Tammikuun tehtävä oli Något nytt av något gammalt eli Vanhasta jotain uutta. Innostuin, vaikka en itseäni käsityöihmisenä pidäkään. Tämä on ennen kaikkea haaste itselleni.
Tuossa yläkuvassa on pusero, jonka meidän tyttö kauan sitten aikoi kutoa. Työ jäi kesken ja nyt siitä riitti materiaalia ensin yhteen hiireen, sitten toiseen ja loput langat saa tuo hänen ekaluokkalaisensa, joka on koulussa oppinut kutomisen alkeet. Pannulappu valmistui jouluksi, huilupussi on työn alla:-)
Noita lankoja etsiessäni löysin muitakin kesken jääneitä töitä, siis omiani ja niitä kyllä löytyy enemmänkin. Niin, saisikohan näistä vielä tehtyä jotakin valmista?
Haasteessa on edetty helmikuuhun. Nyt on kudottava sukat ja ne on tehtävä tekniikalla, jota ei ole ennen käyttänyt. Jos se tuntuu mahdottomalta, voi haastaa itsensä ylipäätään kutomaan sukat.
Minulle tämä helmikuinen haaste tuli sopivasti, koska mr. Clarissa on jo pitemmän aikaa odottanut uusia villasukkia.
Täältä [linkki] löysin ohjeen "Herrasmiehen sukkiin", jotka eivät jää kesken, vaan valmistuvat tämän kuun aikana. Niitä kun on todella hauska kutoa ja samalla voi kuunnella vaikkapa kesken jäänyttä kirjaa. (Kuuntelen kirjoja vain kutoessani, siinä syy taukoon.)
Nyt siis napit vain korviin, kieli keskelle suuta, kun laskee oikeat ja nurjat silmukat, kuuntelee saksankielistä tekstiä ja kavennuksienkin on oltava kohdallaan. Haastetta kylliksi!
Kirja, jota ei voinut jättää kesken oli tämä Karoliina Timosen kirjoittama Aika mennyt palaa, josta mainitsin jo syksyllä, mutta jonka luin vasta nyt. Kun kirjaan oli jonkinlaisen alkukankeuden jälkeen päässyt sisälle, ei sitä olisi malttanut enää päästää käsistään. Luen yleensä vasta illalla sängyssä, mutta tämä kirja ja sen tapahtumat pyörivät päässäni pitkin päivää. Harvinaista minulle. Tuntui melkein pelottavalta samaistua jotenkin kirjan päähenkilöön, joka mietti päivän aikana uniensa merkitystä. Ihmeellistä, miten tuosta unien henkilöstä tuli niin kiehtova, että halusin vain tietää, mitä tapahtuisi seuraavaksi, miten tarina jatkuisi.
No siinäpä sinulle haastetta riittääkin. Tuollaiset pienet hiirulaiset, niitä löytyy meiltäkin. Tyttö näyttää perinneen mummunsa käsien taidon. Hienoa. Ja tuon sukkien mallin otan minäkin seuraavaksi. Kiitos siitä ja iloa haasteisiin.
VastaaPoistaHiirulaiset – siis löytyykö kudottuja tai oikein eläviä:-)
PoistaKyllä vaan, suosittelen tuota mallia. Värit noissa minun omissani ovat tummat, ehkä kudon joskus vielä iloisemmatkin.
Siis kudottuja. Vaikka taitaa niitä eläviäkin löytyä sieltä maalta. Noista viimeisistä en kyllä välitä sisällä. R. kolkkasi niitä liiterissä haloilla viime kesänä. Metsässä voivat kyllä asustella minun puolestani. Tarvitsevathan metsän linnut ruokaakin.
PoistaOh, oh,
VastaaPoistaaus dem unglaublichen Google-Translater-Kauderwelsch bin ich mal wieder nicht besonders schlau geworden. Wie gut dass es die Bilder gibt, und ich zumindest zum Teil weiß, wovon du schreibst. Die Socken werden schön, das Strukturmuster gefällt mir gut und der kompliziertere Teil der Herausforderung, die du dir gestellt hast, ist mit der Ferse ja auch schon erledigt, Spitzen sind ja doch einfacher zu stricken.
:-D :-D Ich las die deutsche Übersetzung! Wie du schriebst, die Bilder erzählen mehr als der Text.
PoistaDie Socken gefallen mir gut, auch meinem Mann, der keine bunten Socken haben will. Daher die dunklen Farben. Ja, es geht viel schneller, wenn die Ferse fertig ist. Jetzt nur weiterstricken und gleiczeitig einem Hörbuch zuhören, dieses Mal Landesbühne von Siegfried Lenz.
Mir geht es diesmal auch nicht gut mit der google-Übersetzung, trotzdem: ich gratuliere Herrn Clarissa zu den schönen Socken und sende liebe Sonntagsgrüsse nach Finnland :-)
VastaaPoistaVielen Dank für die Gratulationen, sagt Herr Clarissa:-))
PoistaSchade dass die Übersetzung so schlecht war, aber das mit den Socken war vielleicht das wichtigste:-)
LG nach Wien
Sukkien kuvio on kiva, katsoin ohjeen ja varmasti kokeilen myös. Juuri sainkin Tapion lankakaupasta tilauksen kotiin. Vaikka enemmän pitäisi kyllä hyödyntää kaikkea jo olemassaolevaa, kuten sinä tuota keskeneräistä kutomusta. Kiva juttu, että ekaluokkalainen on innostunut käsillä tekemiseen myös, saa ainakin inspiraatiota sinulta ja ehkä sinäkin häneltä.
VastaaPoistaPitkään aikaan mikään kirja ei ole imaissut mukaansa, sitä tunnetta oikein kaipaa. Lukujonossa on kyllä sellaisia, joissa voisi olla ainesta siihen.
Wau! Kiitos tuosta lankakauppavinkistä. Sieltähän saa vaikka mitä. Joo, onhan tyttö innostunut, vaikka nuo työt pakollisia ovat olleetkin.Inspiroimme varmaan toisiamme, mutta tuossa iässä en ollut yhtä taitava kuin hän.
PoistaYllätyin itsekin, kun tuon kirjan "unihenkilö" vei minut niin mukanaan. Oli hyvä lukuelämys.
Danke, liebe Clarissa, nun kenne ich das finnische Faschingsgebäck, den Hefezopf, den es ja in ähnlicher Form auch bei uns gibt, allerdings zu ganz anderen Anlässen, jetzt isst man
VastaaPoistahttp://www.gutekueche.at/rezepte/988/wiener-faschingskrapfen.html
und auch das Rodelfest Laskiainen gefällt mir!
Liebe Grüsse
Hienoja töitä niin tytöllä kuin sinulla! Nuo sukat kuuluvat mielestäni kyllä niihin kudottavaa edistyneemmälle tasolle! :) (meillä kudotaan, ei neulota).
VastaaPoistaKirjat vievät minutkin mukanaan, mutta nyt ei ole yhtään sellaista kesken, joka olisi pakko saada luettua. Työhön liityviä kirjoja on toki kesken. Mukavaa laskiaista!
Meilläkin kudotaan. Ompelukoneella tai neulalla ja langalla neulotaan.
PoistaMinä olen lukenut viime aikoina toisen tyyppistä kirjallisuutta,joten oli kiva palata pitkästä aikaa tällaiseen mukanaan vievään fiktiiviseen teokseen, tai ehkä siinä oli mukana myös todenperäisiä aineksia.
Joko on syöty montakin laskiaispullaa:-)
Mielelläni mieki lukisin fiktiota, mutta ei ehdi nyt kuin silloin tällöin.
PoistaVasta 2 laskaispullaa, tänä iltana kolmas. :)
Jännä nuo eri tavalla kudotut/neulotut sukat, pitäiskin kokeilla joskus.
VastaaPoistaSuosittelen noiden sukkien kutomista. Yleensä se on vähän tylsää hommaa, mutta näissä on sitä vaihtelua, josta innostuin.
PoistaOn ihan jännittänyt käydä blogissasi, kun olen tiennyt, että suunnitelet kirjani lukemista. Mutta huh, olipa kiva lukea, että viihdyit sen parissa!
VastaaPoistaIhania, valoisia kevättalven päiviä sinulle, Clarissa! Olen uuden työn myötä joutunut vähentämään nettiaikaa, joten käyn ystäväblogeissa harvemmin, mutta täällä minä yhä olen. :)
Kiva, että näit mitä pidin kirjastasi. Minähän en vain viihtynyt sen parissa, vaan se vei minut mukanaan. Että olitkin keksinyt tuollaisen aiheen! Lyhyet kappaleet oli taitavasti keksitty tehokeino sisällön jännitteen ylläpitämiseksi. Se alkukankeus johtui siitä, kun samaistin sinut päähenkilöön muutaman sivun verran, eli kunnes sain karistettua Klarissan irti Karoliinasta:-) Kirjasi on parasta aikaa eräällä blogiystävällä luettavana.
PoistaJuu, olen kyllä perillä uudesta työstäsi, sillä olen seurannut uutta blogiasi (Annakin tulee tällä hetkellä), vaikka kommentteja ei ole tullut kirjoitettua. Aurinkoista kevättalvea sinullekin!