a) kirjoita vastauksesi allaoleviin kysymyksiin Flickrin hakuun b) valitse yksi kuva ensimmäiseltä sivulta c) kopioi ja liitä kuvan URL mosaic maker'iin 1. Etunimesi? 2. Lempiruokasi? 3. Mitä yläastetta kävit? 4. Lempivärisi? 5. Julkkisihastuksesi? 6. Lempijuoma? 7. Unelmalomakohde? 8. Suosikki jälkiruoka? 9. Mikä sinusta tulee isona? 10. Mitä rakastat eniten maailmassa? 11. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla 12. Flickr nikkisi
Jotenkin oli väsynyt ja saamaton olo tänään. Piti keksiä jotain "piristävää". Näitähän on näkynyt siellä ja täällä ja nyt siis myös TÄÄLLÄ.
Jos isä vielä eläisi, olisimme parasta aikaa kakkukahveilla lapsuudenkodissa. Vaikka monta vuotta on jo ehtinyt kulua hänen poismenostaan, on haikeus mielessä varsinkin näin hänen merkkipäivänään. Mieleen palaavat lapsuuden kesät, saarielämä, isä veneen kunnostuspuuhissa näin keväällä.
Niin paljon jäi kysymättäkin eikä enää ole elossa ketään, joka auttaisi siinä asiassa. Harmittaa todellakin. Kuollessaan isä oli hiljattain eläkkeelle siirtynyt, mieli täynnä suunnitelmia. Tänä päivänä olisi ikää reilusti, hän olisi jo vanha mies.
Jokainen ihminen on luova ja osaa tehdä taidetta, jos vain antaa itselleen siihen mahdollisuuden ja kuten Peppi Pitkätossu tuossa otsikossa sanoo, kannattaa pysyä jos nyt ei lapsena niin ainakin lapsenmielisenä.
Tuollainen lapsellinen innostus taitaa minulla olla tallella, näkyyhän se näistä töistäkin. Meitä on pieni ryhmä, joka kokoontuu vuodesta toiseen keramiikkapajalla. Hauskaa meillä on ja kaikki mahdolliset vaivat unohtuvat, kun tunnemme käsissämme pehmeän saven. Ideat voivat olla omia tai lainattuja, ei väliä, sillä pääasia on se tekemisen ilo. Paras vain ottaa esille se piilossa oleva lapsenmieli. Elämä on paljon onnellisempaa, kun ei liikaa tärkeile.
Alla människor kan vara kreativa, men man måste våga visa sitt barnasinne. Man ska vara lite som Pippi, ett evigt barn med fantasi. Mina keramiksaker här visar att jag nog är ganska barnslig ännu. Precis lika barnslig som de anra i den lilla gruppen som samlas år efter år i keramikverkstaden och njuter av att hålla den mjuka leran i händerna. Det är bäst att inte vara så vuxen och så viktig, då är livet mycket lyckligare.
♥♥♥♥♥
Ehkä talvi on mennyt vihdoinkin menojaan, mutta tuleehan se joskus taas takaisin. Tulee jälleen tarve lämpimille vaatteille. Löysin kirjastosta tämän Maria Gullbergin kirjan, joka on täynnä kivoja virkattuja rannekkeita ja kämmekkäitä. Pitää pistää jotkut mallit talteen, jos vaikka ilmenee virkkausinnostusta keskellä kesää, tai mikseipä nyt heti. Jag tror att vintern äntligen är över, men det kommer ju nya vintrar och det behövs varma kläder sedan igen. I Maria Gullbergs bok som jag hittade på biblioteket finns vackra virkade muddar. Jag blev genast inspirerad och tänker nog ta fram virknålen och börja virka.
Kaunis alkukesän päivä houkutteli
koko perheen kävelyretkelle. Elin-äiti on ommellut tytöille uudet
kesämekot. Syreenit tuoksuvat ihanasti.
♪ ♫ .... mötte jag bland många andra först en herre, stolt och tvär, han spatserade så här: hm hm hm, hm hm hm.....♪ ♫ Herren
är flickornas stolta pappa. Damen bredvid är mamma Elin som har sytt
nya sommarklänningar åt flickorna. Syrenerna doftar härligt.
Pientä kehitystä on tapahtunut vuosien saatossa käsityötaitojeni suhteen, totesin, kun löysin kouluaikojen käsityökansion.
Tyttölyseossa ei annettu armoa meille luokan perällä istuville ei-innokkaille käsityöläisille. Kangas mustui, kun tuskaisina ommeltiin varsipistoja, pykäpistoja, aitapistoja, linnunsilmäpistoja.....
Juuri ja juuri saimme tehtyä ne vaaditut työt: sukat, lapaset, puserokin ommeltiin joten kuten ja sitten se tuskainen päätyö: valkoinen kotitalousesiliina jonkinlaisine reikäompeleineen.
Lukiossa en tietenkään valinnut enää käsitöitä, joten nypläämisen jalo taito jäi minulta oppimatta.
Sitten, ihmeellistä kyllä, kun koulut oli käyty, tapahtui käänne. Innostuin ompelemisesta ja lankaakin kului, kun puikot kilisivät ahkerasti. On aivan pakko sanoa, että koulu onnistui tappamaan luomisen ilon, käsillä tekemisen nautinnon ja uskon omiin taitoihin. Mitäpä opettaja-parka sille mahtoi, että oli valinnut väärän ammatin. Eipä ole ainoa.
Korsnäsin villapaita, norjalainen tähtivillatakki, islantilainen villapusero kuuluvat töihin, joita oli ilo tehdä. Ne ovat kauniita eivätkä ne koskaan muutu vanhanaikaisiksi, onneksi. Näitäkin töitä tehdessäni mietin, että näkisipä opettajani, mitä olen saanut aikaiseksi. (Ajattelisi varmaan olleensa taitava ja hyvä opastaja! Ehkä loppujen lopuksi, omalla tavallaan olikin )
Minähän en ole mikään julkkis tai muuten tunnettu ihminen, joten ymmärrän kyllä, että Kodin Kuvalehdet, Annat ja muut eivät minulle soittele ja pyydä osallistumaan sarjoihin, joissa saa kertoa touhuistaan, pohdiskella, että miten se päivä nyt menikään.. Kerronkin sitten ihan oma-aloitteisesti.
Aamulla heräsin
joka lauantaiseen puhelinsoittoon. Kolmevuotias siellä soitti ja muistutti, että kello kymmenen alkaa TV:stä Muumi. Kello olikin jo puoli kymmenen, kauhistus. Työntäyteisen viikon jälkeen tuli nukuttua aamulla tavallista myöhempään. Nopeasti kahvinkeitin päälle, viilit, juustot, paahtoleivät, omenasoseet esille ja sitten rauhallista Vasabladetin lukemista, kunnes hiukan myöhästyneenä menin Muumeja katsomaan. Pikku Myy siellä hurjasteli aalloilla puukengissä ja siitähän piti sitten osata keskustella 3-vuotiaan muumifanin kanssa, kun hän soittaisi myöhemmin.
Aamupäivällä ihmettelin
sitä, että muutkin kuin suomalaiset kailottavat joka paikassa kännykkään.Muumien jälkeen jäin katsomaan Deutsche Wellestä suoraa lähetystä Naton huippukokouksesta. Kamerat seurasivat parikymmentä minuuttia, kun Italian pääministeri puhui ja puhui ja antoi piupaut punaisella matolla odottaville. Olipa esimerkki hyvästä käytöksestä!
Myöhemmin aamupäivällä kyllästyin
tummiin verhoihin keittiössä, kun on muutenkin synkkä päivä. Keltaruutuiset verhot toivat välittömästi auringonpaisteisen olon ja iloisemman mielen.
Puolilta päivin pohdittiin
miehen kanssa, mitä laitettaisiin lounaaksi. Oikeastaan tuo on kyllä ihan väärin sanottu, pitää olla: minä pohdin ja suunnittelen ja mies hoitaa yleensä ostokset lappu ja kännykkä mukanaan. Mainio järjestelmä. Lounaaksi laitettiin sitten tortilloja lisukkeineen. Minulla ei ollut tällä kertaa osaa eikä arpaa ateriavalinnan suhteen, sen päätti kaapista löytynyt tortillapakkaus, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. Onneksi ostettiin eilen illalla luomuavokadoja guacamolea varten.
Lounaan aikana
todettiin, että ovat nämä kyllä herkullisia. Sen kuuli varmaan koirapoikamme, kun tuli viereen anovin katsein istuskelemaan. Eipä vain saanut mitään tällä kertaa, sen verran tulista oli ruoka herkkävatsaiselle kaverille.
Vielä tänäänkin nauratti
kun reilusti yli yksivuotias eilen täällä ollessaan töni meitä ja hoki NO! NO! ja työnsi ovelle, mistä tiesi pääsevänsä autotalliin. Siellä hän istuisi vanhan auton ratin takana vaikka koko päivän, jos saisi. Monta kertaa
saikin.
Tänään harmitti
kun avasi vaatehuoneen oven eikä sinne enää päässyt sisälle. Olin aikonut viettää rauhallisen, leppoisan iltapäivän, mutta se menikin sitten tuon vaatehuoneen siivoamisessa.
Harmitti myös tyttären puolesta. Hän soitti ja oli niin vihainen, kun oli rikkonut vahingossa kauniin posliinimunan, jonka olimme tuoneet Prahasta. Lupasin yrittää liimata. Memmi( =minä) korjaa, on tyttären sanavalmiilla kolmevuotiaalla tapana sanoa ja Memmihän korjaa. Liimaa ja teippiä ja muuta ”rakennusainetta” on tässä jo tarvittukin moneen otteeseen poistamaan noiden pienten paha mieli, kun vahingossa menee rikki sitä sun tätä.
Tänään olin sitten tyytyväinen
kun tuli tehtyä tuo siivoustyö, olinhan vain siirtänyt sitä ties kuinka kauan. Kaikki harmit ja muut murheet unohtuivat, kun illalla sai istua ja rentoutua saunan lauteilla. Monesti saan siellä päähäni kaikenlaisia ideoita, kuten nyt esimerkiksi tämän ”artikkelin” kirjoittamisen.
Ennen nukkumaan menoa
lueskelin hiukan blogeja ja kommentteja. Arvosanaksi annoin päivälle 7- 8 eli ihan tavallinen päivä. Siitäkin voi olla kiitollinen.
Mielenkiinnolla odotan, kuka seuraavaksi kertoo päivästään sarjassa TÄMÄ PÄIVÄ !
