Onko nyt niin, että...

......olen vaikutteille altis kokkaaja tai sitten vain utelias kokkaaja?
Tässä yhtenä päivänä näin HERKULLISEN näköisen ohjeen täällä ja tietenkin minun piti tehdä tätä tomaattilisuketta mahdollisimman pian. Kyllä kannatti!.

Sitten oli matkittava kaikkia muita bloggaajia ja leipoa näitä herkkuja  Vähän helvetin hyvä pulla-ohjeella  Se löytyy  Anna-Härkösen Taikinaterapiaa kirjasta.

Näitäkin kannatti tehdä!  

Kirsikka-suklaamuffinien ohje on myös löytynyt jonkun blogista ja uteliaisuus heräsi näidenkin kohdalla.
Tarvitaan 2 munaa - 1½ dl sokeria - 1dl maitoa -75g rasvaa sulatettuna - 1tl vaniljasokeria - 1½tl leivinjauhetta - 2dl vehnäjauhoja - ½  dl tummaa kaakaojauhetta - 1½ dl St. Dalfour kirsikkahilloa. . 200 asteessa n.15 min. Pinnalle sulatettua suklaata


Mitä muuta? Jaa, müncheniläisiä matkin, kun leivoin näitä Brezeneitä (niillähän olla monta nimeä). Eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin aidot, mutta kuulin, että uunin pitää olla  kuumempi kuin ohjeessa, niin onnistuu. Lidlistä ostin paketin.

Tänään tein hirssipihvejä, joiden ohjeen 5vee toi  hiljattain Steiner-päiväkodista. Siellä  tarjotaan enimmäkseen kasvisruokaa ja vieläpä luomu sellaista. Hyvä. että lapset saavat puhdasta ruokaa. Pitäisi lähettää päiväkodin emännälle kiitoskirje tästä ohjeesta, sillä maistuvia nämä olivat, vaikka hiukan suuritöisiä..

Pihveihin tarvitaan hirssiä, purjoa, parmesan-juustoa,  maitorahkaa, ryytisuolaa. Paistamiseen voita. Tarjotaan puolukkahillon kera. Meillä on tuossa karpaloita, joita mies toi  torilta. On kyllä itsekin menossa poimimaan. Minua ei mukaan saa, koska pelkään kävellä pehmeällä suolla.

Lopuksi ravintoa  myös sielulle eikä vain ruumiille.

[täältä]

No onkos tullut talvi nyt syksyn keskelle?

Syyslomalla on aikaa haravoida

ja viedä linnuille pähkinöitä

ja ihmetellä, kuinka voi olla talvi aamulla kun herää.

 Onneksi talitintit saivat pähkinänsä!

Ja kun lähdettiin takaisin kaupunkiin

siellä olikin  syksy. Kyllä on maailmankirjat sekaisin!

Are you happy?

Sattumalta löysin kuvan, jonka sanat saivat minut ajattelemaan muutakin kuin käden töitä -  maalaamista, kutomista, ja sen sellaista. Tai liittyväthän nekin läheisesti tuohon aiheeseen. Näin viikonlopun kunniaksi annan itselleni luvan pysähtyä miettimään tätä elämäni kulkua. Esimerkiksi nyt tätä, että olenko onnellinen.

Tai ylipäätänsä sitä, onko elämän tarkoitus  saavuttaa onnellisuuden kokemus,  onko parempi kun osaa _iloita_asioista, vaikka ei niin huippuonnellinen koko ajan olekaan? Iloitahan voi myös siitä, että ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan:

Minun toivoni on siinä

ettei tässä ole kaikki, että on

tuntemattomia aamuja  tutkimattomia metsiä

vuoria joita ei ole ylitetty

ja uusia pilviä syntyy järven syvyydessä.

Siinä minä lepään, siinä mitä en tiedä.

Eeva Tikka

Pekka Strengin Sisältäni portin löysin kuuluu lauluihin, joita kuuntelen usein  Siinä on puhuttelevat sanat. Minulla  on Vesa-Matti Loirin versio Ivalo-albumilta, mutta tässä sen esittää laulun tekijä.

Sisältäni portin löysin
  melkein huomaamattoman.

Kun sen läpi hiljaa nousen

näen toisin maailman.
*

Värit kauniit vasta huomaan,

kuulen äänet kirkkaammat

Jätän soinnuttomat luolat

jätän varjot hoippuvat.
*

Jokin säteilee ja loistaa

alta kuoren synkänkin.

Kun sen huomaa, kevyemmin

ajatukset liikkuvat.

*

Meidän värit ylös virtaa

ja yhteen sulautuu

Kaikki toistaan koskettaa,

kaikki aamuun kurkottuu.

Rauhallista ja viihtyisää viikonloppua!

Tervetuloa mukaan!

Silloin aikoinaan, kun perustimme kodin, pelastin kaikenlaisia vanhoja isovanhempien  huonekaluja , muuthan eivät niitä halunneet. Näitä pöytiä, piironkeja ja tuolia maalasin sitten sen ajan mukaan sinisiksi, punaisiksi, keltaisiksi, vihreiksi. Nythän ovat vanhat huonekalut jälleen muodissa. Niitä haalitaan kirpputoreilta ja huutokaupoista. Niitä ei sitten maalatakaan, ne saavat olla kuluneen näköisiä.
Meidän vanhat pöydät ja muut ovat päätyneet kesäpaikkaamme, mutta nyt niillä näyttää olevan kysyntää täällä lasten kodeissa. Vihertävä keittiöhylly jää sellaiseksi kuin se on nyt, mutta tämä oppitunnin kohteena oleva pöytä saa uuden värin (olisi ollut liian kova työ poistaa kaikki ne alla olevat maalikerrokset)
Monta vuotta sitten kävin kansalaisopiston entisöimiskurssilla kunnostamassa pari pöytää, joten nytpä pidän oppitunnin vanhan pöydän maalaamisesta  kaikkien taiteiden ja sääntöjen mukaan:)

Kuva 1. Pöytä n.s. flickbord  siinä kunnossa kun se oli viimeiset parikymmentä vuotta meidän saunakamarissa mökillä. Pöytä on 1900-luvun alkupuolelta.
Kuva 2. Maalinpoisto. Sen voi tehdä kuumailmapuhaltimella   ja tasohiomakoneella, jos haluaa kaiken maalin pois. Tässä oikaisemme ja 5-vee äitinsä kanssa vain skrapaa maalia pois parhaansa mukaan.

Kuva 3. Kun pinta on hiottu, on vuorossa pohjamaali (ohennettu). Sitten taas hiotaan kevyesti.
Kuva 4. Pinnat spaklataan ohuella kerroksella alkydispakkelia. Anna kuivua ja taas hiotaan pinta kevyesti.

Kuva 5. (Nyt olisi pitänyt jälleen spaklata ohuella kerroksella ja jälleen hionta.Sitten taas pohjamaalaus ilman ohennusta ja varovainen hionta, kaikki nyppylät pois) Hypättiin tuo siis yli ja jatkettiin maalaamalla 1. kerros kalustemaalilla.
Kuva 6.Varovainen hionta ja toinen kerros kalustemaalia.VALMIS!
Pöytä on nyt sellainen kuin tyttö haluaa sen olevan ja hyvä niin.
Silloin aikoinaan kun kunnostin kaksi ikivanhaa pöytää ja jopa  vuolin  puukolla puunaulat, ei hypätty yli mitään vaiheita, mutta kyllä kestikin, ennen kuin tuli valmista.

Tässä nämä ihan oikeaoppisesti kunnostetut. Muistan, kun kurssin opettaja sanoi, että nyt kestävät taas toiset sata vuotta eteenpäin.

Harjoitus tekee mestarin....

....ja kun harjoittelee, on hyvä, jos on lapsenmieli tallella.

Näin ennen kuin meret ja järvet jäätyvät, päätimme 5veen kanssa tehdä vielä vesiaiheisia askarteluja. Ompelukoneeni nähtyään halusi pikkutyttö kokeilla sitä ja kun intoa oli, saatiin yhteisvoimin aikaiseksi  hieno kala. (Minä painoin poljinta ja hän ohjasi). Täältä löysimme idean kalaan [linkki]

Tässä jo viimeistellään, eli vaikein vaihe.

Tätä kalaa ei kuulema veteen heitetäkään - se pääsee kauppaleikkiin mukaan, kääritään oikein kelmuun ja myydään meille halukkaille.

Minun harjoitustyöni taas saa heittää veteen! Niinhän pullopostille yleensä tehdään.

Missä minä sitten haluaisin olla mestari? Jos ei nyt mestari, mutta olisi kiva, jos osaisi käyttää Photoshopia eri tavoilla ja harjoittelun avulla taitaa sitäkin oppia..

No eikös taas....

.....eilen, kun lähdimme kaupunkiin ihan muissa asioissa

eksytty kirjakauppaan. Alennuksessa olivat nämä pokkarit, jotka oli aivan pakko ostaa

Eikä siinä kylliksi! Kotimatkalla ajoimme Punaisen Ristin kirppiksen ohi ja pysähdyimme katsomaan, voisiko sinne viedä poistettavia vaatteita, kirjoja tai muuta ylimääräistä tavaraa täältä kotoa (pian ei mahduta taloon ollenkaan, jotain sillekin on tehtävä), mutta miten kävi?
Kyllä, sinne on hyvä viedä e.m. asioita, mutta sitä ennen kasvatimme kirjapinojamme lattialla  kuitenkin vielä kahdella uusvanhalla teoksella.
Eino Leinolta en ole lukenut muuta kuin lyriikkaa, nyt halusin tietää, pitääkö paikkansa lentävä lause: Leino on proosaa kirjoittaessaan "kuin hevosen selästä pudonnut rakuuna".
Marquezilta olen lukenut vain Sadan vuoden yksinäisyyden, joten on aika lukea muutakin. Hinta oli 2€!

Tänään on sitten myrskyinen, sateinen, kylmä päivä, luntakin on luvattu. 

Hyvä että saa istua sisällä lämmössä ja vaikkapa kutoa tätä tytön tilaamaa kauluria, johon hän on saanut idean täältä [linkki]

Kansanviisautta

Leikki on lasten työtä :-)

Pitkästä aikaa jatkan tätä viime syksynä aloittamaani kuukausihaastetta , jota jaksoin muutaman kuukauden ajan jatkaakin. Vaihtelu virkistää ja nyt keksinkin jokaisesta kirjaimesta  sananlaskun, jonka olen joskus kuullut. Itsestänihän olen jo kertonut KAIKEN!

LOKAKUU

Let´s go lehmät, navetta palaa.
On vähänkin tyhjää parempi.
Kaikki on kaunista, kun vaan silmät  tottuu.
Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.
Kauas on pitkä matka.
Uusi vuosi, uudet kujeet.
Uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

Lisää sananlaskuja ja kansanviisautta, ken  niitä on halukas meille muille opiksi ja hyödyksi jakamaan!

Valmiina matkaan

 

Se on aitoa, ei huttua,

kun kutoo nuttua.

Puikot kädessä

moikataan tuttua!*

Nyt kun tuo kolmaskin nuttu on valmis, ei puutu muuta kuin "matkalippu" eli postimerkki. Saa nähdä tuleeko näitä Etiopia-nuttuja [ linkki] kudottua vielä lisää, luultavasti, vaikka ei nyt heti. Nyt on "tilauksessa" toinen työ, eli tytölle kauluri, jonka voi kietoa muutaman kerran kaulan ympäri. Halutessaan sen saa vetää vielä pään suojaksi, joten pituutta sille siis tulee  - en tiedä kuinka paljon.

*Kun etsin netistä  Etiopia-nutun lähetystietoja, osuin sattumalta YLE:n Puoli Seitsemän ohjelmaan ja tuohon Ile Vainion spontaanisti keksimään runoon:) Pakko lainata, koska se on HIENO!

Säätiedotus

Lähdimme laittamaan kesäpaikkaamme talvikuntoon. Emme aio yöpyä siellä enää ennen ensi kesää, joten patjat nostettiin pois sängyistä, laittakoon hiiret pesänsä muualle, matot pois lattioilta, samasta syystä + etteivät niiden kauniit värit haalistuisi sitten kevätauringossa. (Yhden kerran tekivät hiiret pesän sänkyyn ja yhden kerran haalisti kevätaurinko mattojen raidat, nuo kerrat riittäköön).

Mutta tuo sää! Siis kuinka tämä on mahdollista??

Aina sama juttu. Matkalla voi sataa, olla sumuista......

...mutta perillä paistaa AINA aurinko! Niin kävi tänäänkin. Laskimme leikkiä ihan loppumatkasta sumuisella tiellä, että perillä kuitenkin paistaa aurinko ja eikös vain niin ollutkin. Jälleen kerran:)
Jos lukijoiden joukossa on  luonnontieteilijä, voisitko selittää tämän omituisen luonnonilmiön. Kiitos.!