onhan siellä vietetty kesäisiä päiviä ja helmikuisilla hangilla hiihdelty talven lomapäivinä.
Enää ei täällä lomia vietetä, talot ja pihat omenapuineen ja ruusuineen on myyty jo vieraille. Nyt vain käydään puita katsomassa ja metsiä hoitamassa. Sieltä ne miehen vanhemmat pilvien päältä katselevat, kun poika menee rajapyykkejä tarkistelemaan. Hekö tämän hienon kesäisen lämpimän päivän järjestivät sateisten päivien väliin?
Minä istuin autossa ja luin, kamera käden ulottuvilla,
mutta en nyt sentään koko aikaa. Ihana syksyinen metsä tuoksuineen, väreineen oli liian kutsuva.
Peikkoja ei näkynyt, vaikka olen vuorenvarma, että tuolla niitä oli. Keijukaisia myös.
Pyhän Henrikin keskiaikainen harmaakivikirkko on säilynyt samanlaisena, kuin se oli rakentamisvuonna 1460.
Vahinko, että emme päässeet nyt sisälle kirkkoon. En siis voinut kuvata alkuperäisiä seinä- ja holvimaalauksia tai keskiaikaisia puuveistotöitä. Yhdellä seinällä on kuvattuna yli seitsemän metriä korkea Pyhän Kristoforos, meidän matkailijoiden suojelupyhimys.
Kuninkaallisia emme toki ole, vaikka Kuninkaantiellä matkasimme. Jatkoimme, tai oikeammin palasimme takaisinpäin muutamia kymmeniä kilometrejä ja minne tulimmekaan: Kuningattaren kaupunkiin, mutta se onkin jo toinen juttu.
Onpas kauniita kuvia, hieno tunnelma teidän metsissä.
VastaaPoistaNimimerkki "Arme Nicht-Waldbesitzerin"
Allu: Pitäisi olla joku mökki siellä metsissä, että vois yöpyäkin, kun ei me sentään mitään metsäpöllöjä olla.
VastaaPoistaNuo metsät tuolla etelässä ovat aivan erilaisia kuin näillä seuduilla. Ovat oikeita satumetsiä sanoo nimimerkki "Arme Waldbesitzerin"
Kyllä näin tuolla peikon kun oikein siristelen silmiäni, kokeilehan! Ihana ikkuna tuolla kirkossa!
VastaaPoistaArme Waldbesitzerin ist ein Widerspruch.
VastaaPoistaihania kuvia. luin muuten juuri pyhä henrikistä suomesta ostamastani historiakirjasta. :)
VastaaPoistasavisuti: Jos ei tuolla ole peikkoja, niin missä sitten? Minäkin lähden tästä siristelemään silmiäni.
VastaaPoistaAllu: Siltähän se kuulostaa, mutta ei noita kuusia ja mäntyjä voi kukkaroon pistää ja kun ei aiota hakata paljaaksi metsää eli pistää rahaksi ei voi muuta kuin olla kiitollinen suurilta osin appiukon perinnöstä. Tällä hetkellä ei puulla ole paljon arvoa ja vaikka olisikin, ei näillä meidän omilla rikastuisi.
sansku: Sepäs sattui. Suomessa taitaa olla monta kirkkoa, jotka ovat nimetty Pyhän Henrikin mukaan.
Kiitos hienoista kuvista! Tuo kirkko olisikin sopinut loistavasti kesäkierroksellemme (tosin 8-vuotias poikamme totesi jo ensimmäisen kirkon kohdalla, että AINA näitä kirkkoja... ;-)).
VastaaPoistaIhania kuvia, kertovat peikoista ja keijukaisista niin kivasti. Saatte olla onnellisia, että ne Veerat ja Lahjat kesällä kiersivät teidän metsänne ohi. Olisi ollut vahinko, jos ne olisivat osuneet sinne. Ehkäpä tuo kirkon suojelija suojeli myös siellä olevia metsiä.
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Muistin kirkkokuvasi, kun tuolla näitä näppäilin:)
VastaaPoistaSira: Veeran ja Lahjan ja muiden myrskyjen takia halusimme mennä tarkistamaan, paljonko puita on kaatunut. Eipä sitten ollut ollenkaan.Oliko se sitten pyhän Henrikin ansiota, kuka tietää.
Tuo viimeinen metsäkuva on kuin suoraan Satumetsästä, mahtava! Keijut ja menninkäiset siellä iloitsee, eikö niin?!
VastaaPoistaSusadim: Kyllä siellä aivan varmasti satuolentoja asuu. Piiloonhan ne menivät, kun meidät näkivät. Jotain sipinää ja supinaa puiden takaa kyllä kuului.
VastaaPoista