Kamera kertoo 3

Eihän tuota matkakertomustamme voi keskenkään jättää, joten jatketaan viimeiseen etappiin eli sinne Kuningattaren Kaupunkiin.

Meidän jälkipolvi  ihmettelisi ja Mr.Clarissa loukkaantuisi, jos ei kertomus alkaisi tällä kuvalla. Tuo on hänen mielestään kai kaupungin "tärkein nähtävyys" ainakin siitä päätellen, kuinka monta kertaa se on meille esitelty : hänen koulunsa eli perheen kesken PAPAN KOULU. Nyt uskallan sitten jatkaakin kaupungin esittelyä, sillä onhan siellä paljon muutakin nähtävää.

 

Bastion Ungern, linnoitus, joka aikoinaan rakennettiin  Turusta Viipuriin vievän, kaupungin läpi kulkevan Kuninkaantien suojaksi. Siinä tehtävässäänhän se on tarpeeton, mutta ei teatteriesityksille, joille se toimii  hienona ympäristönä.

~~~~

Vanha Raatihuone ja muuta keskusta kaunista torimiljöötä

Sibeliuksenkatu on saanut nimensä Sibeliusten omistamasta talosta kadun varrella. Täällä Sibelius vietti kesiään nuoruudessaan ja täällä hän sai valmiiksi Kullervo-sinfoniansa.

~~~~~~

Tätä kaipaan aina sisämaassa ollessani — raikasta meren tuoksusta!

Österstjernan - perinnepurjelaiva tehtiin historiallisen esikuvan mukaan. Purjehduksesta kiinnostuneet, kannattaa katsoa  PDF esitettä, joka löytyy, kun siirtyy tänne  

 ~~~~~~

Saltbodtorget eli Suolatori ja

Laivasillan alue suola-aittoineen. Eihän tuolla enää ulkomailta tuotua suolaa, tupakka ja mausteita varastoida,  nykyään aitat antavat hienot puitteet taidenäyttelyille, museolle, ravintoloille ja jos kaupungissa joku tapahtuma järjestetään, niin missäpä muualla kuin täällä.  Juhannusjuhlat, venekilpailut, vanhan ajan joulumarkkinat ja mitä niitä nyt onkaan, läpi vuoden riittää toimintaa tällä kauniilla paikalla.

~~~~

Oi näitä vanhoja ihania rakennuksia. Olisi pitänyt olla täällä elokuun lopulla, kun kaupungissa oli WANHASSA WARA PAREMPI-tapahtuma. Vanhoista taloista kiinnostuneet, täällä on infoa [linkki]

 

Aikoinani sain kirjan "Kuningattaren kaupunki" ihanine kuvineen ja kertomuksineen näistä vanhoista rakennuksista. Kerroinkin siitä täällä [linkki]

~~~~~~

Lopuksi kiipesimme korkealle Myllyharjulle ja vielä korkeammalle pääsimme kun kapusimme Kukkukiven näköalapaikalle.

 

Kaupungissa oli kauan aikaa sitten kylpylä ja  noita kylpylävieraita varten rakennettiin kolmikerroksinen valurautainen  jugendtyylinen näköalatorni, josta avautuvat kauniit merimaisemat. Hiukan huimasi katsella niitä tuolta puunlatvojen yläpuolelta matalan kaiteen yli.

Tällä matkalla tuli taas todettua, että kyllä kotimaassakin nähtävää riittää. Aikaisemmin oli päästävä vain vieraita maita ihmettelemään ja näitä kotikulmien nähtävyyksiä piti itsestäänselvyyksinä.. No tietenkin ihmettelemme vieraita maita jatkossakin, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Kamera kertoo 2

Porvoosta jatkoimme matkaa seuduille, jotka ovat miehen lapsuudenmaisemia.Tuttuja seutuja meille muillekin,
onhan siellä vietetty kesäisiä päiviä ja helmikuisilla hangilla hiihdelty talven lomapäivinä.

Enää ei täällä lomia vietetä, talot ja pihat omenapuineen ja ruusuineen on myyty jo vieraille. Nyt vain käydään puita katsomassa ja metsiä hoitamassa. Sieltä ne miehen vanhemmat pilvien päältä katselevat, kun poika menee rajapyykkejä tarkistelemaan. Hekö tämän hienon kesäisen lämpimän päivän järjestivät sateisten päivien väliin?

 Minä istuin autossa ja luin, kamera käden ulottuvilla,

mutta en nyt sentään koko aikaa. Ihana syksyinen metsä tuoksuineen, väreineen oli liian kutsuva.

Peikkoja ei näkynyt, vaikka olen  vuorenvarma, että tuolla niitä oli. Keijukaisia myös.

Pyhän Henrikin keskiaikainen harmaakivikirkko on säilynyt samanlaisena, kuin se oli rakentamisvuonna 1460.

 Vahinko, että emme päässeet nyt sisälle kirkkoon. En siis voinut kuvata alkuperäisiä seinä- ja holvimaalauksia tai keskiaikaisia puuveistotöitä. Yhdellä seinällä on kuvattuna yli seitsemän metriä korkea  Pyhän Kristoforos, meidän matkailijoiden suojelupyhimys.

Kuninkaallisia emme toki ole, vaikka Kuninkaantiellä matkasimme. Jatkoimme, tai oikeammin palasimme takaisinpäin muutamia kymmeniä kilometrejä ja minne tulimmekaan: Kuningattaren kaupunkiin, mutta se onkin jo toinen juttu.

Kamera kertoo 1

Kuten jo mainitsin, kävimme etelänmatkalla. Ensimmäinen kohde oli Espanj.. ei kun Espoo. Siellä meillä on "kaupunkikesämökki". Kun oli matkan varrella koluttu Tampereen uusi Ikea ja ajettu muutama sata kilometriä pääsimme illan suussa sinne perille.

Tässä keittiömme ikkunan edessä oli muutamia vuosia sitten vain metsää, mutta nyt valkoisia taloja silmän kantamattomiin.

Olohuoneen puolelta avautuu aina vaihtuva maisemataulu. Motiivina pilvet, linnut, aurinko. kuu ja tähdet.

"Kaupunkikesämökiltä" teimme matkoja itään päin. Ensimmäinen etappi oli Porvoo ja erityisesti Vanha Porvoo. Kuinka monta kertaa kymmenien vuosien aikana olemme vain ajaneet tuon kauniin kaupungin läpi pysähtymättä ihailemaan tätä vanhaa miljöötä!

 

 

 

Vaikka kuvista ei huomaa, vilisi kiinalaisia, japanilaisia ja muunmaalaisia turisteja kameroineen joka puolella. Minä siellä muiden mukana räpsyttelin omaa Canoniani.

Porvoon matkan päätteeksi kävimme tietenkin Brunbergin makeistehtaalla ( Kotipuolesta oli tullut jo puhelimitse tilauksia). Nyt taidan mennä ottamaan yhden suukon ja jatkan kuvaselostustani toisella kertaa.

Kyllä siellä kaikki hyvin oli

Tässä yhtenä päivänä lähdettiin ajelemaan etelään päin katsomaan, miten talot ja puut ja sukulaiset voivat.

Tänään tultiin sitten takaisin. Hyvinhän ne siellä...

....mutta palataan asiaan joku toinen kerta.

Gute Nacht Freunde

Pitkästä aikaa meemi, joka on ihan hassu, mutta  koska on jo myöhä, sopii nyt hyvin.
    
  
Unitottumuksesi 
1. Mieluisin yöasusi?
    Yöpaita, ei mitään keinokuitua.
2.  Mieluisimmat sänkyvaatteet?
     Joutsen-untuvapeitettä♥ en vaihtaisi pois. Luonnonkuitua lakanat ja tyynyliinat vaikkapa  tuollaiset muumihahmoiset:

3. Mieluisin nukkuma-asento?

    Ensin oikealla kyljellä, sitten vasemmalla. sitten oikealla....

4. Onko sinulla nukahtamisrituaalia?

    Kirja

5. Mitä teet, jos et nukahda?

    Kääntelehdin ja vääntelehdin ja tuskailen kunnes ymmärrän nousta ylös hetkeksi. Maitolasi tai juustonsiivu     tai näkkileivänpala tai ristikon ratkaiseminen auttavat takuuvarmasti. Onneksi vain kerran pari vuodessa on turvauduttava tuollaisiin poppakonsteihin.

6. Kuinka suuri sänkysi on?
    Mahtuuhan siihen ihan hyvin, en ainakaan ole pudonnut yli laidan. Mittoja en tiedä.
7. Kuinka monta tyynyä sinulla on?
    Kaksi. Sen isomman työnnän sivuun, kun alan nukkua.
8. Nukutko yksin?
    En.Tuhinaa kuuluu vierestä.
9. Mikä herättää sinut? 
    Jos on noustava määrättynä aikana, herään radion alkaessa soida ja varmuuden vuoksi tavallinen
    herätyskellokin on valmiustilassa. Muina aamuina herään alakerrasta huikattuun "hyväähuomenta-
    toivotukseen". Mies kun herää aikaisin, on hänen tehtävänsä herättää minut määrättyyn aikaan. 
    Muuten olen huonolla tuulella. Enää ei pysty nukkumaan puoleen päivään, kuten nuorena.
10. Nousetko heti tai jäätkö vielä makailemaan?
      No kai minä heti nousen, muuten nukahdan uudestaan.
11. Ensimmäinen ajatuksesi aamulla?
      Aika usein: onko jo aamu? Tänä iltana menen aikaisemmin nukkumaan!
12. Mitä teet, että piristyisit kunnolla?
      Istun sängyn laidalla ja veeeenyyyttelen. Kahvihan se sitten minut kunnolla herättää.
13. Ja  viimeiseksi kuva vuoteestasi.

Musiikiksi sopisi tässä tietenkin Suutarinemännän kehtolaulu  tai  Levon hetki nyt lyö, mutta kuunnellaan nyt kuitenkin tätä.

Löytömatkalla syyskuussa

Puolukoita löytyy, löytyy myös pihlajanmarjoja ja kehäkukkiakin vielä.

Hirvikärpäsiä löytyy. Niitä on puolukkametsässä varmaan yhtä paljon kuin marjoja. Vielä seuraavana päivänä osaa tuo pikku ilkimys yllättää tulemalla esille jostain hiusten kätköistä. Heti rupeaa kutittamaan niskaa, kun vain ajatteleekin!

Joku syy löytyy aina juhlien järjestämiseen. Tässä viikonlopun Kynttiläjuhlat. Idean takana oli 5vee. Tarjolla mustikoita. Ohjelmana laulua.

Ja lopuksi ihmeiden ihme: löysin itsesi kirpputorilta! Meillähän on tavaraa niin, että voisin pitää montakin kirppistä täällä kotona, mutta miten ollakaan, eksyin kaupunkimatkalla aika kivaan kirpputori/antiikkiliikkeeseen. Löytyihän sieltä vaikka mitä, mutta kun ei kaappeihin enää mahdu!  Tuo pieni hinkki toi mieleen lämpimiä lapsuuden muistoja. Maitokaupasta käytiin ostamassa isommalla hinkillä maitoa ja tuollaisella pienellä kermahinkillä kermaa, siis ennen pullo/pussi/tölkkimaitoa. Muutaman euron maksoi ja se oli minun.Lisää keraamisia vuokia en oikeastaan tarvitse, mutta tuo väri pakotti minut ostamaan. Tumma sinivihreä Meri-vuoka ei sekään ollut hinnalla pilattu. Ja sitten nuo syvät Otso-lautaset. Meillä on niitä ennestään, ehkä jo 70-luvulta ja nyt sain yhden rikkoutuneen tilalle uuden ja vielä viisi kappaletta lisää. Hienoa. Riittää suuremmallekin joukolle. Nuo  lautaset olivatkin aivan pakollisia ostoksia, muut mieltä lämmittäviä. 

Eilisen päivän saldo

Syyskuun ensimmäinen päivä....

 ....oli kuitenkin kesäisen lämmin. Meillä oli oikein mukavaa, kun oli kaksi pikkumiestä seuraa pitämässä ja pitämässä huolen siitäkin, että sai harjoitettua hyötyliikuntaa. Aurinko lämmitti etelänpuoleisella seinustalla, joten istahdin hetkeksi kutomaan. Toinen Etiopia-nuttu on valmis ja on tuossa jo odotellut  paketoimista. Nyt aloitin rannekkeiden kutomisen. Kyllä niitäkin vielä tarvitaan, odottakaa vaan.
Vaikka orvokit kukkivat kesäloistossaan, ei se tarkoita, että kesä vain jatkuu, sillä metsähän on täynnä punaisia puolukoita, syksyn marjoja ja syyshortensian oksat täynnä suuria valkoisia kukkaterttuja.
3vee hyppäisi tosin syksyn ohi suoraan talvikeleihin. Kesäpaikasta toimme pojan vanhan aurausauton ja rattikelkan 80-luvulta ja niitä tuossa nyt hartaana tutkitaan.

Täältä luonnon keskeltä pitäisi lähteä välillä ihmisten ilmoille, mutta Eeva Kilpi saa sanoa, miltä minusta tuntuu:

" Minussa asuu jo muuttolintujen levottomuus.

Polut vettyvät, mieleni täyttää huoli:

miten nyt osaan astella kadulla

kun olen kolme kuukautta kulkenut

ympärillä pitkä heinä ja pienten perhosten pilvi?"