Siinähän olisi hieno motto tälle ja eiliselle päivälle. Käänsin kalenterissani sivua ja sieltä tuo löytyi osoittamaan kesäkuun alkavaksi.
Kesäpaikassamme, siellä meidän paratiisissa vierähti pari päivää ja olisimme viihtyneet pitempäänkin, mutta lähdimme pakoon ukkoskuuroja.
Matkan varrella silmäilemme aina tätä järveä vähän kuin omistajan ilmein ja elein. Emme me sitä omista, mutta kun sen nimi sattuu olemaan yhdistelmä sukunimistämme, niin jonkinlaista "sukulaisuutta" me tunnemme pikku järveä kohtaan.
No niin!! Nyt kukkii tuomi täällä meilläkin. Kauan olen jo ihmetellyt, kun joka toisessa blogissa on kukkivien tuomien ja syreenien kuvia emmekä me nyt niin kovin pohjoisessa asu. Ollaan vain muuten matti myöhäisiä.
Tervapääskyjen kirskunta otti meidät vastaan, kesän merkki sekin ja puutarhapöydällä leppäkertut nauttivat ja ottivat aurinkoa ennen työhön ryhtymistään. Reippaasti pitivätkin sitten tuulessa pöytäliinan paikoillaan , kun istahdimme eväitä nauttimaan.
Muitakin pikkueläimiä näkyi. Tämä amigurumi-kynänvarsisammakko pääsee huomenna oikealle omistajalleen ja taitaakin olla kiva kaveri 5- vuotiaalle, joka on nyt niin kiinnostunut kirjoittamisesta. Mitenkä samakko tehdään?
Ohje löytyy tuosta lehdestä. Helppo tehdä, kunhan vain ensin oppii salaisuuden, kuinka tehdään taikarengas [linkki].
Tuo otsikon sanoma olisi voinut olla sopiva kuvaamaan näitä kesämökkipäiviä, JOS
ei suuri osa koko ajasta olisi mennyt tähän! Meillä molemmilla riitti ahertamista, toinen juoksi ruohonleikkurin perässä, toinen pärräsi trimmerilla, ruohosaksillakin oli käyttöä. Jos nyt joku luulee, että kesäpaikan pihamme on kuin golfkenttä, erehtyy hän suuresti. Suurin osa on edelleen kauniissa luonnontilassa. (Terveisiä Susadimille, jos hän tätä lukee:))
