1.2.2013

A-, B-, C- ja D-

vitamiineja saimme tänään ehkä varastoonkin, kun tuo aurinkoinen päivä pakotti meidät jättämään kaiken muun ja lähtemään ulos D-vitamiinia hakemaan.  Onhan nyt suurena puheenaiheenakin se, kuinka paljon sitä olisi saatava.
No, tänään ainakin saatiin reilu annos, kun loskakelit väistyivät muutaman pakkasasteen tieltä ja aurinko loisti sinisellä taivaalla.


Taivalsimme ensin metsäpolkua pitkin. Lumi oli niin puhtaan valkoista, että silmiä häikäisi.



Olisi pitänyt ottaa mukaan aurinkolasit ja vaikkapa kävelysauvat. Olemme matkalla tuonne alas, isommalle metsätielle ja kuten näkyy minä tulen varovasti perässä, kun pelkäsin liukastuvani kapealla polulla.

No pääseehän tässä sitten valokuvaamaan, kun ei kiirettä pidä, kuten edellä kulkeva kaveri.


Tuolta kauempaa on kuulunut meteliä, kiviä on ammuttu, kaivinkoneet ovat tehneet työtänsä , metsää on kaadettu ja  nyt ei voi muuta kuin surullisena katsoa, kuinka tänne on kasvamassa uusi asuntoalue. Siinä meni taas hyvä mustikkametsä!


Reippaan? kävelyn jälkeen maistui lämmin nopeasti valmistuva keitto. Jääkaapista löytyi valmista luomuporkkanasosetta ja  kun pakkauksessa oli sopiva ohje, päätin kokeilla, millainen A- ja C-vitamiinipommi tästä tulisi. Porkkanasoseen lisäksi tarvittiin maitoa, chiliä, viherpippuria, kermaa, appelsiinimehua, basilikaa ja siinä se!  Tätä teen toisenkin kerran, maittavaa oli.
Otsikossa luvattu B-vitamiini on tuossa lautasella: Vaasan leipomon karpalo-ruispalojen muodossa.

Jälkiruokana oli  mansikkarahkaa.  Suussasulavaa



27 kommenttia:

  1. 1000 kansainvälistä yksikköä D-vitamiinia määräsi mun endokrinologi ja minä olen kiltti ja otan sen joka aamu. Mansikkarahkasta tulee mieleen anoppila, se oli oikein standardi saksalainen jälkiruoka aikanaan. Vai saatte te uusia naapureita. Meille ei onneksi mahdu, jos ei nyt tuo naapuri ala vielä rakentamaan jotain sille 25 neliön rakentamattomalle läntille tontillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ☺☺☺☺ Kun me sitä rahkaa syötiin, kerroin taas kerran, kuinka opin syömään rahkaa muinaisuudessa Kölnissä sairaalassa kesätöissä ollessani. Silloin ei Suomessa sitä vielä syöty. Kertomukseen kuuluu myös tällainen jatko: eräs kölniläinen hoitajatyttö kiljahti kauhuissaan suuressa ruokasalissa kesken ruokailun "Mein Gott, meine Mutter hat heute Geburtstag". Tilanne oli niin hassu, että tuo jäi monelle lentäväksi lauseeksi, kun jotain tuli äkkiä mieleen.
      Luulen kyllä, että rahkainnostus on täälläkin jo vanhanaikaista, mutta meille se ja raejuusto ovat tärkeitä proteiinilähteitä.

      Poista
    2. Ei sitä rahkaa tosiaan ennen syöty, rahkapiirakkaan vaan laitettiin. Ja marjajugurtteihinkin olen tutustunut Saksassa.

      Poista
    3. Rahkapiirakkakin oli vieras täällä lännessä siihen aikaan. Jugurttiin tutustuin opiskeluaikana Turussa. Aluksi en pitänyt siitä ollenkaan.

      Poista
    4. Nyt muistui mieleen, että äiti puhui aina piimäpiirakasta.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, on helppo kuvata, kun luonto hoitaa loput omalla kauneudellaan.
      Olet näköjään samanlainen pilkunviilaaja kuin minä ☺.

      Kävin äsken blogissasi katsomassa hauskoja purkkejasi, tuohan on kiva peli lapsille ja lapsenmielisille. Voisi vaikka toteuttaakin.

      Poista
  3. No siinäpä tuli sitten kokonainen vitamiiniannos kertaheitolla. Ihania maisemia...niin paitsi tietysti tuo avoin puuton maisema vähän turhauttaa. Tuo porkkanakeitto houkuttelee. Taidan joskus kokeilla, tänään syömme kalakeittoa. Ja marjarahkaa jälkkäriksi. Minä teen useinkin jotain marjarahkaa, se on niin helppo valmistaa ja maittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että saimme sitä aurinkovitamiinia eilen, tänään on pilvistä ja tuli muutama lumihiutalekin.
      "Kalakeittoa" on vakiovastaus, kun kysyn pikkupojilta, mitä ruokaa he toivoisivat. Ja se on aina yhtä hyvää, kuten tuo marjarahkakin.

      Poista
    2. En tunne yhtään ainoata saksalaislasta, joka toivoisi saavansa kalakeittoa.

      Poista
    3. Pitäisikö minun tulla laittamaan kalasoppaa saksalaislapsille, sillä se ON hyvää. Eihän siellä kalasta tiedetä paljon mitään, paitsi nyt tietenkin ihan pohjoisessa, rannikolla. Miten on teidän perheessä? En kyllä muista, että olisin saanut hyvää kalaruokaa Saksassa, maistui aina liikaa "kalalta":-)

      Poista
    4. Meillä syödään aika paljon kalaa ja ravintoloissakin on mielestäni todella hyvää kalaa. Merikalaa on paljon tarjolla, mutta onhan sitä järvi- ja purokalojakin, mm. nieriää, kuhaa, ahventa sun muuta. Eipä ole edes suomalaiset vieraamme valittaneet, että maistuisi kalalta tai ovat sitten olleet kohteliaita. Parin viikon päästä tuhkakeskiviikkona on ainakin täällä Reinin seudulla perinteenä käydä syömässä kalaa. En ole muistaakseni koskaan saanut "kalalta" maistuvaa kalaa, rungisexpress.com toimittaa tavarat heti perille. Eihän ne niin tuoretta ole kuin itse ongittu, mutta tarpeeksi tuoretta ja kaupassa se laitetaan kotimatkaa vartenkin jääpussiin.

      Poista
    5. Sitä en ihmettele, että Allulan kalaruoat maistuvat!! Olet asunut siellä jo niin kauan, että on ihan tyhmää minulta esittää mielipiteitä ja kokemuksia historialliselta ajalta. Sen muistan, että siellä vallitsi silloin kielteinen suhtautuminen kalaan, mutta ajat ovat muuttuneet, kala saadaan säilymään tuoreen veroisena pitempiä aikoja. Ennakkoluulostani johtuen emme sitten ole myöhemminkään syöneet paljon kalaa siellä päin, karppia söimme kerran pari.

      Poista
    6. Apua, karppi, sitä en syö IKINÄ, sehän maistuu tunnetusti aina "modrig" (modrig=laho, tunkkainen). Ei se siis pahentunut ole, se on vaan se maku enkä syö sellaista. Tunnen kyllä täällä paljon ihmisiä, jotka ei syö kalaa, eivät ole sitä oppineet. Ja sitten on sellaisia, jotka ei syö kalaa, mutta joiden lempiruoka on sushi (jossa on melkein aina kalaa) ja niitä mä aina naureskelen. Muoti kun on tärkeää, niin sen takia syödään sitten vaikka kalaa.

      Poista
    7. Joo, monet ovat niin vaikutteille alttiita. Sushia sen nyt olla pitää, jos haluaa pysyä muodissa mukana ☺, sama se mitä siellä sisällä on:
      Tuo "mutakala"-karppihan on jouluruokaa ainakin Itävallassa ja oli pakko sitten maistaa.

      Poista
    8. Ei saksalainen kalakeitto maistukaan samalta kuin suomalainen. Me syömme paljon kalaruokaa. Mutta karppi ei ole minunkaan lempikala. Saimme kerran sitä Rainerin siskolta, jonka mies harrastaa kalastusta. Yhden paketin valmistin, toisen heitin pois, koska sen päiväys oli vanhentunut. Vaikka he väittivät, että kalaa voi syödä pakasteesta vaikka kuinka kauan, en ollut samaa mieltä. Ja "vihreä ankerias" (Aal Grün), jota söimme kerran Steinhuder am Meerillä, ei kyllä maistunut meille kummallekaan.

      Poista
    9. En söisi minäkään kalaa, joka on "vanhentunutta", kyllä kannattaa olla tarkka noiden päivämäärien kanssa, siksihän ne siinä ovatkin. R:n isä teki sellaista madekeittoa, että yhtä hyvää en ole saanut. Nythän olisi kai paras madeaikakin. J:n luona harrastetaan noita kalaruokia, kun asuvat lähellä kauppahallia ja sieltä saa aina tuoretta kalaa asiantuntevilta myyjiltä.
      Hauskaa, kun kalasoppasi sai aikaan näin mielenkiintoisen keskustelun:!Tuo mun porkkanakeittoni jäi kyllä kakkoseksi:-))

      Poista
  4. Wir müssen derzeit Vitamin D aus dem Fläschchen tropfen, es ist regnerisch und mild, weit und breit keine Sonne.
    Deine wärmende Karottensuppe schaut nicht nur gut aus - wir essen sie auch so ähnlich, ein bisschen Schärfe dabei tut gut.
    Liebe Grüsse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wir nehmen auch Vitamin D in Pillenform. Heute diskutiert man sehr viel daüber, wieviel Vitamin D wir hier in Norden brauchen.
      Ja, wo ist die Sonne heute? Nicht hier.
      LG

      Poista
  5. Maistuvan kuuloinen keitto. Minä käytän usein maidon ja kerman sijasta kookosmaitoa, antaa oman makunsa kasviskeittoihin. Marjarahkaa teen usein, niin kauan kuin pakastin suo antejaan. Maistuu niin jälkkärinä, iltapalana kuin eväänäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kookosmaito sopii varmaan hyvin. Tuohon keittoon laitoin kerman sijasta Alpron soijakermaa ja tavallista maitoa, muuten käytän usein sen sijasta Oatly kauramaitoa. En olisi uskonut, että tuo keitto voi olla niin hyvää, mausteet siinä ovat a ja o.

      Poista
  6. Mieki tykkään niistä karpaloleivistä. Vaan aurinkoa en ole nähnyt kuin perjantaina työpaikan ikkunoita hetken. Onneksi tänään ei paistanut, koska oli työpäivä. Kalaa tosin söin tänään, kun kävimme projektiporukan kanssa lähiraflassa. Ei se nyt ihan niin hyvää ollut, paistettu siika, kuin voisi olla. Jälkiruuaksi töissä laskiaispulla (mantelimassalla). Ja D-vitamiinia purkista. Marjarahkat ovat minun suosikkeja kotona, usein teen sen sijasta smoothin, jossa on myös sitä rahkaa.

    Nuo sinun pöytäliina tai alusta on tosi ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karpaloleivät ovat suurta herkkuani ja nimen omaan paahdettuna. Siika olisi hyvä kala, mutta useimmiten saa huonosti valmistettua. Savusiika on yksi meidän pikaruoista. Mitä sä nyt laskiaispullista (nimenomaan mantelimassalla) rupesit puhumaan, saispa yhden nyt just.
      Nuo ovat niitä Marimekon Puutarhurin parhaat alustoja. Tykkään myös,

      Poista
  7. Mitenkähän tässä näin kävi? Ei ollut tarkoitus tämä. Kyllä tuo sinun porkkanakeittosi on yhtä maittavaa, ellei parempaakin. Todella herkullisen näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on vain hauskaa, kun keskustelu lähtee kulkemaan minne vain ja päättyy sitten yllättävästi missä vain. Hyvä, kun postauksesta on ainesta moneen:-))

      Poista
    2. Olen aivan samaa mieltä!:)

      Poista