Vuosi vaihtuu

Vuoden viimeisenä päivänä tarjoan lukijoilleni lasillisen herkullista tyrnimarjaglögiä piparkakkujen, suklaan, pähkinöiden ja hienojen oivallusten kera. (Oppisinpa niistä edes hiukan).

"Ihmiset ovat kuin viini:

huonot muuttuvat vanhoina

happamiksi, hyvät tulevat

vanhentuessaan yhä

paremmiksi"

-Cicero-

 

 Parasta tulevaisuudessa on,

että se saapuu päivä kerrallaan.

-A. Lincoln-

 

Olen  kiinnostunut tulevaisuudesta,

koska aion viettää siellä

loppuelämäni.

-C.F.Kettering-

Joulun tunnelmissa

 "Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto",  toivotaan ainakin niin.

 Mistä laitan joulukuusen kukkasia, mistä?

Punonko ne pilvilinnan lumitähtösistä?

-J-H. Erkko-

Talvinen päivä oli tänään uskomattoman kaunis – aurinko oli jo laskemaisillaan, mutta kultasi vielä lumiset puunlatvat viimeisillä säteillään,  taustalla tummansininen taivas. Turha toivoakaan, että olisin pystynyt kameralla ikuistamaan tuon ihmeen kauniin näyn.


Nyt jatkan joulunvalmistelujani nauttien joulumusiikista ja ehkä myös kuuma glögi ja piparkakut maistuvat siinä touhun lomassa.

 Uskon, että oli. 

Linnuille ruokaa, silmille iloa

Toistaiseksi saavat nämä joulupallot riittää! Eihän tuo hento kuusenoksa jaksa enempää kantaa ja noin se on ihan hyvän näköinen. En kuitenkaan mene takuuseen, että pitäisin sormeni kokonaan erossa langoista ja puikoista, sillä tästä kirjasta löytyy vielä monta houkuttelevaa ohjetta ja palloja voi pitää muuallakin kuin jouluna kuusessa. Lintukuvioiset pallot taitaa olla seuraava projektini....

mutta ei vielä. Ensin on huolehdittava aivan oikeista linnuista. Tämän idean sain jonkun keraamikon sivuilta (valitettavasti en muista enää kenen) ja kun olin tehnyt jo valmiiksi tähtiä, olikin tämä helppo toteuttaa.

 Lisää netistä löydettyä:

Jo jonkin aikaa sitten luin tästä ideasta eräässä blogissa ja silloin päätin, että kunhan vain saisin sopivan kaverin puuhakaveriksi, tekisimme vastaavia.  5veen kanssa yhdessä teimmekin sitten aika pian näitä  kookosrasva-siemen-pähkinäruusuja ja muita herkkuja linnuille. Parhaan tuloksen saimme silikonimuoteilla, piparkakkumuottejakin käytimme ja sotkimme reippaasti vaatteet ja kaikki ☺

Viherpiha-lehdestä  nappasin tämän tavan tarjota tuota samaa lintujen herkkua.
Ensin nautitaan makea ja mehukas appelsiini. Säästetään kuorenpuolikkaat. Haetaan pajusta muutama ohut oksa, joista tehdään runko ja poikkipuut linnuille istuinorsiksi. Täytetään tali-siemen-pähkinäseoksella.

Ja omenapuu sai talveksi appelsiineja oksilleen!

Lucian päivän kahvit

Eräs meille kovin tuttu pieni poika oli kutsunut meidät  seuraamaan hänen ja muiden pienten poikien ja tyttöjen hienoja lauluesityksiä. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja niin ajelimme iloisin ja odottavin mielin ihaillen kauniita  maisemia .

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

♪   ♫   ♪

 

Sjungande fram hon går, vitklädda flicka,
krona hon har i hår, bär på en bricka.
Nu är Luciadag, och jag är väldigt glad.
Tänker på julen, tänker på julen. 
♪   ♫   ♪

Reippaat nykyajan Lucia-tytöt,  söpöt tonttupojat ja piparkakku-ukot ja -akat lauloivat niin, että seinät raikuivat.

Miten tuo kameran linssi olikin noin sumuinen:-)

Kun sitten mukavan kahvituokion jälkeen lähdimme kotimatkalle, oli aurinko näin korkealla, tai miten tuota pitäisi kuvata.  Kello oli yksi iltapäivällä!

Hyvää Lucian päivää – valon päivää!

 

Blogillani on väärä nimi!

Mielellänihän minä ainakin yritän puuhastella luovasti, mutta  olenko näyttänyt koskaan, mikä on totuus?

Hiljattain saitte arvata, mitä noista nauhoista ja nahanpaloista ja muista tulee. No tässä on tulos. Pyydän, älkää menkö Malizin blogiin katsomaan, miltä tuon pitäisi näyttää.  Sormeni eivät totelleet ollenkaan. Valitettavasti.

Entä sitten tämä idea: varustaa piparkakkumökkien ikkunat "lasilla" eli hedelmäkarkeilla.  Ei ei, tulos näkyy alla. Olen kyllä nähnyt hienoja ikkunoita ja luulin, että tämä olisi helppoa. No, jäipä karkkia naposteltavaksi, kun en viitsinyt ensimmäisen pellillisen jälkeen jatkaa.

 

Eläintarha onnistui sentään hyvin!

Jatketaan! En tiedä, mistä meille on tullut iso pussillinen valkoisia mehupillejä. Minä, innokas ideoiden metsästäjä  luin jostakin, että ne ovat oivallista materiaalia himmeliin. Kestävät jopa kosteutta. Kiva, noitahan minä teenkin muutaman tuohon kuusen oksalle roikkumaan!
Sama tulos kuin käsirenkaan kanssa, sormet eivät totelleet. Jopa kuvakin epäonnistui. Tässä menettää pian uskon itseensä, joten

paras juoda iltapäiväkahvit (onnistuneen) piparitalon kera ja tutustua oppaan mukana vaikkapa Berliiniin,

ihailla  retro joulutähteä, joka saa taas vuosien jälkeen luoda keittiöön adventtiajan lämmintä tunnelmaa

ja seurata ystäviämme punatulkkuja ja huolehtia tarjoilusta, kun ne nyt ovat tulleet metsästä meitä tervehtimään.

Jouluinen ovikranssi

sieltä tuli –  siis adventtikalenterin ensimmäisen luukun takaa.

Tämä on espoolaiselta partiolaistontulta ostettu kalenteri, mutta on meillä muitakin. Eilen tuli postissa iso kirjekuori 7veeltä. Hän oli tapansa mukaan tehnyt joulukalenterin itse ja huumoria kun hänellä riittää,  teemana olivat hiiret. Tyttö tietää, että inhoan niitä,  joten mikä sen hauskempaa kuin kiusoitella minua. Hiiriä vain vilisi kalenterin kuvassa ja kuten arvata saattaa, sellainen löytyi myös ensimmäisen luukun takaa. Onneksi meitä avaajia on kaksi.

Joulukorttejakin alkaa jo tulla, tai siis yksi on jo tullut ☺.

Tänään on pikkujoulu ja vanha traditio elää  vielä tällä paikkakunnalla. Lapset väsäävät itse kortintapaisia, joita sitten pimeän tullen heittävät ulko-oven taakse samalla kun soittavat ovikelloa, pitävät vähän meteliä ja juoksevat sitten kiireesti  piiloon. Muutama sellainen yllätys saatiin tänä iltana.

Vuosi sitten oli tarkoitus kutoa tuon yhden ja ainoan joulupallon seuraksi muitakin, mutta se jäi vain aikomukseksi. Nyt aion olla ahkerampi ja niinpä kudon aina välillä  kerroksen, pari ja saan toteutettua aikomukseni. Näissähän on esikuvana Pohjoismaiden ja Baltian maiden perinteiset neulemallit.  Sattumalta näin lehdessä sukat, jotka oli kudottu samalla kuviolla kuin tuohon palloon  tuleva. Rohkaistuin, sillä tämä minun työni on kyllä huomattavasti yksinkertaisempi.

Ja aamulla sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä,  joulun odotus voi alkaa.

Lähestyvän joulun syytäkö

tämä kaipuu punaiseen? Eilisen Hesarin luettuani oli pakko todeta, että kyllä  se niinkin on, vaikka muitakin syitä kuuluu löytyvän.  Aloin katsella, mitä punaista näen ympärilläni, mutta punaista meiltä sai kyllä etsimällä etsiä.

Luin, että punaisessa on rentoa lämpöä, joka liittyy nyt niin trendikkääseen kotoiluun. Jep, löytyi!

"Talvella punainen lämmittää ja piristää sisustusta". Joo, pitää paikkansa.

"Punaisesta saa parhaiten tuntuman, että nyt on elämässä väriä!" Mikä sen parempaa.

"Punainen on myös voimakas mielipiteiden jakaja". Tässä kirjallisuuteen liittyvien mielipiteiden jakajana  ei toimi punainen väri, (jota ei ole kuin raameissa) , vaan miehen koulupoikana tekemä puuhevonen.  (Siellä toisella puolella on Doris Lessing, josta minä pidän, moni muu ei).

"Punainen on optimismin ja eteenpäin katsomisen väri" Hyvä, kun  meiltä löytyy edes jotain punaista – luulen, että nämäkin jo riittävät unohtamaan ankeat ajatukset, menneitten murehtimiset. 

Punaisia kukkia meiltä ei tähän hätään löytynyt, mutta katselen mielelläni kuvaa näistä  jo kuihtumassa olevista pelargonioista. Mieleen tulvahtavat lämpimät aurinkoiset illat ja kesän lämpö.

Tässä taisi olla tämän päivän valoisin hetki!

(Lainaukset Ulla Rantakarin artikkelista Tuija Maija Piiroinen toimessai väriasiantuntijana)

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä + edit

tai kuinka tuo sanonta nyt menikään ☺. No ainakin meillä innostun itsekin tekemään kaikenlaista noiden pienten yllyttämänä.

Hiljattain, kun 7vee oli täällä, järjestimme yksityisen "keramiikkakurssi-illan". En mennyt omalle kurssilleni, vaan otin esille savea ja työkaluja keittiön pöydälle ja tytöllä oli heti idea valmiina: kynäteline tehdään!

Nyt on työ kuivunut, raakapoltettu, maalattu, poltettu uudelleen noin 1000°ssa, joten varmasti kestää käytössä.

Lainaanpa tänne runon tuosta kilpikonnasta, koska tiedän, että tämä tyttö lukee mielellään runoja. Kuinkahan monta kertaa hän näitä blogissani jo olevia on nauraen ja eläytyen lukenut. (Toivottavasti runon lainaaminen Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilta [linkki] ilman lupaa sallitaan).

Oli Konsta Kilpikonna
usein mielellä pahalla,
kun ei koivet kopsuttele,
jalat vikkelät vilise.
hidasta on matkan taitto,
kovin verkkaista vaellus.

Kyllä harmitti hitaus,
nolostutti vauhdin puute.
Päätä ei nopeus pakota,
hirvitä ei vauhdin hurma.

Kyynel silmähän kihosi,
nosti harmi kyyneleitä,
ohi toiset kun menivät,
ivasivat kankeutta,
kaikki nauroivät hänelle
verkkaisesti kulkevalle.

Pieni Konsta Kilpikonna,
vaikka parhaansa yritti,
eipä saanut sutjakammin
liikkumahan jalkojansa.
Kilpi mieltäkin kiristi
kova kuori kiukututti.

Mutta kaikilla kamuilla
omat harmit haitalliset,
jokaisella on jotakin,
vaivaa taikka kärsimystä.

Täytyy tyytyä osaansa,
olla niin kuin luonto tahtoi,
olla se mikä pitääkin,
täyttää paikka parhaimmasti.

-Oiva Pennanen-

Loppuun vielä arvauskuva:

 

Juuri äsken sain tällaisen lähetyksen. Mitähän tästä on tulossa?

EDIT:

Gällivare Textil Pohjois-Ruotsista lähetti minulle nämä tarvikkeet, joista saan nyt yrittää askarrella yhtä hienon perinteisen käsirenkaan kuin Maliz, jolta idean nappasin.

Kuinkahan sitä pärjäisi

ilman mieltä piristäviä läheisiä  tai ystäviä – tai värejä,  jotka ainakin minulle ovat tärkeitä, nekin.
Tänään tuli postissa pieni sininen laatikko.  Tuo väri liitetään lempeään ja rauhalliseen elämänasenteeseen. Jo pakkaus oli rauhoittavan yksinkertainen,

siitä lähti sama ihana tuoksu, kuin  aikoinaan äitini kauneusvoiteesta ja eikös vain sisältä paljastunutkin Nivea-rasia. Hyvä blogiystäväni Itävallasta, Wienermädel oli lähettänyt minulle purkin, jota ei täältä Suomesta saa ja siinä minulla on nyt kovin henkilökohtainen voidepurkki Kauriin tähtimerkillä varustettuna.
Kiitos, kiitos, Dankeschön, Dankeschön ✿

Oranssiin liitetään sanoja kuten viehätysvoima, vetovoima ja ilo.

Muutamia päiviä sitten tuli iloinen Mr Clarissa kotiin tällaisen pirteän ja kauniin ruusukimpun kanssa. 

Toisessa kädessä hänellä oli Indiskan kassi, josta löytyi näin kauniita mukeja. Piristyin entisestäänkin:) Tack ska du ha ♡

Mutta aika aikaansa kutakin ja nyt ovat nämä enemmän kuin tarpeen. C-vitamiinia pitää saada kaikissa muodoissaan, sillä reilu flunssa on vaivannut minua jo muutaman päivän. Mitään ei jaksa eikä pidäkään tehdä.

Appelsiinimehu maistuu ja

ehkä jaksan ainakin selailla  tätä Ayurveda-kirjaa.

Taakse jäivät....

.....tämän vuoden osalta matkat kesäpaikkaamme. Surullista.

Nyt on talo laitettu talvikuntoon. Matot otettu pois lattioilta, keittiön verhot vaihdettu vanhoihin, kuinka monet ovatkaan jo haalistuneet kevätauringossa. Kynttilänjalka nähtiin uusin silmin ja vietiin pois täältä, esineet liikkuvat ahkerasti kodin ja kesämökin välillä.

Heippa vaan uudet naapurimme, pihalle vierailemaan tullut valkohäntäpeuraperhe.

Hei sitten, kaikki te siellä kylässä,

 

 ja hei vaan rauhalliset iltapuhteet oman ikkunamme takana...

lämpimässä kynttilänvalossa.

Ensi kesään saakka saa nyt odottaa näitä raikkaita usvaisia aamuja.

 ja aitan takaa kurkistavaa aurinkoa,

ja kuuta ja kuusen käpyjä ja aivan kaikkea:-)

Vielä ei ole jään aika, onneksi,

joten pitäkääpä kiirettä joutsenet. Talvi on tulossa.

***********

BirdLife järjestää ensimmäisen kerran Joutsenbongauksen  ja
eilen ja tänään laskimmekin niitä ahkerasti  matkan varrella. Monta kymmentä näimme!