Aamulla heräsin
joka lauantaiseen puhelinsoittoon. Kolmevuotias siellä soitti ja muistutti, että kello kymmenen alkaa TV:stä Muumi. Kello olikin jo puoli kymmenen, kauhistus. Työntäyteisen viikon jälkeen tuli nukuttua aamulla tavallista myöhempään. Nopeasti kahvinkeitin päälle, viilit, juustot, paahtoleivät, omenasoseet esille ja sitten rauhallista Vasabladetin lukemista, kunnes hiukan myöhästyneenä menin Muumeja katsomaan. Pikku Myy siellä hurjasteli aalloilla puukengissä ja siitähän piti sitten osata keskustella 3-vuotiaan muumifanin kanssa, kun hän soittaisi myöhemmin.
Aamupäivällä ihmettelin
sitä, että muutkin kuin suomalaiset kailottavat joka paikassa kännykkään. Muumien jälkeen jäin katsomaan Deutsche Wellestä suoraa lähetystä Naton huippukokouksesta. Kamerat seurasivat parikymmentä minuuttia, kun Italian pääministeri puhui ja puhui ja antoi piupaut punaisella matolla odottaville. Olipa esimerkki hyvästä käytöksestä!
Myöhemmin aamupäivällä kyllästyin
tummiin verhoihin keittiössä, kun on muutenkin synkkä päivä. Keltaruutuiset verhot toivat välittömästi auringonpaisteisen olon ja iloisemman mielen.
miehen kanssa, mitä laitettaisiin lounaaksi. Oikeastaan tuo on kyllä ihan väärin sanottu, pitää olla: minä pohdin ja suunnittelen ja mies hoitaa yleensä ostokset lappu ja kännykkä mukanaan. Mainio järjestelmä. Lounaaksi laitettiin sitten tortilloja lisukkeineen. Minulla ei ollut tällä kertaa osaa eikä arpaa ateriavalinnan suhteen, sen päätti kaapista löytynyt tortillapakkaus, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään. Onneksi ostettiin eilen illalla luomuavokadoja guacamolea varten.
Lounaan aikana
Vielä tänäänkin nauratti
kun reilusti yli yksivuotias eilen täällä ollessaan töni meitä ja hoki NO! NO! ja työnsi ovelle, mistä tiesi pääsevänsä autotalliin. Siellä hän istuisi vanhan auton ratin takana vaikka koko päivän, jos saisi. Monta kertaa
saikin.
Tänään harmitti
kun avasi vaatehuoneen oven eikä sinne enää päässyt sisälle. Olin aikonut viettää rauhallisen, leppoisan iltapäivän, mutta se menikin sitten tuon vaatehuoneen siivoamisessa.
Harmitti myös tyttären puolesta. Hän soitti ja oli niin vihainen, kun oli rikkonut vahingossa kauniin posliinimunan, jonka olimme tuoneet Prahasta. Lupasin yrittää liimata. Memmi( =minä) korjaa, on tyttären sanavalmiilla kolmevuotiaalla tapana sanoa ja Memmihän korjaa. Liimaa ja teippiä ja muuta ”rakennusainetta” on tässä jo tarvittukin moneen otteeseen poistamaan noiden pienten paha mieli, kun vahingossa menee rikki sitä sun tätä.
Tänään olin sitten tyytyväinen
kun tuli tehtyä tuo siivoustyö, olinhan vain siirtänyt sitä ties kuinka kauan. Kaikki harmit ja muut murheet unohtuivat, kun illalla sai istua ja rentoutua saunan lauteilla. Monesti saan siellä päähäni kaikenlaisia ideoita, kuten nyt esimerkiksi tämän ”artikkelin” kirjoittamisen.
Ennen nukkumaan menoa
lueskelin hiukan blogeja ja kommentteja. Arvosanaksi annoin päivälle 7- 8 eli ihan tavallinen päivä. Siitäkin voi olla kiitollinen.
Mielenkiinnolla odotan, kuka seuraavaksi kertoo päivästään sarjassa TÄMÄ PÄIVÄ !
Arkipäivät kuluvat arjen hommissa...joskus pyhäpäivätkin. Mutta pienistä iloista syntyvät suuremmatkin ilot ja päiväsi kaikesta huolimatta on ollut onnistunut, huomaan.
VastaaPoistaMukavaa luettavaa. Tavalliseen arkipäiväänkin mahtuu vaikka mitä, yritän kirjoittaa samaa vielä ennen torstaita (silloin ollaan lähdössä matkalle).
VastaaPoistaBerlusconin käyttäytymisestä oli muuten täkäläisessä lehdessä hyvä kirjoitus...
Sira: Kävin lukemassa päivästäsi! Niin, on osattava nauttia pienistäkin arjen iloista ja olla kiitollinen niistä.
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Toivottavasti ehdit kirjoittaa pakkaamisen lomassa.
Hyvää pääsiäislomamatkaa!
Luin taman jo aiemmin mutta nyt vasta tulin kommentoimaan. Kiva postaus.
VastaaPoistasansku: Mukavaa kun kommentoit.
VastaaPoistaSanon samat sanat kuin sinä hiljattain: kävijöitä blogissa kyllä riittää, mutta missä kommentit?!