Kalevalan päivä 28.2.

Päivän innoittamana tutkin kirjahyllyjämme ja löytyihän sieltä jälleen Kalevalanpäivään liittyvää materiaalia.

Kirsti Gallen-Kallelan  kuvittama Kantelettaren lastenrunoja-kirja [klik] ihastuttaa minua edelleen, runot ovat hauskoja ja kuvissa on oma viehätyksensä. Ajankohtaisuutta löysin ainakin tuosta runosta – tulee mieleen nykyajan perheissä niin tutulta kuulostavat: pitää saada, minä haluan, ostetaan nyt...., vaikka tuskin kuvassa olevalla perheellä nyt kuitenkaan samanlaisia vaatevarastoja on kuin meillä nykyajan kerskakuluttajilla.
Jos ei Kanteletarta, tuota Kalevalan sisarteosta omasta hyllystään löydä, löytyy sen runsas sisältö  Runoston sivuilta, täällä ovat kaikki lasten, naisten, miesten, hääkansan ja muut laulut.

 Mielenkiintoista on selata DIGI- kansalliskirjaston digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä ja seurata, mitä aikoinaan kirjoitettiin vaikkapa juuri tästä Kalevalanpäivästä.
Kaikilla omaan ikäluokkaani kuuluvilla on, jos ei muuta niin ainakin kouluaikainen Kalevala hallussaan. Ei hätää, jos sen on matkan varrella sattunut kadottamaan, sillä SKS on julkaissut sivuillaan Kalevalan sisällön [klik]. Sieltä voimme lukea vaikkapa tuosta Kyllikin ryöstöstä ja ennen kuin viideskymmenes runo on luettu, olemme saaneet tietää paljon muutakin.

 Eino Leinon Helkavirsiä on jäänyt muistissani hiukan taka-alalle, joten olisi kai aihetta lukea uudelleen näitä modernisoituun kalevalanmittaan kirjoitettuja runoja.
Tulin uteliaaksi mitä Helkavirsistä kirjoitettiin kirjan ilmestyttyä, sillä sen sanottiin käsittelevän ajankohtaisia teemoja. Siispä jälleen lukemaan vanhoja lehtiartikkeleita

 Ja lisää aikalaisten arvosteluja täällä!

Itselleni on nostalginen kouluaikojen muisto se, kun keräännyimme vuosittain juhlasaliin kuuntelemaan, kun Yrjö Jyrinkoski lausui Mustapään ja muiden suurten runoilijoiden tuotantoa, johon kuului myös Eino Leinon Helkavirsien Räikkö Räähkä. En muista tulkinneeni sitä yhteiskunnallisena kritiikkinä, mutta aikalaisethan tuon asian ymmärsivät paremmin.

Kirjat lähellä sydäntäni

joten näin ystävänpäivänä ajttelin muistaa niitäkin ja antaa näille aina mukana seuraaville ystäville omin käsin tehdyt lahjat.

Punaisen sydänkirjanmerkin annan Xinranin kirjalle Kiinan kadotetut tyttäret. Xinran kertoo omakohtaisistakin kokemuksistaan, siitä, mikä voi pahimmassa tapauksessa olla tyttölapsen kohtalo maassa, jossa "tyttövauva ei ole lapsi".

Toisen sydänkirjanmerkin saa kirja, joka on todella lähellä sydäntäni. Löysin sen etsittyäni aikani eräästä nettiantikvariaatista ja voin vain sanoa, että kirja on minulle suuri aarre ♡.  Aikaisemmin tiesin,  että Edla-sukulaiseni lähti vuonna 1903 Himalajalle ja historiallisista lehdistäkin olin lukenut hänestä, mutta nyt tiedän paljon enemmän ja kunnioitukseni on todella suuri tätä rohkeaa naista kohtaan. Kuinkahan monen lapsen hengen hän oli mukana pelastamassa noissa karuissa, alkeellisissa oloissa.

Parhaillaan luen Hannu Väisäsen kirjaa Taivaanvartijat [KLIK].  Kuten hänen kolmessa aikaisemmassa omaelämänkerrallisessa romaanissaan, riittää tässäkin värikkäästi kerrottua luovan työn ylistystä, huumoria unohtamatta. Se sai nyt tällaisen kauniin keväisen kukkakirjanmerkin:-)

Jatkan nyt kuitenkin sydämillä, päivän teemassa pysyäkseni.

Bente Presterud Røvik on tehnyt kirjan, josta  löytyy 127 erilaista sydämen muotoista ideaa annettavaksi sille, joka on lähellä sydäntä.

 Eipä mikään pöllömpi idea tämäkään, sydämestä on sekin tehty!

Nämä ystävyydestä kertovat pikku runot löytyvät Leena Järvenpään kirjasta Muistoa minulta pyysit.....  Sain kirjan muutama vuosi sitten parhaalta lapsuudenystävältäni. Vaikka emme enää niin tapailekaan, tuntuu kuin olisimme edelleen yhtä läheisiä kuin aina ennenkin. Tuonkaltainen ystävyys ei koskaan katoa.

Ja nyt menen antamaan Mr Clarissalle suukon.

Tällaisen!

Tilannekatsaus

OSA 1 – LUMI

 Lunta pellolla

Lunta kaupungin kaduilla

Lunta jäällä

Lunta metsässä

Lunta kuvakirjan kannessa

Lunta ikkunan takana

Ja toisenkin ikkunan 

(Juuri nyt tuolla ulkona sataa vettä. Saa nähdä, miten lumen käy)

OSA 2 – NÄPERTELY

Sain tällaisen lahjapaketin rakkailta lapsiltani. Vielä on harkinnassa, mitä tuosta mustavalkoisesta kankaasta olisi tulossa, ideoita kyllä jo on.

Muistikirja ja kynä kuuluvat yhteen, mutta  se kynä on useimmiten  missä milloinkin, kun sitä tarvitsee ja niinpä ompelin kätevän kynänpidikkeen kuminauhasta. Nyt on kynä aina mukana. Idea ei ole tietenkään oma, vaan täältä [KLIK].

9veeltä sain hienon näyttökynän puhelintani varten. Hän oli kuullut, kuinka valitin näppäinten pientä kokoa kirjoittaessani tekstiviestiä tai muuta.  Koska myös tämä kynä on aina väärässä paikassa, ompelin sillekin oman kotelon. Ja jälleen on idea muualta kuin omasta päästäni [KLIK]

Jo kauan olen haaveillut hankkivani tällaisen kaiverrustyökalun terineen ja nyt sen tein.  Aika näyttää, mitä ryhdyn näillä kaivertamaan. Täällä on taiteilija, jonka työt ainakin ovat kovin inspiroivia,   ja jälleen  |KLIK]

Jos haluaa mennä sieltä, missä aita on matalin, voi kuvan tietenkin fotoshopata leimauskuvaksi:-)) Mutta missä on silloin luomisen ilo ja oman käden jälki – eivät lähimaillakaan!

Pieni keramiikan oppitunti ;-)

1. Mennään  metsään ennen lumen tuloa.

2. Tuodaan metsästä puolukanvarpuja, mustikanvarsia, puutarhastakin siepataan mukaan kuivunutta rakuunaa ym.

3. Otetaan esille savi ja työvälineet.

Kuva: How about Orange

4. Kahvipaussi, sillä nyt tulikin tenkkapoo, miten tästä eteenpäin? Omat ideat kun ovat useimmiten vähissä, on paras pitää tauko

5. ja miettiä, mitä on nähnyt muiden tekevän. Oppiihan sitä matkiessaankin, toteamme aina keramiikkaporukkalaisten kesken. Tässä siis yksi matkittu idea.

6. Tässä toinen ja kuten näkyy, puolukanlehdet ja muut sopivat hyvin enkeleidenkin vaatteisiin. Ne alkuperäiset näkemäni olivat hempeillä akryyliväreillä maalattuja, mutta näillä lasiteväreillä sain enkeleihin oman leimani.

7. Sinisävyisellä oksiidilla maalattuun sydämeenkin jäi koristeeksi muutama pieni oksa.

8. Matti Myöhäisiltä on lumi peittänyt alleen puolukan- ja mustikanvarvut, mutta löytyyhän luonnosta muutakin materiaalia savitöitä koristamaan.

Luonnossa luminen ilta

Tuo Eino Leinon runo ja siitä sävelletty Loirin esittämä laulu on pyörinyt päässäni koko päivän eikä ihme. Aamulla kun vilkaisin ulos, näin vain valkoista, valkoista, kaikkialla. Omenapuut, karviaispensaat, luumupuu, viinimarjapensaat joutuvat nyt totuttelemaant talviasuunsa.

En tietenkään saanut ikuistettua lumipeitteistä luontoa sellaisena kuin se oikeasti oli. Paikoitellen taipuivat jopa isot koivut lumen painosta tien yli ja saimme ajaa niiden alitse melkein kuin tunnelissa.

 

Totesimme naapuikaupunkiin lähtiessämme, että näin suuria lumimassoja emme ole ennen nähneet. Taisi olla pienelle pokkarilleni aivan liian mahtava urakka, kuten kuva osoittaa

 

Lumisena alkoi tammikuu, kuten pitääkin. Hiukan on luvattu pakkasasteita ja aurinkoa muutamaksi päiväksi. Nautitaan niistä, ennen kuin loskakelit pilaavat kaiken.

******************

Ai niin, olin vähällä unohtaa:

 

halusin vielä kertoa, että  kuluva vuoteni  näyttää tältä, eli mielenkiintoistelta! 

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

AIKA

Ei ole hyvää, ei huonoa aikaa.

On vain nyt ja parastaikaa.

Mikä on alkanut jatkuu yhä.

Säilyy paha ja kestää hyvä.

Ei ole synkkää, ei iloista aikaa.

Toistensa veroiset hetket paraikaa.

Elämä elämän jatkua antaa,

Kronoksen leikkeihin leluja kantaa.

 Ei ole mennyttä, tulevaa aikaa.

On vain nyt ja se on parastaikaa.

Sattuman saatosta mitään et poista.

Yksikään hetki ei häivytä toista.

Tehtävätöntä ei ole aikaa.

Tarkoitus ei vain näy parastaikaa.

Enempää, vähempää olla ei voisi.

Liikaa ei elämä verotta soisi.

Mikään ei tuhoa, lahota aikaa.

Pysyvää hetkeä elät paraikaa.

Alkanut aika ei voi laata,

ikuista vain emme aistia saata.

Artur Alliksaar

suom. Pirkko Huurto

On tämä nyt

vähän harmillista! Ulkona hienot säät ja sisällä pitää olla vuoden ensimmäisen flunssanpoikasen kanssa. Ääni on melkein poissa, joten puhumisesta ei tule mitään, tuntuu ettei myöskään tästä kirjoittamisesta.

Onneksi jouluiset tunnelmat täällä kotona piristävät mieltä..........

samoin kaikki nuo joulupukin tuomat herkut. Ei puhettakaan, ettevätkö ne maistuisi flunssaiselle.

Katsokaa noita piparkakkupoikien tekemiä suklaamakeisia! Molemmat olivat niin niin hyviä, sekä nuo turkoosipaperiset, että valkosuklaiset. Taitavat olla oikeita sokerileipureita.

Joulupukin tuomat kirjat odottavat minuakin, mutta näin innokas en sentään ollut kirjapaketin saatuani.  Pikkunapero ryhtyi heti paketin auki saatuaan huolellisesti tutustumaan sisältöön, muut lahjat saivat odottaa vuoroaan sen aikaa.