kertoa 1. oma lempiväri, 2. suosikkiruoka sekä 3. minne haluaisi nyt matkustaa. Annan siis vihreäpainotteiset vastaukseni.

1. Vihreä

2. Yleensä kasvisruoat, esim. parsakaalipaistos on hyvää. 250g parsakaalia - 1dl kermaa - 2dl raejuustoa - 2dl juustoraastetta - 2dl porkkanaraastetta - 1 hienonnettu sipuli. Parsakaali keitetään ja laitetaan voideltuun uunivuokaan. Päälle muut ainekset hyvin sekoitettuina 150° n.15min. Lisänä riisiä.

3.  Irlanti,  tarujen vihreä saari pitäisi ehdottomasti nähdä. Irlantilaista musiikkiakin on kiva kuunnella.

 

Tässä herkullinen tunnustus, jonka lähetän edelleen Sagalle. Vastaus saa olla myös runonmuodossa:)

Kukat neuvonantajina

Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia

itsensä värisinä.

Helena Anhava

EDIT: Ja kukat kuuntelijoina.  Lumikon kommentin jälkeen oli ihan pakko lisätä tänne tuo Pekka Strengin laulu.

Unelma, joka toteutui jo kauan sitten......

......on tämä kesäpaikkamme. Siellä ei ole tv:tä, ei tietokonetta, ei juoksevaa vettä, siispä ei pesukoneita, ei sisävessaa, mikrouunikin annettiin pois,  mutta sen sijaan siellä on...

 

pihalla vanha aitta,

ja aitan  hirsiseinillä taidenäyttely. (Jäänne lasten leikkimökkikaudelta)

Keittiössä vanha puuhella, talon sydän, joka sai uuden asun, eli valkoista ja mustaa maalia pintaansa.

Ikkunoissa kaunista ja raikasta

ja puulaatikolla kaunista ja käytännöllistä. Silmä lepää molemmissa. Kannu ja kynttilänjalka löytyivät nettiputiikista Talo maalla.

Verhoja en ommellut tällä :)

Jykevä saviruukku pitää oven kutsuvasti auki, mutta kauniilla säällä

 

voidaan iltapäiväkahvit juoda täällä, tai

ison kuusen varjossa täällä.  Asiaan kuuluvat ainakin kerran kesässä lähikaupungin leipomon herkulliset munkkipossut.