Keittiön pikkutavaroille maalasin nämä pienet puulaatikot. Tekstit saavat olla ranskankielisiä, että ei aivan unohduksiin jää tuo joskus oppimani kieli. Lisää erilaisia tekstejä olen jo suunnitellut ja nekin aion kirjoittaa tuolla Wordista löytyvällä
Blackadder ITC -fontilla. Sillä on helppo maalata vapaalla kädellä ilman sabluunaa. Siis helppo, jos ei vaadi täydellistä jälkeä.
Harvoin näitä perintöpitsejä tarvitsen, mutta kuitenkin olen onnistunut saamaan ne sikin sokin, kun olen kiireesti etsinyt vaikkapa scrapbooking-juttua varten pitsinpätkää. Haluaisin sellaiset vanhan ajan puupuolat, mutta tähän hätään en niitä tietenkään mistään saa ja halusin siivota tuon korin nyt heti. Blogeista löytyy usein ratkaisu pulmaan kuin pulmaan ja sattumalta osuin tällaiselle [linkki] sivulle. Sieltä löytyi kiva idea juuri tähän tarkoitukseen. Nyt ovat pitsit ojennuksessa isoon Karhulan lasipurkkiin säilöttynä. Vielä kun yhden purkillisen lisää "säilön", olen saanut tuon korin tyhjennettyä.
Minäkin olen ostellut aika paljon lasipurkkeja Ikeasta ja alkanut käyttää niitä muunkin kuin ruokatavaran säilytykseen. Pitäisköhän ottaa pensseli käteen ja maalata keittiötikkaat, joita on pitänyt maalata jo viisi vuotta.
VastaaPoistaAllu: Ikeasta löytyy! Saa nähdä ehditäänkö sinne matkalla. Ostin kesällä vihdoinkin ne tikkaat. Viiden vuoden päästä pitäisi munkin ne maalata.
VastaaPoistaMeillä on onneksi vielä aika monta tuollaista vanhaa säilöntäpurkkia, mutta yhden muuton aikana muttomies astui juuri sen latikon päälle, jossa luki suurin punaisin kirjaimin SÄRKYVÄÄ/ LASIA. Ja siinä laatikossa olivat ne hienoimmat,suurimmat eriväriset vanhat purkit.
Maalausinto...Sinä sitä keksit kaikkea. Mulla tuollainen iskee varmaan siellä maalla...olisiko sitten maalaisintoo? Nyt on kaikenlaisen luovan työn paussia, jostain syystä.
VastaaPoistaSisko: Minä olen ihan pienestä asti ollut tällainen "tuunaaja". Sisaren kanssa jaoimme huoneen ja vain minä muuttelin ja keksin sinne kaikenlaista. Peritty ominaisuus tämä kuitenkin on.
VastaaPoistaTurun opiskelijakämppäänkin oli ensimmäisenä ostoslistalla maalipurkki hyllykön ja pöydän maalaamisen. Kumma kyllä kesäpaikassa en enää paljon maalaile,(no on sitäkin tehty ihan kylliksi) ja seuraava projekti siellä onkin puuhellan ehostaminen entiselleen.
Kauniita ja siistejä, toisin kuin miun komeroni! =)
VastaaPoistaUna♥: Siistiä on, mutta miksi vain näissä kuvissa — tai onneksi edes niissä:)
VastaaPoistaNiin Clara...kyllä minäkin maalausinnon välillä saan. Poistan vanhaa maalia, laitan uutta tilalle jne. Mutta nyt on vain jotenkin luovapaussi. Tosin entrailin tuossa vähän noita ompelutöitä ja toinen mokoma odottaa intoa...Katsotaan, jospa sitä tässä kuitenkin jotain saisi aikaseksi.
VastaaPoistaSira: Niin , on minullakin noita luovia pausseja, joskus pitkiä, joskus lyhyitä. Yksiä lapasia olen tässä kutonut jo aika kauan, aion saada ne automatkan aikana valmiiksi:)
VastaaPoistaClarissa, du warst offensichtlich fleissig und hast jetzt eine neue Ordnung - gratuliere. Meine Küche könnte das ausch gebrauchen.
VastaaPoistaLiebe Grüsse aus Wien
Wienermädel: Es gibt noch viel zu tun, aber ich versuche wenigstens ein bißchen Ordnung in dieses Chaos zu bringen:)
VastaaPoistaMeillä olisi yksi lipasto, joka saattaisi näyttää värin kanssa paremmalta. Mutta... koska se on pojan huoneessa, niin ei siihen pääse käsiksi. Mihin ne laatikkojen aarteet mahtuisivat siksi aikaa...
VastaaPoistaMaalaaminen on tosi kivaa puuhaa. Mullakin yksi puulaatikko odottaa maalausta, jonkun tekstin siihen voisikin laittaa. Kiitos ideasta taas! Lankakerät ei kyllä tule olemaan noin nätisti ojennuksessa, vaikka kuinka hieno loota olisi :)
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Lapset kasvavat niin nopeasti! Ei hän varmaankaan vie lipastoa mukanaan, kun lähtee joskus opiskelemaan:)Älä nyt vielä kuitenkaan osta maalia, se ehtii muuten kuivua!
VastaaPoistaSusadim: Ai joo, puulaatikko puuhellan vieressä siellä meidän kesäpaikassa odottaa myös maalia. Joku on maalannut sen aikoinaan turkoosilla:O
Lankakerät vain poseerasivat tuossa, kuten arvasitkin:)
Liebe Clarissa
VastaaPoistaSind das schöne Kisten! Hast du die selbst bemalt? Meine Finnisch-Kenntnisse lassen etwas zu wünschen übrig ;-) Deine Spitzen sind wunderbar - richtige kleine Schätze.
Ganz lieben Dank für deine mitfühlenden & tröstenden Worte der Anteilnahme!
Herzliche Grüsse
Doris
mamas kram: Ja, mit ein bisschen Farbe und einem Pinsel wird sogar ein Obskisten viel netter:)
VastaaPoistaLiebe Doris, noch heute, nach vielen vielen Jahren finde ich dass meine Mutter in vielen Dingen irgendwie weiterlebt. Ich wünsche dir alles Gute.