Vastaus haasteeseesn ja vähän muuta

Lumikko heitti tällaisen haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen.

Himolukijana vastaan mielelläni haasteeseen. Ensiksi ajattelin, että vastaus on aivan selvä,

sillä kanadalainen kirjallisuus on jo kauan ollut lähellä sydäntäni. Innostukseni alkoi kai Montgomeryn Anna-tyttökirjoista ja jatkui sitten vähitellen Margaret Atwoodiin tutustumalla. Tuo Yli veden oli varmaan ensimmäinen lukemani Atwoodin kirja. Carol Shieldsin lasken myös kanadalaiseksi, vaikka hän syntyikin Yhdysvalloissa. Hänellä, kuten ehkä kanadalaisilla yleensäkin, on aina pieni ironisoiva huumorinpilke mukana. Sattumankauppaa taisi olla ensimmäinen Shieldsin kirjoittama, jonka luin. En tiedä, mikä minua juuri näissä kirjailijoissa viehättää, sillä kirjojen tyylit, ajankohdat ja ympäristöt  ovat  kuitenkin aivan erilaiset. Jotain yhteistä niillä kuitenkin on oltava, sellaista joka puhuttelee minua.  Onhan siellä muitakin hyviä, kuten Alice Munro ja jopa Leonard Cohen, joka aloitti uransa runoilijana ja prosaistina. Hän olikin yksi Kanadan suosituimmista kirjailijoista ennen laulajan uraansa. Kauniit häviäjät on odottanut tuolla lukemista odottavien hyllyssäni jo monta vuotta:( Taidan kuitenkin pitää hänestä enemmän laulajana.

Jos olisin vastannut haasteeseen muutama vuosikymmen sitten, olisi vastaus ollut venäläinen kirjallisuus. Muistan kuinka onnellinen olin, kun aina vain löytyi uusia Gogolin, Turgenjevin, Tolstoin, Dostojevskin ja Tsehovin teoksia. Muistan tosin senkin, että Sodasta ja rauhasta en lukenut ihan  kaikkia sotakohtauksia. Joka maasta löytyy tietenkin joku suosikkikirjailija,  Englannista esimerkiksi Doris Lessing:) 

Niin, juuri Englannista sainkin tänään mieluisan paketin. Tästäkin  asiasta saan taas viitata Meijerielämää-blogiin, sillä siellä luin mahdollisuudesta  tilata tämä Shannon Fricken Väreillä kodikasta-kirja edullisesti käytettynä. Kirjaa on tuskin kukaan lukenut, sillä se on kuin uusi ja maksoi vain muutaman euron!! En malta olla laittamatta muutamaa kuvaa kirjasta.

 

Sininen

Harmaa

Vihreä

Nyt on pää täynnä ideoita. Oli tarkoitus aloittaa kirjahyllyjen järjestäminen, mutta niin pitkälle en ehtinyt:)

Pimpeli pom, on olo huoleton, kun juhlapäiväni tänään on!

Luovaa puuhastelua viettää tänään 3-vuotissynttäreitä. Hyvä syy siis lähettää lämpimiä ajatuksia ja kaunis ruusunoksa kaikille blogiystäville ja muillekin lukijoille.  Muutaman ohjenuorankin* voin lahjoittaa, nyt kun olen jo näin vanha bloggaaja:))

Ilmaise avoimesti mielipiteesi, ne ovat kuulemisen arvoisia.
Tuo rohkeasti tunteesi julki, niillä on merkitystä.
Arvosta itseäsi. Terve omanarvontunto takaa sen, että pystyt arvostamaan myös muita.

Kun joskus tunnet itsesi yksinäiseksi, muista, että on olemassa paljonkin ihmisiä, jotka olisivat mielellään kanssasi juuri nyt. Käytä hiukan mielikuvistustasi ja ryhdy etsimään heitä.

En tunne itseäni yksinäiseksi, mutta lähden nyt kuitenkin etsimään kavereita, eli surffailemaan blogiystävieni luona:)

* Nuo ovat jatkoa niille, joita oli aiemmin täällä [linkki]

Blogeista löytyy

Ilta meni leipoessa oman osuuteni juhannustarjoiluista. Kun raparperi vielä on hyvää, tein tällaisia helppoja/herkullisia raparperimuffinsseja.

Raparperit kiehautetaan pannulla voissa ja sokerissa. Sekoitetaan taikinaan, johon tarvitaan

100 g voita sulatettuna

2 dl maitoa

sitruunan kuori (miel. luomu)

vatkataan 2 munaa

1,5 dl sokeria

1 tl vanil. sokeria

lisätään 4 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

Muffinssivuoat täytetään taikinalla 3/4 ja päälle ripotellaan murotaikina, johon tarvitaan 

75 g kylmää voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Baka baka liten kaka-blogissa on muitakin kivoja ohjeita, tämä oli yksi niistä.

Parmesaanikeksien ohjeen löysin Koto-livingin sivuilta. Siellä kannattaa käydä aina välillä vilkaisemassa, mitä uutta ja mielenkiintoista voisi taas löytyä. Näiden suussa sulavien keksien ohje löytyy alunperin Helene Johanssonin Leipä-kirjasta.

Saa nähdä, mitä muut juhannusvieraat tuovat mukanaan, sillä jonkinlaista juhannusta aiomme viettää siitäkin huolimatta että aattoa edeltävä päivä oli tämän näköinen!

Tuntui kuin sade olisi tullut katon läpi. Onneksi ei kuitenkaan ollut samanlaista myrskyä kuin etelämpänä, tämäkin jo riitti.

Aurinkoista juhannusmieltä kaikille!

Ideoita metsästämässä

Tätä kannatti odottaa. Katja Rinkisen Vintagen viemää ont täynnä kivoja ideoita, omaperäisiä ja sellaisia joita ei ole mahdoton toteuttaa.

Parolan asema-blogia seurattuani osasin sen toki jo arvatakin. Nyt on vielä toiveenani  saada Shannon Fricken Väreillä kodikasta-kirja, sitten olisikin jo aika alkaa tehdä itse jotakin eikä vain ihailla toisten käsien töitä.  Oikeastaan olisi parasta pitää kiirettä sen hankkimisessa, jos ei halua maksaa suuria summia ja tehdä kuten Lumikko,  ostaa kirja käytettynä noin viidellä eurolla Amazonista:)

Nuo kirjat inspiroivat tekemään sadepäivinä kivoja asioita, tai ainahan niiden selailemisesta nauttii, mutta kauniina kesäpäivänä odottavat piha ja puutarha ikuisine töineen. Puutarhaan voi tietenkin mennä vain haaveilemaan ja ideoimaan ja sitten voi ryhtyä toteuttamaan ideoita, joita Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellinen puutarhuri-kirja on täynnä.

Tämän kirjan sain tosin vahingossa, kun en muistanut peruuttaa sitä ajoissa kirjakerhossa, mutta vahinko ei ollut yhtään hullumpi.  Inspiroivaa katseltavaa ja luettavaa kannesta kanteen.
On hyvä rauhoittua tällaisten kirjojen parissa, kun puutarhanhoito ei kuitenkaan aina suju kuten itse haluaisi. Kerroin jo aikaisemmin röyhkeistä harakkanaapureistamme eikä tässä muu nyt auttanut kuin aloittaa vastahyökkäys.
                                                                                                                                                                              

Ostimme Linnunpelätin Huminalankaa, jota pingotimme keppien väliin ja nyt seuraamme, humiseeko tuo  niin, että linnut eivät uskalla tulla lähelle ja kun kaikki keinot ovat tarpeen, pitää CD-levytaktiikkaakin tässä hädässä kokeilla. Emme me noita kirsikoita haluaisi rastaille ja harakoille syöttää.
Ehkä tuollaisia rumiluksia jaksaa puutarhassaan sietää, kun siellä kuitenkin on niin paljon kaunista, kuten  

 Iirikset

ja unikot, jotka parhaillaan avaavat nuppujaan.

Ehdinpäs!

Tänään vietetään Luonnonkukkien päivää ja viime tipassa saan tänne laitettua pari kuvaa päivänsankareista. 

Retkelle ei meidän tarvitse lähteä niitä etsimään, sillä kesäpaikkamme pihassa riittää koiranputkia, 

voikukkia, timoteitä ja muita heiniä ja kaikenlaisia muita luonnonkasveja,

joista voi tarvittaessa keittää vaikka soppaa.

 Mitähän täältä löytyy jälkiruuaksi?  Niittyleinikkejä, kissankelloja? Ehkä eväsrasiassa oli kuitenkin Muumikeksejä.

Hyttyset ja muut pörriäiset ajoivat porukan välillä sisälle kuuntelemaan  uutisia hallitusneuvotteluista, säätiedotkin ovat aina tärkeitä ja tietenkin musiikki. Jos sieltä olisi sattunut tulemaan Moriartyn "Jimmy", olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen, mutta eihän sieltä sitä tullut, joten laitetaan juutuubi asialle.

Siis nämä ovat hyviä!

Asiasta toiseen

Talvella oli lunta, lunta loputtomiin. Ja niin kaunista. Nyt meillä on kukkia, kukkia ja vielä enemmän kukkia. Ja vielä kauniimpaa.

Tästä ihanuudesta on muisto vain.

 Mutta tilalle tulivat nämä:)

 Välillä saimme onneksi yhden sadepäivän. Siitäkös luonto ilahtui eikä pieni lisäkastelukaan pahaa tee!

Oli keskiyö, lähdimme huviksemme ajelemaan päämääränä ihailla  kuunpimennystä, mutta missä on kuu? Tuolla sen olisi pitänyt olla. Taisi piiloutua ohuen pilviverhon taakse.

Luonnon kauneuden ihmettely oli se ensimmäinen asia, josta siirrynkin nyt toiseen ja se on surffailu täällä blogimaailmassa. Käväisin taas kerran idearikkaassa blogissa How About Orange ja mitä näin?  En  tiennytkään, että näitä Bloggerin blogeja voi selata tälläkin tavalla. Ei tähän nyt kesällä ole aikaa, mutta hyvä tietää pitkinä synkkinä talvi-iltoina, miten voi itseään viihdyttää.

Tässä on esimerkki minun blogistani, jonne pääsee tästä: Kuvia klikkaamalla  voi  lukea haluamaansa postausta. Kokeilemaan pääsee  kirjoittamalla tuon minun osoitteeni tilalle oman tai jonkun muun URL:n.   Tein tuon omani  menemällä tänne [linkki].  Mielenkiintoista.

Sattuupa sitä...

luonnossa kaikenlaista aivan tässä kotinurkillakin,  tai ihan ikkunan takana.

Tässä eräänä päivänä  jouduimme jälleen kerran toimimaan hengenpelastajina. Kaksi pientä pajulintua törmäsi keittiön ikkunaan sellaisella voimalla, että luulin lasien hajoavan. Ikkunaan heijastuvat puut hämäävät linturaukkoja usein huonolla seurauksella. Nytkin maassa makasi kaksi elottoman näköistä pikkulintua, mutta kun näkyi, että jonkinlaista eloa niissä oli, alkoi pelastusoperaatio. Toinen virkosi nopeammin, tässä heikompi vielä kerää voimia. Pitäisiköhän meidän anoa hengenpelastusmitalia, kun aina silloin tällöin pelastamme näitä pikkuystäviä.
Pääskysenpoikasista oli juttua kerran täällä blogissani ja  punatulkustakin olen kertonut.

Mutta tässä meillä on kaveri, joka ei tällä hetkellä saa myötätuntoani pienessäkään määrin.
Onhan olemassa sanonta "menee harakoille" kun joku asia menee hukkaan ja niin on nyt  käymässä pienellä kasvimaallamme. Tuo röyhkimys vetää maasta irti juuri kasvamaan lähteneet härkäpavut,  heittää vain sivuun taimen ja syö kylvetyn pavun:(
Saman se tekee herneille ja vieläpä viherkaalin taimille:(( Ei huvittaisi peittää koko maata millään harsokankaalla. Pensaspavut olen peittänyt, etteivät rastaat niitä heti kylvön jälkeen käy popsimassa. Senkin takia harmittaa, kun viljelemme vain sellaisia lajeja, joita ei kaupan hyllyltä talvella saa ja nyt on osa työstä menemässä hukkaan.
Saisi painua Kiinaan, tuo räkättäjä. Siellä sitä arvostetaan onnen tuojana. (Kuva Wikipediasta)

Onhan meillä oma "petolintumme" tuossa kirsikkapuun oksalla pelottamassa ohilentäviä.

Heiluu siinä kuin heinämies, mutta kukaan ei ole kiinnostunut, valitettavasti.

Kun tuon puutarhamme tarkoitus on olla kaunis ja viihtyisä, en halua sinne mitään rumilus-variksenpelättimiä tai  joitakin alumiininpalasia heilumaan.

Paitsi harakka on noilla viher/lehtikaaleilla muitakin vihollisia, kuten ahkerina lentävät valkoiset kaaliperhoset ja naapureiden kissat:(( Meillä taitaa olla niin hyvin möyhennetty multamaa, että sinne on mukava tulla tekemään tarpeensa ja sitten muka peittää jätökset ja samalla potkia poikki parit taimet. Ärsyttävää.

 

Nämä  perhoset ovat vain silmän ilona.  Kun tänään on satanut koko päivän eikä ulkona voinut istua ihailemassa oikeita perhosia, piti niitä sitten tehdä tänne sisälle lentelemään. 

Idean sain Idémakeriet-blogista. Tack!

Ihmeen keltaiselta nuo perhoseni tuossa kuvassa näyttävät, ne ovat kyllä vaaleampia luonnossa:)

Hyviä aikomuksia, ainakin

Laadin taas kerran luettelon kaikista ilonaiheistani - hitaasti ja yhden kerrallaan.

Jään nauttimaan lintujen laulusta ja kuuntelen tällä kertaa koko laulun. Musiikki ja luonto ovat lahjoja minulle - mutta vain jos olen halukas ottamaan ne vastaan.

Annan itselleni aikaa ihmettelyyn ja ajatteluun. 

Olen aiheesta ylpeä onnistumisistani. En vertaa itseäni muihin, olen oma ainutlaatuinen itseni.

Teen työtä käsilläni. Mieleni rentoutuu ja vapautuu.

Nautin ruuasta. Käytän aikaa makuelämyksiin, sillä ravinnon lisäksi ruoka tarjoaa myös iloa.

Kun joku antaa minulle lahjan, sanon kiitos. Siinä kaikki, mitä minun tarvitsee tehdä. Lahja ei ole velvoite.

Kaikki näyttää joskus harmaalta. Etsin silloin värejä elämääni.

Annan itselleni aikaa hullutteluun ja leikkimiseen. Löydän riemukkaan lapsenmieleni uudelleen.

******

Näistä ohjenuorista voin kiittää  parasta lapsuudenystävääni. Useampana syntymäpäivänäni olen saanut häneltä pieniä Busterin kirjoja, joista olen poiminut  nämä ajatukset.  Koska ne eivät ole mahdottomia toteutettavaksi,  yritän ainakin ryhtyä  sanoista tekoihin!

Pikkupojille mielenkiintoinen juttu

Kengät ja takit nurkkaan ja sitten kovalla kiireellä lelukoppaa tyhjentämään. Kun vielä on saatu fafa viereen lattialle kaveriksi, voivat leikit alkaa.

Pojat tulivat heti mieleeni, kun kesämökkimatkalla jouduimme pariinkin kertaan pysähtymään asfalttitöiden takia. Kauan siinä saikin odottaa, joten ei muuta kuin kamera esille ja dokumenttia tekemään näille pienille asiantuntijoille. Teksti on kaksikielinen, koska näin me juttelemme keskenämme miehen kanssa, minä puhun suomea, hän ruotsia.  Pikkupojatkin tietävät tarkkaan, mitä kieltä kenellekin on puhuttava:)