Aika usein ärsyttää...

se kun asuu niin sivussa kaikesta. Onhan täällä nyt vielä joku marketti ja muu, mutta ei niiden valikoimilla pitkälle pötkitä.

Kun nyt on vaikka vain tällainen vaivainen lista, niin kaupunkiin on kuitenkin lähdettävä jo ihan noiden lanttujenkin takia. Ei täältä maalta luomulanttua saa. Eikä noita raamejakaan ja kirjakauppa on mitä on, puoleksi posti nykyään.

Kello taisi olla puoli neljä iltapäivällä, pimeys oli jo laskeutumassa, kun  lähdettiin ajamaan.

Tehtiin ostokset ja sitten takaisin. Tiet olivat entistä liukkaammat. Hulluja ohituksia sai ihmetellä.

ja bensan hintaa,  se kun nousee huimaa vauhtia. Täällä se oli "halpaa"

Takaisin taas kotikulmilla. Onhan täällä kaunista,  tien varsilla on valaistut kuuset  ja on niin hiljaista ja rauhallista.

Mies meni postiin ostamaan merkkejä ja katselin siinä, että onpas idyllistä. Tämä olisi voinut olla sitä, mutta ei, viereen pysäköi valtava auto, moottori päällä ja pakokaasut vaan ilmaan eli suoraan minun päälleni, kun istuin autossa odottamassa. Voi noita euroopan omistajia. Niitähän riittää.

No tänään on sitten onneksi vähän toisenlaiset tunnelmat (vaikka ne kaupat ja muut edelleen kaukana ovatkin). Seisoin keittiön ovella ja vain ihmettelin tätä luonnon kauneutta. Siis uskomatonta!!

Näitä  meidän pikku kavereitakin on ilo seurata, eiväthän ne ilman meitä pärjäisi.

Kuten tämäkin pikkuinen, joka oli nyrjäyttänyt niskansa, kun kolaroi päin ikkunaa. Sai tulla hiukan lepäämään ja tunnin parin kuluttua alkoi ruoka maistua ja reippaasti siitä lähdettiin taas lentoon.

Kyllä oon ylpeä itsestäni

Ja miksi? No siksi kun olen ollut jääräpäinen, pitkäjännitteinen, itsepäinen, kärsivällinen  enkä ole keskeyttänyt tätä. Ja se tämä on tuo vuoden alussa aloittamani Projekti 365.Ihanaa, pian on urakka valmis, nythän ollaan jo viikolla 50. Vielä pitää jaksaa viikot 51 ja 52 ja sitten vaan Ifolorille.

Kun nuo sivut tulevat takaisin kansien välissä saadaan ihmetellä, mitä kaikkea sitä on tehtykään vuoden jokaisena päivänä, siis sellaisia ihan tavallisia asioita. Matkat ja muut ovat asia erikseen. Parinkymmenen vuoden jälkeen ihmetellään vielä enemmän. Siinä mielessä on kannattanut olla järkkymätön, itsepintainen ja hellittämätön :D

Valoa kaamokseen

Tänään on 13. joulukuuta, Lucian-päivä. Aamulla aikaisin pukeutuvat tytöt valkoisiin vaatteisiin ja tuovat kynttilöineen valoa talven pimeyteen kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa ja monella työpaikallakin.  Toisella meidän tytöistä olikin tänään sen takia aikainen herätys:)

Täällä kotona leivoin lussekatter eli luciapullia  Aamulla emme ehdi kuunnella tätä kaunista laulua, mutta nautitaan sitten iltapäivällä kahvipöydässä musiikista pullan kera :p

Paperia, kyniä, sakset......

Kyllä tämä elämä on kivaa, kun on säilyttänyt lapsenmielen. Voi aivan huoletta jättää pölyt nurkkiin odottamaan eikä pahemmin harmita mikään muukaan, kun alkaa leikkiä väreillä, papereilla, liimapuikolla. Ihanaa. Ja sitten kun on hyvä mieli luistavat nuo pakolliset hommatkin.

Nyt olen tehnyt tämän pienen tähden, jonka ohjeen löysin edellisessä postauksessa oleva linkin takaa. Pitää tehdä lisää, onhan noita kirjan sivuja.....

....joita voi hyvin käyttää myös vaikkapa joulukorttien tekoon, sillä........

alkaa olla jo kiire, koska kortteja ja muuta kivaa;) postia on alkanut jo tulla  meidän postilaatikkoon.

Näihin tilkkuenkeleihin hurahdin täysin. Luulen, että teen monta lisää ja vasta sen jälkeen....

....on aika miettiä, mitä tässä talossa tekisi näille lehti- ynnä muille kasoille.

Stop stop!

Istuin jotenkin stressaantuneena keittiön pöydän ääressä, päivä oli mennyt hiukan hukkaan, mielestäni. Oli tarkoitus ehtiä kaikenlaista — askarrella joulukortteja, tai ainakin kirjoittaa osoitteita valmiisiin, siivota, suunnitella ostoslistoja ja kaikkea muuta tavallista. Kun sitten satuin katsahtamaan ulos niin kuinka ollakaan, ikkunan takana oli juuri  sininen hetki. Se sai minut paremmalle tuulelle, rauhoitti jotenkin ja tietenkin piti heti ottaa kamera esille ja saada tuo hetki ikuistettua:)

Olin aikaisemmin käynyt eräässä blogissa ja löytänyt sieltä kivan  joulutähtien teko-ohjeen, mutta löysin sieltä myös tämän jutun, joka  pysäytti minut.

 [klikkaa kuvat suuremmaksi]

 Moni on tämän ehkä jo nähnyt, mutta minulle se antoi ajattelemisen aihetta.

Joulun tuoksua ilmassa

Adventtina avataan glögikausi, Annan päivänä leivotaan piparkakut, Lucian päivänä Lucia-pullat eli Lussekatit, ainakin vanhan perinteen mukaan.
Lapsuuden kotikaupungissa oli itsenäisyyspäivä juhlapäivä ja varsinkin lapset odottivat innolla kello kuutta, kun melkein kaikkien kaupungin talojen ikkunoille syttyi kaksi kynttilää. Kouluissa olimme kynttilävahteina ja hämärillä koulun käytävillä oli jännittävää liikuskella.

Ajat ovat muuttuneet, kotipaikkakin on muuttunut ja opin, että täällä leivotaan piparit aina itsenäisyyspäivänä. Eikä ikkunoille laiteta kahta kynttilää palamaan, vaan kyntteliköt ikkunanlaudoilla ja muut jouluvalot pihoissa loistavat pikkujoulusta alkaen. Kaunista, mutta se tuohon päivään liittyvä juhlallinen tunnelma puuttuu.
"Maassa maan tavalla" ja niin minäkin leivoin eilen pipareita. Opin sen jo silloin, kun lapset kävivät koulua. Pitihän heidänkin saada kertoa, että juu, kyllä meillä piparkakkuja leivottiin:)

"Ät en peppakaka och bli snäll", syö piparkakku ja tulet kiltiksi on tuttu lause näihin aikoihin. Kai minä nyt sitten kiltti olen, ainakin jonkin aikaa. Jossain oli kyselty kuinka kauan tuo kiltteys sitten kestää
piparkakun jälkeen. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että neljä tuntia. Pitääpä katsoa kelloa,  niin tietää, milloin saa hakea uuden piparin. Kilttejähän haluamme kaikki olla jatkuvasti, näin joulun alla varsinkin:)

Joka joulukuiseen tapaan oli täkäläisellä taidekerholla piparkakkutalotalkoot (joihin minä en nyt osallistunut, kun unohdin koko jutun), mutta menin sen sijaan sitten joulumarkkinoille myymään arpoja, joilla oli mahdollista voittaa joku näistä koreista mökeistä. Hyvin kävi kauppa!

Kirjapaketteja jouluksi

Ja kuukausihaaste jatkuu. Aihepiirikin on sama kuin marraskuussa: KIRJAT. Tällä kertaa kuitenkin niin, että annan vinkkejä lukemistani kirjoista, joita voisi ostaa vaikkapa joululahjaksi ystävälle, tuttavalle, itselle.Valitettavasti kirjainvalikoima on suppea, 4 U:ta :!

JOULUKUU

Jumalat juhlivat öisin   Donna Tartt

Olen vielä kaukana   Aale Tynni-Haavio

Umbra   Leena Krohn

Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta.   Panu Rajala

Unohdan että olen   Pirjoliisa Tuominen

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville  Mary Ann Shaffer-Annie Barrows

Unikon satuja   Marjatta Kurenniemi

Unelmien piilopaikat    Niles Bo - Sorrell Katherine