4.päivän mielihyvän tuo....

....puhtaanvalkoinen talvipäivä. Ihanaa, että luonto on taas  pehmeän lumen peittämä. Sitä on tullut paljon ja kun mies meni pihalle lumitöihin, menin minä etsimään jäälyhtyjäni hangen alta. Löytyiväthän ne sieltä, kaikki neljä .
Pidän kaikista neljästä vuodenajastamme. Nythän on tammikuu ja  pitääkin olla talvi — turhaan me vielä kevättä haikailemme. Luin jostakin  tällaisen hienon oivalluksen:

Optimistit pitävät lukua ilonaiheistaan, 

pessimistit jättävät ne huomiotta.

Aionkin pitää lukua näistä  talvipäivistä ja nauttia niiden kauneudesta.

3.päivän nautinto

Nämä kirjat eivät kuulu siihen eilen kertomaani projektiin kirjojen uusiokäytöstä, vaan näitä todella luetaan Olen jo kertonut tuhannet kerrat, että lukeminen on aina ollut rakkain harrastukseni. On ihanaa lukea kirjaa hitaasti  nautiskellen, kuten nyt viimeksi tuota Hurmion tyttäriä. Välillä piti etsiä runokirjoista sen henkilöiden, Katri Valan ja Elina Vaaran kirjoittamia runoja, käydä Googlen kuvahaussa etsimässä kuvia, lukea kirjassa mukana olleiden muiden runoilijoiden aikaansaannoksia, palata takaisin jollekin aikaisemmalle sivulle..... 

En halua heti hypätä uuden kirjan maailmaan. Nytkin tuossa edelleen odottaa Maxim Leon Talviuni Berliinissä, Itäsaksalaisen perheen tarina. Tiedän jo ennalta, että tätäkään kirjaa en lue liian hätäisesti. Ehkä saan vastauksia mielessäni aikoinaan heränneisiin kysymyksiin, eli miltä tuntui elää DDR:n "ihannevaltiossa" , jollaiseksi sen minulle kuvaili kouluaikainen kirjeenvaihtotoverini. Saa nähdä kaivanko esille hänen vanhat kirjeensä tuolta ajalta:). Ne ovatkin sisällöltään aivan erilaisia kuin kirjeet joita häneltä nykyään saan. Nyt hän lähettää kortteja Kreikasta, Itävallasta ja muista länsimaista, aikaisemmin ne tulivat Itä-Berliinistä ja korkeintaan Prahasta. Antoisaa on ollut tuo kirjeidenkin lukeminen.

Vielä en kuitenkaan siirry Berliiniin, vaan luen lehtiä, joita en ole ehtinyt avata tässä joulun ympärillä. Katsotaan mitä lukunautintoja ne minulle tarjoavat.

Ja vielä: en minä ihan kaikkia kirjoja nautinnolla lue. Jotkut ovat sellaisia, että odottaa vain pääsevänsä viimeiselle sivulle. Onneksi on harvoin tullut valikoitua  niin tylsä kirja..

2. päivän nautinto — kirjojen uusiokäyttö

Meillä on paljon lastenkirjoja siltä ajalta, kun nuo kolme olivat pieniä. Yhdessä 5 veen ja 3 veen kanssa olemme ihmetelleet, miksi melkein kaikkia oli "paranneltu". Olihan meillä aina paperia kylliksi piirtämistä varten, mutta nämä meidän pikkutaiteilijat eivät kai olleet tyytyväisiä Elsa Beskowin ja muiden kuviin. No viiva siellä, ympyrä täällä ei onneksi pahemmin kirjoja turmellut.

Nyt  minä itse olen ruvennut sotkemaan kirjoja ja se on hauskaa! Meillä on monta kirjahyllyä täynnä kirjoja, ostettuja, perittyjä, lahjaksi saatuja ja sitten vielä komeron kätköissä pinot kirjoja, joita emme ole lukeneet, emmekä aiokaan lukea. Monta kertaa olen ollut heittämässä ne pois, kunnes huomasin, että siinähän on hyvää materiaalia. Vaikka niitä ei jaksa lukea, voi niistä tehdä "taidekirjoja", tai vaikkapa tällaisia tähtiä ikkunalle , kortteja ja vaikka mitä eikä paperia tarvitse säästellä, sivuja kun riittää. Kirjat siis jäivät komeroon. Mitä olen saanut aikaan? Muutama esimerkki:

Paras aloittaa "taiteilijasta" itsestään. Tässä siis minä pienenä ja vakavana.

Eräänlainen Modigliani, ehkä.

Eräänlainen Matisse, ehkä.

Kriittinen katse

Isoäitini Alma Lydia

Joululahjaksi itselleni ostin teemassa pysyäkseni taulun.  Tilasin sen Piilomajan Violetilta, joka myös tykkää kirjoista.

1. päivän nautinto

Saa nyt nähdä, mitä tästä tulee. Aloitanpa kuitenkin tällaisen projektin itseni kanssa: Sen sijaan, että motkottaisin, olisin kiukkuinen ja näkisin vain vikoja ympärilläni, yritän löytää joka päivästä jonkun hetken, jonkun asian, joka tuo nautintoa ja iloa itselleni.
On aivan turha hakea iloa tuottavia hetkiä kaukaa, tai odottaa, että joku toinen ne minulle järjestäisi.

Tämä hetki oli hyvä tänään. Vihdoinkin aikaa lukea viikonlopun Hesarin kulttuurisivuja. Turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Paahtoleipää. Kynttilöitä. Kahvin tuoksua.

(Kun tämä projektini on loppu ja aivan säteilen elämäniloa niin että silmiänne häikäisee, voinkin aloittaa päinvastaisen — etsin vain vikoja ympäriltäni.  Se ei kuitenkaan tunnu yhtä hauskalta tehtävältä ja mitenkähän se vaikuttaa säteilyyni?)

Enkelileikkiä

Skräppäystä tämäkin! Ennen joulua sain inspiraation askarrella enkeleitä ja kun skräppi-  ja muita papereita on kaapissa yllin kyllin, tein enkelit Villaketun blogista löytämäni  idean mukaan. Olipa hauskaa. Tuli mieleen lapsuuden paperinukkeleikit ♥. Ilahdutin paria ystäväänikin näillä luomuksilla — loput lentelevät täällä kotona.

♥ Nämä enkelikaksoset taitavat olla Ystävyyden enkeleitä ....

....kuten nämäkin ♥

Suojelusenkelit lentävät iltahämärässä

Myötätunnon enkeli

 

    Toivon enkeli

Itselleni nämä tuovat hyvän mielen, toivottavasti muutkin saavat niistä iloa.

Keittiössä tapahtuu

Tämä perjantaipäivä oli oikein mukava, mutta varsinkin keittiössä oli erikoisen mukavaa. Uusi astianpesukone aiheutti sen verran työtä, että sanoinkin viettäneeni syntymäpäiväni pää roskakaapissa. Siellähän ne kaikki johdot ja letkut ja putket olivat, joten siivottavaa ja kuurattavaa riitti, ennen kuin  vanha oli saatu pois tieltä ja uusi kone saapui.

 Löytyy keittiöstä muutakin kuin astianpesukone , kuten nämä iloiset hedelmät, jotka piristävät mieltä

ja tämä iloinen kannu, joka saa minut aina hyvälle tuulelle

sekä tämä 5veen hassu hamsteripoika Scoodles. Niille jotka eivät tiedä mikä tämä on, kerron, että se on Zhu Zhu Pet, tämän hetken MUST pikkutyttöjen keskuudessa. Oikeastaan on hyvä, että tämä kelpaa oikean sijasta. Tässä tämä vipeltäjä on lasketteluvarusteissaan ja mikä vauhti sillä olikaan kun se suksillaan suihki pitkin keittiön lattiaa. Selvennykseksi vielä videon pätkä kaikille ihmettelijöille:))

"Poetry Café"

Kuukausihaasteen aika jälleen, tammikuuhun kun on jo siirrytty. Tällä kertaa teen sen näin:

Kuvasta näkyy, kuinka kovasti harmittaa se, kun en ole saanut runoilemisen lahjaa. Onneksi sentään on lukemisen lahja annettu ja saan nauttia tästä vanhimmasta kirjallisuuden lajista, lyriikasta.

Haastetta varten joudun siis oman tuotannon puuttuessa lainaamaan muiden aikaansaannoksia tehdäkseni niistä TAMMIKUUN runon.

Talvi on jälleen tullut -

Ajattele, kuinka riemu kävi ylitseni.

Ma taivahalle katselen -

Muistan, kuinka lasna muinen

Ihaellen illan kuuta

Kera koirani pitkään juttelin.

Unta näkee talo

Unta, unta, unta.

Nämä ovat suuresta runokirjastani lainattuja eri runojen ensisäkeitä, joista kunnia kuuluu Katri Valalle, P. Mustapäälle, Timo Pusalle, Eino Leinolle, Immi Hellénille, Unto Kupiaiselle, Einari Vuorelalle ja vielä kerran Eino Leinolle.

Toivon, ettei kenenkään runokorvaa loukkaa tämä vapaamittainen luomukseni.