tai kuinka tuo sanonta nyt menikään ☺. No ainakin meillä innostun itsekin tekemään kaikenlaista noiden pienten yllyttämänä.
Hiljattain, kun 7vee oli täällä, järjestimme yksityisen "keramiikkakurssi-illan". En mennyt omalle kurssilleni, vaan otin esille savea ja työkaluja keittiön pöydälle ja tytöllä oli heti idea valmiina: kynäteline tehdään!
Nyt on työ kuivunut, raakapoltettu, maalattu, poltettu uudelleen noin 1000°ssa, joten varmasti kestää käytössä.
Lainaanpa tänne runon tuosta kilpikonnasta, koska tiedän, että tämä tyttö lukee mielellään runoja. Kuinkahan monta kertaa hän näitä blogissani jo olevia on nauraen ja eläytyen lukenut. (Toivottavasti runon lainaaminen Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilta [linkki] ilman lupaa sallitaan).
Oli Konsta Kilpikonna
usein mielellä pahalla,
kun ei koivet kopsuttele,
jalat vikkelät vilise.
hidasta on matkan taitto,
kovin verkkaista vaellus.
Kyllä harmitti hitaus,
nolostutti vauhdin puute.
Päätä ei nopeus pakota,
hirvitä ei vauhdin hurma.
Kyynel silmähän kihosi,
nosti harmi kyyneleitä,
ohi toiset kun menivät,
ivasivat kankeutta,
kaikki nauroivät hänelle
verkkaisesti kulkevalle.
Pieni Konsta Kilpikonna,
vaikka parhaansa yritti,
eipä saanut sutjakammin
liikkumahan jalkojansa.
Kilpi mieltäkin kiristi
kova kuori kiukututti.
Mutta kaikilla kamuilla
omat harmit haitalliset,
jokaisella on jotakin,
vaivaa taikka kärsimystä.
Täytyy tyytyä osaansa,
olla niin kuin luonto tahtoi,
olla se mikä pitääkin,
täyttää paikka parhaimmasti.
usein mielellä pahalla,
kun ei koivet kopsuttele,
jalat vikkelät vilise.
hidasta on matkan taitto,
kovin verkkaista vaellus.
Kyllä harmitti hitaus,
nolostutti vauhdin puute.
Päätä ei nopeus pakota,
hirvitä ei vauhdin hurma.
Kyynel silmähän kihosi,
nosti harmi kyyneleitä,
ohi toiset kun menivät,
ivasivat kankeutta,
kaikki nauroivät hänelle
verkkaisesti kulkevalle.
Pieni Konsta Kilpikonna,
vaikka parhaansa yritti,
eipä saanut sutjakammin
liikkumahan jalkojansa.
Kilpi mieltäkin kiristi
kova kuori kiukututti.
Mutta kaikilla kamuilla
omat harmit haitalliset,
jokaisella on jotakin,
vaivaa taikka kärsimystä.
Täytyy tyytyä osaansa,
olla niin kuin luonto tahtoi,
olla se mikä pitääkin,
täyttää paikka parhaimmasti.
-Oiva Pennanen-
Loppuun vielä arvauskuva:
Juuri äsken sain tällaisen lähetyksen. Mitähän tästä on tulossa?
EDIT:
Gällivare Textil Pohjois-Ruotsista lähetti minulle nämä tarvikkeet, joista saan nyt yrittää askarrella yhtä hienon perinteisen käsirenkaan kuin Maliz, jolta idean nappasin.
Whow! - Post aus Nordschweden!
VastaaPoistaViel Spaß und liebe Grüße
maliz
Ja, du weißt, was das ist:-) Mal sehen, wie es mit dem Basteln weitergeht.
PoistaLG
On tainnut tyttö kuitenkin periä isoäidiltä taitonsa. Enpä osaa sanoa, mitä tykötarpeita tuossa alakuvassa on.
VastaaPoistaAi meinaat, että se on kuitenkin niin päin. Saat sitten nähdä, mitä tuosta tulee, kun ja jos joskus valmistuu.
PoistaIhanan kreatiivinen lapsi. Steiner-koulu taitaa olla juuri oikea paikka hänelle?
VastaaPoistaTässä yksi netistä löytynyt kilpikonnaruno pienelle (ja isommallekin) innokkaalle runon lukijalle:
AASI JA KILPIKONNA
Aasi kohtas' kilpikonnan - katsoi kummissaan.
"Joko kivet kävelevät - ihme suuri maan?"
Astui hiukan lähemmäksi, istui etehen.
Nuuski sitten varovasti, nuoli poskehen.
Konnan kovan kuoren alla syttyi rakkaus.
Heltyi aasin suudelmalla kova pakkaus.
Syvällä sen sisimmässä tunne lämpöinen
sulamaan sai yksinäisen konnan sydämen.
Hyvyyttä ja rakkautta joka jakaa jaksaa,
hellyydellä ystävänsä takaisin sen maksaa.
Tulisit jo iso aasi, täällä konnas vuottaa.
Voisit mulle suuren ilon suudelmallas´tuottaa.
(Tuulikki Kauvo)
Siellä koulussa on myös savipaja ylempiluokkalaisille. Tytöllä on kyllä jatkuvasti uusia ideoita – on siinä meillä ollut monta kertaa ihmettelemistä, mistä ne tulevat. Nyt siellä kuulema tehdään jotain tanssivihkoa kuvineen ja askeleineen. Posket punaisina sitä värkätään:-))
PoistaKuinka löysitkin tuon runon, eipä tullut vastaan, kun etsiskelin. Nyt meillä on siis jo kaksi hienoa runoa! Kiitos.
Voi kun on hienoja kilpikonnia! Jos vain osaisin minäkin tuommoisia tehdä!
VastaaPoistaRunoa lukiessa ihan alkoi naurattaa, kuulin jopa sinun äänesi,miten sitä luit!
Ja tuo arvausjuttu...Tiedän, että kaikki nuo ovat kiinnitykseen tarpeellisia asioita, mutta mitä niistä tulee, vaikeaa...Jään odottelemaan vastaustasi.
S. oli löytänyt idean hienosta askartelukirjasta, jonka ostin kirjaston poistettavien joukosta, 50senttiä maksoi ja oli kuin kuin uusi.
PoistaUskon kyllä, että tuota runoa tullaan lukemaan montakin kertaa:-)
Voi, kun ehtisin jo aloittaa tuon arvoituksen "ratkaisemisen",mutta kun on niin paljon muuta tekemistä.
Aasialaisille kilpikonna on muuten pitkän elämän symboli eli hyvän eläimen on tytsy valinnut.
VastaaPoistaKerronpa S:lle hyvästä valinnasta!
PoistaJuuri noin eli "Mitä isot edellä, sitä pienet perässä".
VastaaPoistaEn tee keramiikkaa, mutta kudon/neulon paljon. Viimeksi yökylässä ollessaan lapsenlapsi 6v halusi kokeilla ensimmäistä kertaa kutomista. Nuken kaulaliinaa aloiteltiin yhdessä ja jatketaan seuraavalla yökyläreissulla.
Muutoinkin olemme yhdessä leiponeet, kattaneet pöytää, hoitaneet kukkia ja kaikenlaista. Välillä tutkimme eläimiä ja näin kylmien aikaan lintulaudalla kävijöitä. Mummoilu on ihanaa!
Erinomainen runo, täytyykin tulostaa se. Pähkäilin arvoitusta, mutta ei sytytä. Harmi.
Kuulostaa niin tutulta ja mukavalta tuo teidän touhuilunne. On vain hyvä, kun on säilyttänyt lapsenmielen eikä ole päästänyt itseään tulemaan turhantärkeäksi. Eikä siihen lapsiakaan tarvita, toteamme aina keramiikkakurssillamme, olemme kaikki yhtä lapsellisen innostuneita.
PoistaKun ei kukaan kuitenkaan arvaa, mitä noista materiaaleista on tulossa, taidan paljastaa sen editoimalla postaukseni:-)
Tinalankapunontaa olen mieki harrastanut korvakorujen ja yhden ommellun kuvion verran. Ja tuollaine käsikorukin minulla on, lahjaksi saatu. (Tunnistin tuon lankakäärön)
VastaaPoistaUpea mikälainen tyttö sulla on siellä. Hieno kynäteline!
Tiesin, että tunnistit ja että sinulle tinalankapunonta ei ole mikään uusi asia. Saas nyt sitten nähdä, kuinka onnistun.
PoistaTyttö on kyllä omaa luokkaansa. Pysyisipä hän vain omana itsenään.
Ei ole epäilystäkään ettet onnistuisi! Mieki olen ja en totisesti ole mikään kädentaitaja.
PoistaPistän näytille, jos onnistuu. Kiitti rohkaisusta.
PoistaHei! Oli kovasti mukavaa, että huomasin runoni kelvanneen sivuillesi. Toki niitä voi lainata jos vaan katsoo sen arvoiseksi. Mukavaa jatkoa. O.P.
VastaaPoistaRunossa on hyvä sanoma hauskasti esitettynä ja olin kovin tyytyväinen, kun sen löysin. Nyt tuntuu vielä paremmalta, kun on "virallinen" lupakin sen julkaisemiseen näillä sivuillani. Kiitos!
Poista