Tyttölyseossa ei annettu armoa meille luokan perällä istuville ei-innokkaille käsityöläisille. Kangas mustui, kun tuskaisina ommeltiin varsipistoja, pykäpistoja, aitapistoja, linnunsilmäpistoja.....
Juuri ja juuri saimme tehtyä ne vaaditut työt: sukat, lapaset, puserokin ommeltiin joten kuten ja sitten se tuskainen päätyö: valkoinen kotitalousesiliina jonkinlaisine reikäompeleineen.
Lukiossa en tietenkään valinnut enää käsitöitä, joten nypläämisen jalo taito jäi minulta oppimatta.
Sitten, ihmeellistä kyllä, kun koulut oli käyty, tapahtui käänne. Innostuin ompelemisesta ja lankaakin kului, kun puikot kilisivät ahkerasti. On aivan pakko sanoa, että koulu onnistui tappamaan luomisen ilon, käsillä tekemisen nautinnon ja uskon omiin taitoihin. Mitäpä opettaja-parka sille mahtoi, että oli valinnut väärän ammatin. Eipä ole ainoa.
Korsnäsin villapaita, norjalainen tähtivillatakki, islantilainen villapusero kuuluvat töihin, joita oli ilo tehdä. Ne ovat kauniita eivätkä ne koskaan muutu vanhanaikaisiksi, onneksi. Näitäkin töitä tehdessäni mietin, että näkisipä opettajani, mitä olen saanut aikaiseksi. (Ajattelisi varmaan olleensa taitava ja hyvä opastaja! Ehkä loppujen lopuksi, omalla tavallaan olikin )
Voi tasta tuli mieleen omat kasityoluokan tekoset. Mulla taisi olla hyva ope silla tykkasin jo silloin ala-asteella kasitoista. Tein upeat tumman siniset lapaset joissa oli palmikko ranteet. Ne todellakin oli upeat. Muistan vielakin miten silkoisen sileata ja tasaista kudoin. Valkoinen hattu palmikoineen. "Upee" kietaisuhame jota pidin paalla koko kesan ylpeana muiden luokkakavereiden kanssa. Oi niita aikoja. :) Opettajasta on kylla paljon kiinni miten mistakin innostuu. Mulla oli aina mahtavia matematiikan opettajiakin ja siksi tykkasin siitakin niin paljon. Hyva ope on painonsa arvoinen kultaa ja timanttia. :)
VastaaPoistaMinä oli kouluaikana innokas käsityntekijä.
VastaaPoistamitä vanhemmaksi minä tulen sitä huonommin käsityöt maistuu ..
Minullakin on kouluaikainen kansio vielä olemassa. Ensimmäiset sukat tosin vähän epäonnistuivat. Siinä oli varressa kuvio, mutta vedin kuviolangan liian tiukalle ja sittenhän työ olis sen näköistä kuin oli. Koulun jälkeen olen kyllä harrastanut kaikenlaista käsityötä; kutonut sukasta villapaitoihin, ommellut kaikki karnevaaliasut lapselleni, jopa lapinpuvun ja neljäntuulenhatunkin tein, joista olen vieläkin tosi ylpeä. Viime aikoina käsityöharrastus on jäänyt sukkien kutomiseen.
VastaaPoistasansku: On ihan pakko syyttää opettajaa ainakin siitä, että tunneilla ei ollut innostusta tehdä mitään, ope oli kuivahko, lempinimikin oli Jano!
VastaaPoistaKieltenopettajat meillä olivat sellaisia persoonallisuuksia, että kielitaito on vahva kaikilla, jotka vähänkin lukivat läksynsä.
Krisse: Sinähän luot käsilläsi niin paljon muuta kaunista!
Sira: Sellaista se on kun aloittelee kuvioneulontaa, mutta kuten olet todennut, taito kasvaa tehdessä. Lapinpuvusta saat olla todella ylpeä.
Tämän kirjoituksen herättelemänä on niin pitänyt kirjoittaa omia kokemuksia, en vaan ole ehtinyt...
VastaaPoistaKäsityöt sujuivat ihan OK, mutta liikuntatunneista jäi kammo. Eilen luin netti-Hesarin blogista ja siitä seuranneesta keskustelusta vastaavanlaisia kokemuksia, ja... oikeastaan ihme, että liikkumisen kipinä sitten heräsikin jossain vaiheessa.
kato nyt tätäkin: Liikuntatunneilla tanssittiin vanhoja tansseja, käveltiin Paavonpolkua (10 km)jne. Ei mitään innostusta oppilaiden taholta. Koripallo oli minun mielilajini.
VastaaPoistaLukiossa "ottivat" muiden aineiden opettajat usein liikuntatunnit omaan käyttöönsä.
Nyt ovat ajat muuttuneet myönteisemmäksi liikunnan suhteen.