Metsä on täynnänsä mustikkaa...

Mustikka~Blåbär~Blueberry~

~Blaubeere~Bleuet

Aina on joku perheenjäsenistä tuossa mustikkametsässä, kun niitä nyt kerrankin on.

Ja huomenna leivotaan!

Ohje on löytynyt Kirsin keittiöstä.

"Kesäloru"

Maanantaina postaus tehtiin.
Tiistaina kirje kirjoitettiin.
Keskiviikkona marjoja maisteltiin.
Torstaina tuskin mitään jaksettiin,
mutta perjantaina kauniista perhosesta iloittiin.

Siinä nämä arkiset lomapäivät sitten olivatkin tämän viikon osalta. Jäiköhän tuo kesämökin ulkovaraston ovi repsottamaan auki silloin kun pois lähdettiin. Pitääpä mennä tarkistamaan.

Viikonlopun kuulumisia / Hänt under veckoslutet

Loma sen kun jatkuu. Kuvat saavat puhua puolestani, kun en jaksa sanojakaan naputella.
Semestern fortsätter ännu och det är ju skönt. Jag har ingen lust att skriva så mycket just nu, bäst att att låta bilderna berätta.

Lammaslauma suvisella taivaalla, lentää korkealla.
Himlen är blå med vita moln, en härlig sommardag.

Ja taas avautui uusi ruusu - New Dawn, kaunein kaikista
Den vackraste rosen som vi har, New Dawn, har börjat blomma.

Pikkuväen touhuja sisällä....
Småttingarna leker inne....

....ja sitten ulkona.
....och sedan ute.

Nyt ovat melkein kaikki jo unten mailla, kello on lyönyt 12. Usva nousee kauniissa kesäyössä.
Nu sover alla, klockan är redan 12. Från ängen stiger dimman i den vackra sommarnatten

Sataa, tuulee ja melkein salamoi.....

......mutta onneksi ei joka päivä. Puutarhan kauneudesta on loman aikana ehtinyt nauttimaan aivan sopivasti.

Nämä ruusut voisi ojentaa tänään kaksi vuotta täyttävälle pojannaperolle, vaikka se iso paketti, joka häntä odottaa, on ehkä kauniimpi hänen silmissään:)

Puutarhatöistä, kirjan lukemisesta päivävarjon alla tai muusta sellaisesta mukavasta ei siis tullut mitään tänään....

...joten rukkaset naulaan ja lapiot rauhaan. Eihän tässä muukaan auta.

Leucanthemum vulgare....

....eli päivänkakkara. Niitä kasvaa siellä täällä kukkapenkeissämme. Eilen karsin liiat pois, osa joutui vanhaan maitohinkkiin ja pääsi sitten tähän pieneen digiskräppäyskuvaan. Myös täällä kivoja asioita ladattavaksi.
....eller prästkrage. De sprider sig i våra blombänkar så jag ränsade bort lite i går. En del hamnade i en gammal mjölkhink och fick komma med i den här bilden som jag digiscrappade.
Här finns också trevliga saker att ladda ner.

Tyylikästä hattumuotia / Stiliga hattar

Tänään olen huvitellut hattujen ja muutenkin muodin parissa. Katselin vanhoja valokuviamme ja tuntui kuin olisi muotilehtiä selaillut. Kuvista huomaa, että hattu on ollut tärkeä osa pukeutumista äidilleni ja muille sukulaisille.
Idag har jag bläddrat igenom våra gamla fotografier och det var som att bläddra i modetidningar. Roligt var det cokså. När man tittar på bilderna med min mamma och andra släktingar ser man vilken viktig detalj hatten var, om man ville vara välklädd.

Myös miehen äidille ja tämän suvulle oli hattu tai muu päähine kesät talvet erittäin tärkeä asia. Olivat siis koko joukko hyviä hattukaupan asiakkaita. Rouva turkissaan käsilaukku sievästi kädessä on miehen täti, joka esittelee huippumuotia 40-luvun Helsingissä:)
Hatten var en lika viktig detalj för min mans släktingar, det syns ju i bilderna. Hans mamma och de andra var säkert flitiga kunder hos en hattaffär. Frun som står där i sin päls och håller en handväska så vackert i handen är min mans moster, som visar det nyaste modet i 40-talets Helsinfors:)

Naisten Ääni-lehtiä 30-luvulta minulla on sidottuna kaksi, kolme vuosikertaa. Ihania juttuja, ihania mainoksia myös. I tidningen Naisten Ääni från 30-talet kan man läsa inressanta artiklar om vad som helst, men ocså reklambilderna är härliga.
Links: 1. Jos haluaa hattutapetin, tässä olisi. 1. Om du vill ha en personlig tapet, titta hit.

2.Jos haluaa tietää, mitäTarja Halonen kertoo hatuistaan, voi vilkaista tänne. 2. Här får du veta, vad Tarja Halonen berättar om hattar.

Elämä on suuri runo

Eino Leinon päivä eli runon ja suven päivä 6.7.

Parisen vuotta sitten kävimme Kainuussa seudulla, jossa Eino Leino syntyi. Syntymäkotia ei Oulujärven rannalla enää ole, mutta alkuperäisten piirustusten mukaan tehdyssä Eino Leinon-perinnetalossa tuntuu runoilijan henki olevan läsnä. Paltaniemen kuvakirkko vuodelta 1726 oli myös yksi tuon kulttuurikylän historiallisia nähtävyyksiä. Kauniissa ympäristössä Eino Leino kasvoi, näillä seuduilla on ollut suuri merkitys luovuuden kehittymisessä. Mitkä määrät runoja hän elämänsä aikana kirjoitti, paljon kauniita, paljon hempeitä, kansanperinteestä ammennettuja, kantaa ottavia ja satiirisiakin, kuten tämä Tarhapöllö

(Huom. Esittäjä ei ole mikään runonlausuja, kunhan nyt vain halusi kokeilla tällaistakin kanavaa, koska kaikki muutkin)

Harakanvarpaitako

Tästä tämä alkoi. Allun blogissa näin hauskan stripin Peanuts-filosofiasta ja aloin selailla omia Tenavat-kirjojani monen vuoden tauon jälkeen. Paljon niitä on luettu, hyvä kun kasassa pysyvät.
Sieltä tulikin heti muistutus - minullahan on kirjevelkaa hyvälle ystävälle. Siis kynät ja paperit esille heti paikalla . Noin ilkeästi kuin Jaska Jokunen en kuitenkaan kirjettä aloittanut, mutta en minä pitemmällekään päässyt kuin hän. Kynä tuntui niin kankealta kädessä, paras kirjoittaa koneella. Siinä sitten muistin toisen asian eli sitä sun tätä-blogissa olleen jutun käsialoista. Taisi olla kesän alussa, kun näin siellä kehotuksen esitellä, miltä oma käsiala näyttää. Komeron kätköihin sukelsin jälleen kerran, ja sieltähän löytyi ihan melkein liikuttavaa materiaalia....

......eli ainekirjoitusvihkojani, joihin olen joskus silloisen oppikoulun alaluokilla sievällä käsialalla kirjoittanut sieviä juttuja luonnon kauneudesta tai muista asioista, joilla tiesin saavani hyvän arvosanan. Äidinkielenopettajamme taisi olla oikea romantikko .
Sitten siirrytään muutamaa vuotta myöhemmin laadittuihin kirjoituksiin. eli luentomuistiinpanoihin. En usko, että käsi pysyisi enää mukana siinä nopeassa vauhdissa, millä nuokin on ylös laitettu.
Vaikka kirjoittelen käsin lyhyempiä muistiinpanoja, kirjeitä kesämökiltä, missä koneita ei ole ja erilaisia päiväkirjamerkintöjä, huomaan, että käsiala sen kun rapistuu. Joskus käy niin, että ei itsekään saa selvää omista hieroglyfeistään. No, silloin kyllä syytän huonoa kynää, sillä kunnon Montblancilla, Parkerilla tai muulla yhtä laadukkaalla kynällä kun kirjoittaa, on jälkikin sen mukaista.