Lämmintä jaloille

Pienet pakkaset vain jatkuvat, lumi narskuu niin mukavasti kengän alla ja helmikuun hanget loistavat auringossa.

Sain kuin sainkin ajoissa valmiiksi nämä Mr. Clarissan villasukat, joista kerroin täällä (Linkki). Siinäkin mielessä ajoissa, että hän ehtii käyttää niitä vielä näin kevättalven keleillä.

Pian saamme tietää, mitä maaliskuun haaste tuo tullessaan, saa nähdä, onko minulle sopiva.

Jospa tästä uudesta inspiroivan näköisestä kirjastani löytisi siihen joku sopiva työ. Kirjassa on paljon tuttua (ehkä annankin sen jommalle kummalle tytöistäni), mutta ensin haluan selailla sitä nauttien. Kuvat, piirrokset  ja tekstit on tehty muista käsityökirjoista poikkeavalla tavalla.

Pakkasista huolimatta olemme reippaasti menossa kohti kevättä. Siitä visersivät linnutkin innoissaan, kun kävelimme metsätiellä. Pajunkissoja oli taitettu tuostakin pensaasta jo niin, että vain latvustossa oli jäljellä vain muutama.

Nyt jumppaamaan

Yleensä ideani syntyvät istuessani saunan lauteilla, lämmössä, sen kummempia miettimättä. Aika huvittavaa. Niinkin on kyllä käynyt, että unohdan idean, kun tulen saunasta ulos.

Tänään sain idean kuitenkin ulkona kävelylenkillämme, muutaman asteen pakkasessa. Ajattelin yhdistää kaksi asiaa – kerron hiukan lehdistäni löytyvästä jutusta Aivojumppa virkistää ja sen lisäksi kuvitan jutun opettelemalla kuvankäsittelyohjelman hienouksien käyttöä. En jaksa lukea ohjeita, mutta tekemällähän oppii. 

Aivojumpan keksi Paul Dennison. Tutkimusten mukaan se virkistää, tehostaa näkemistä, kuulemista ja muistamista, sekä parantaa keskittymiskykyä. Niin ainakin lukee noissa Kodin Kuvalehden ja Hesarin lehtileikkeissä. Netistä löytyy paljon tietoa  asiasta, mm. täältä  [Linkki].

Nyt sitten jumppaamaan!

Aivonapit

Hiero solisluiden alapuolella olevia aivonappeja peukalolla ja etu- ja keskisormella ja pidä toista kättä vatsan päällä.

Vaikutus: Terävöittää havaintokykyä lisäämällä verenkiertoa silmissä ja aivoissa.

 Ristikäynti

Marssi paikallasi ja kosketa vasemmalla kädellä oikean jalan polvea ja päinvastoin.

Vaikutus: kehittää tasapainoa ja parantaa aivopuoliskojen yhteistoimintaa.

 Energiakahdeksikko

Aseta nilkat ristikkäin. Käsivarret suorana eteen, kämmenselät vastakkain ja peukalot alaspäin. Nosta ranne toisen yli, aseta kämmenet vastakkain ja sormet ristiin. Vie ristissä olevat kädet alakautta rinnalle lepäämään. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään, hengitä suun kautta ulos. Rentoudu. Avaa nilkkasi ja aseta jalat vierekkäin. Avaa kädet ja aseta sormenpäät vastakkain. keskity hengittämään rauhallisesti.

Vaikutus: Poistaa stressiä, rauhoittaa, helpottaa muistamista ja lisää myönteisyyttä.

 

Laiska 8

Nosta ensin vasen kätesi peukalo pystyssä eteen. Pidä katse koko ajan peukalossa ja piirrä ilmaan isoa kahdeksikkoa. Aloita vasemmalla kädellä kahdeksikon keskeltä, sitten sama oikealla kädellä 3-5 kierrosta ja sama vielä molemmilla käsillä kädet ristissä, peukalot ristikkäin.

Vaikutus: Yhdistää vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa. Lisää silmän ja käden yhteistyötä.

Ajattelumyssy

Ota napakka ote korvista ja hiero korvalehtiä sormenpäillä. Vedä ja venytä korvalehtien poimuja auki ylhäältä alkaen. Hiero korvat ylhäältä alas ainakin kolme kertaa.

Vaikutus: Virkistää mieltä, ajattelemista ja muistamista.

Mitä uutta opin kuvien tekemisestä? Ohjelman avulla opin lisää kuvieni värittämisestä, opin käyttämään "leimoja" ja muita tehosteita, mutta värikyniä, maaleja, siveltimiä, paperia ei tämä nykytekniikka voita, vaikka olikin kiva leimata Marimekon tunikat jumppaajille.

Kesken jäänyttä, puolivalmista ja valmistakin

Olen näköjään ihminen, joka kaipaa jatkuvasti pieniä arkipäivää piristäviä haasteita. Tässä yksi esimerkki. Maliz mainitsi blogissaan tarttuneensa kudontahaasteeseen "Stickutmaning 2013" , jonka oli nähnyt Ravelryssa.  Kerran kuussa annetaan uusi pieni tehtävä, jonka voi tehdä tai olla tekemättä, miten vain itselle sopii.

(Nuo raamit löytyivät täältä -linkki- )

Tammikuun tehtävä oli Något nytt av något gammalt eli Vanhasta jotain uutta.  Innostuin, vaikka en itseäni käsityöihmisenä pidäkään. Tämä on ennen kaikkea haaste itselleni.
Tuossa yläkuvassa on pusero, jonka meidän tyttö kauan sitten aikoi kutoa. Työ jäi kesken ja nyt siitä riitti materiaalia ensin yhteen hiireen, sitten toiseen ja loput langat saa tuo hänen ekaluokkalaisensa, joka on koulussa oppinut kutomisen alkeet. Pannulappu valmistui jouluksi, huilupussi on työn alla:-)

 Noita lankoja etsiessäni löysin muitakin kesken jääneitä töitä, siis omiani ja niitä kyllä löytyy enemmänkin. Niin, saisikohan näistä vielä tehtyä jotakin valmista?

Haasteessa on edetty helmikuuhun. Nyt on kudottava sukat ja ne on tehtävä tekniikalla, jota ei ole ennen käyttänyt. Jos se tuntuu mahdottomalta, voi haastaa itsensä ylipäätään kutomaan sukat.

Minulle tämä helmikuinen haaste tuli sopivasti, koska  mr. Clarissa on jo pitemmän aikaa odottanut uusia villasukkia.

Täältä [linkki] löysin ohjeen "Herrasmiehen sukkiin",  jotka eivät jää kesken, vaan valmistuvat tämän kuun aikana. Niitä kun on todella hauska kutoa ja samalla voi kuunnella  vaikkapa kesken jäänyttä kirjaa.  (Kuuntelen kirjoja vain kutoessani, siinä syy taukoon.)

Nyt siis napit vain korviin, kieli keskelle suuta, kun laskee oikeat ja nurjat silmukat, kuuntelee saksankielistä tekstiä ja kavennuksienkin on oltava kohdallaan. Haastetta kylliksi! 

Kirja, jota ei voinut jättää kesken oli tämä Karoliina Timosen kirjoittama Aika mennyt palaa, josta mainitsin jo syksyllä, mutta jonka luin vasta nyt. Kun kirjaan oli jonkinlaisen alkukankeuden jälkeen päässyt sisälle, ei sitä olisi malttanut enää päästää käsistään. Luen yleensä vasta illalla sängyssä, mutta tämä kirja ja sen tapahtumat  pyörivät päässäni pitkin päivää. Harvinaista minulle. Tuntui melkein pelottavalta samaistua jotenkin kirjan päähenkilöön, joka mietti päivän aikana uniensa merkitystä. Ihmeellistä, miten tuosta unien henkilöstä  tuli niin  kiehtova, että halusin vain tietää, mitä tapahtuisi seuraavaksi, miten  tarina jatkuisi.

Runebergin päivä

Nyt olemme taas juhlineet omaa kansallisrunoilijaamme ja mitenpä muuten kuin kattamalla iltapäiväkahvien seuraksi herkullisen runebergintortun ja

lukemalla hänen runojaan kirjasta, joka oli melkein unohtunut kirjahyllyyn. Sieltä löytyykin muuta kuin Vänrikki Stoolin tarinaa tai Maamme laulua.

Esimerkiksi tämä tytön ja pojan pikku dialogi. Siinä poika uskoo ikuiseen onneen, kun taas tyttö on pessimistisempi ja miettii lähestyvää vanhuutta:-)

Idyllejä ja epigrammeja 12: Våren flyktar (Joutuin kevät rientää)

"Joutuin kevät rientää,

kesä joutuisammin.

syksy kauan kestää,

kauemmimpa talvi.

Kohta, posket sorjat,

kuihtua te saatte,

kukkimatta kuunaan."

Poika väitti vastaan:

"Syksyn päivinäkin

kevään muistot hurmaa,

talven aikanakin

suven sato riittää.

Rientäköön vain kevät,

kuihtukoot vain posket:

nyt vain lempikäämme,

poimikaamme suukko!"

Teivas Oksala on suomentanut tämän  runon. Sibelius on sen säveltänyt.

A-, B-, C- ja D-

vitamiineja saimme tänään ehkä varastoonkin, kun tuo aurinkoinen päivä pakotti meidät jättämään kaiken muun ja lähtemään ulos D-vitamiinia hakemaan.  Onhan nyt suurena puheenaiheenakin se, kuinka paljon sitä olisi saatava.
No, tänään ainakin saatiin reilu annos, kun loskakelit väistyivät muutaman pakkasasteen tieltä ja aurinko loisti sinisellä taivaalla.

Taivalsimme ensin metsäpolkua pitkin. Lumi oli niin puhtaan valkoista, että silmiä häikäisi.

Olisi pitänyt ottaa mukaan aurinkolasit ja vaikkapa kävelysauvat. Olemme matkalla tuonne alas, isommalle metsätielle ja kuten näkyy minä tulen varovasti perässä, kun pelkäsin liukastuvani kapealla polulla.

No pääseehän tässä sitten valokuvaamaan, kun ei kiirettä pidä, kuten edellä kulkeva kaveri.

Tuolta kauempaa on kuulunut meteliä, kiviä on ammuttu, kaivinkoneet ovat tehneet työtänsä , metsää on kaadettu ja  nyt ei voi muuta kuin surullisena katsoa, kuinka tänne on kasvamassa uusi asuntoalue. Siinä meni taas hyvä mustikkametsä!

Reippaan? kävelyn jälkeen maistui lämmin nopeasti valmistuva keitto. Jääkaapista löytyi valmista luomuporkkanasosetta ja  kun pakkauksessa oli sopiva ohje, päätin kokeilla, millainen A- ja C-vitamiinipommi tästä tulisi. Porkkanasoseen lisäksi tarvittiin maitoa, chiliä, viherpippuria, kermaa, appelsiinimehua, basilikaa ja siinä se!  Tätä teen toisenkin kerran, maittavaa oli.

Otsikossa luvattu B-vitamiini on tuossa lautasella: Vaasan leipomon karpalo-ruispalojen muodossa.

Jälkiruokana oli  mansikkarahkaa.  Suussasulavaa♡