Vappuviuhkat esille!

On taas aika viettää tätä kevään , ylioppilaiden ja työväen juhlaa.  Vappuviuhkoista puheen ollen,  meillä on komerossa yksi, noin 30 vuotta vanha , pitäisikö kaivaa se jälleen kerran esille rekvisiitaksi  ja tunnelmaa tuomaan!

Munkit eli mansikkaiset munkkitikut on leivottu jälleen Yhteishyvä-lehden ohjeen [linkki] mukaan. Käytin reilusti tuota mansikkaa – suussasulavia ovat ja menevät varmaan kuin kuumille kiville.

Sinivuokot aukeavat joka vuosi melkein päivälleen samaan aikaan. Näillä leveysasteilla se on aina pieni ihme.

Minun mielestäni vappumusiikin pitää olla jollain tapaa kantaa ottavaa, en  ole koskaan lämmennyt noille kevätlauluille, joita mies- tai ylioppilaskuorot esittävät. Filosofeeraava ylioppilas Loirin laulamana on eri asia. No eihan se ole ylioppilaskuorolaulu ja sanatkin siihen on tehnyt Eino Leino. Vladimir Vysotskin laulut ovat vahvatunnelmaisia, ja sanomaa täynnä. Tässä suomenkielinen versio, Valhe ja totuus. ♩♪♬

Kun pitää valita

— kirja, jonka seuraavaksi aikoo lukea, ei se aina niin helppoa ole. Nyt on nämä kaksi,  jotka kilpailevat suosiostani, kaksi aivan erilaista. Autossa kuljettajan vieressä tänään luin jo johdannon  tuosta ykkösestä,  Frank Schätzingin 500-sivuisesta dekkarista, joka on siitäkin erikoinen, että sen tapahtumat sijoittuvat 1260-luvun Kölniin.
Carol Shieldsin  Ruohonvihreää  houkuttelee yhtä paljon, onhan se suosikkikirjailijani kirjoittama.  Sitäkin jo ehdin selailla. En oikein osaa lukea kahta romaanimuotoista kirjaa samanaikaisesti. Siispä kilautan kaverille ja kysyn 1 tai 2, kummasta aloitan :-)

— täällä omassa pikku metsikössämme sammalpeitteinen  kivi, jonka päällä on hyvä istua nauttimassa piknikiä, löytyykö se tästä kuvasta, jonka otin muutama päivä sitten,

tai eilen otetusta kuvasta, samalta paikalta?  Ei tarvitse vastata. Tiedän kyllä.

Prunella modularis

* Päivän hyvä ajatus *

Jos voin estää yhdenkin sydämen murtumasta, en elä turhaan;
jos voin helpottaa tuskan paahdetta yhdessäkin elämässä
tai auttaa yhdenkin pyörtyvän pikkulinnun takaisin pesäänsä,
en elä turhaan.

- Emily Dickinson -

Taas kerran helähti ikkuna ja loukkaantunut pieni lintu makasi pökertyneenä maassa. Aikansa autotallissa (kissoilta suojassa) levättyään se onneksi virkosi ja lehahti lähimpään pensaaseen.

Sieltä kuului sitten  kiitollinen viserrys [linkki].  Kuka tuo visertelijä oli, sitä emme tienneet. Lintukirjoista ei paljon apua ollut, vaikka meillä niitä on montakin erilaista. Värit olivat kaikissa aivan toisistaan poikkeavia.  Onneksi on tämä netti ja 

kun tällä sivulla valikoin erilaisia  pikkukaverille sopivia tuntomerkkejä, tuli vastaukseksi rautiainen, järnsparv  (Punella modularis).  Taas sitä oppi uutta. 

Muuten, näin hyvää kuvaa ei löytynyt netistäkään, joten olkaa hyvä, kaikki lintuharrastajat. Tältä se näyttää!

Tänään oli taas jokakeväinen näyttely, jossa sai esitellä yleisölle  omin käsin tehtyä taidetta ja käyttötavaraa. Vein sinne hiukan keramiikkaa ja muuta, mutta en näitä keramiikkalintujani.

 Nehän olisivat voineet lentää päin ikkunaa nekin ja kovapäisinä rikkoa suuret lasiruudut;-)

 

Todella ärsyttävää

kun pitää olla kaikenlaisia vesirokkoja ja muita lastentauteja olemassa! Meni sitten mönkään tämäkin päivä ja kaikki hauskat suunnitelmat.

Tarkoitus oli pistää nuo pikkunaperot autoon ja hakea heidät tänne meitä viihdyttämään. Se saa nyt siirtyä  viikolla, kun tuollaiset tartunnat eivät ole oikein tervetulleita meille.

Kun valittamaan ryhdyin, niin annetaan tulla lisää:

Tämä olkoon samalla vastaus Allun heittämään haasteeseen.

Missä syy?

Olet kutsuttu juhliin,
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.
Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.
-Helena Anhava-

Aivan totta,  noin voi hyvinkin käydä — mutta miksi? 

"Muodikas" kuva on ihanasta Ratulan Unelmien leikekirjastani, josta kerroin joskus aikaisemmin. 

Kaikki on suhteellista

kuten nyt ikäkin. Juttelin puhelimessa pikkutyttöjen kanssa, joista yhdellä on pian syntymäpäivä. Kerroin, että J,  tämä meidän vanhempi tyttö viettää tänään syntymäpäiviään ja kun kuulivat, paljonko hän täyttää, oli kysymys heti: no meneekö se  sit pian  eläkkeelle:-)) Voi voi, kyllä hän töitä saa  tehdä vielä pitkän, pitkän aikaa.

 Minusta taas tuntuu, että tuo keväinen huhtikuun 14.  oli vasta eilen.  Tuon tärkeän päivän aamuna  kuljeskeli Mr. Clarissa kameransa kanssa ikuistamassa "päivän säätilaa". Espoonlahdella näyttää olevan vielä hiukan jäätä, mikä oli silloin oikein puheenaiheena. Luonto  oli vielä kovin ruskeansävyinen.

Tälle tytölle  löytyy   tuskin sopivampaa syntymäpäivärunoa kuin Satu Hassin 

HALUAN

Haluan pitää pintani pehmeänä

tuntea lapsen nukkaposken

ja töitä tehneen käden karheuden.

Tahdon pitää aistini auki

haistaa syksyn kirpeyden

ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.

En huoli naamiota kasvoilleni

vaikka kaikki näkisivät lävitseni.

En aio kasvattaa kuorta

en kilpeä

en panssaria

vuosi vuodelta paksunevaa.

Haluan säilyttää toivon

lapsellisen unelman

ihmisestä

hänen katseestaan ja kosketuksestaan

sanattomista sanoistaan.

En suostu liukuhihnalle

putkeen.

Tahdon lentää huipulle

pudota pohjalle

eksyä ja löytää

Tahdon nähdä huikaisevan valon

ja läpitunkemattoman pimeän.

Haluan pysyä haavoittuvana.

Synttärimusiikina saa olla Selim Palmgrenin Majnatt, joka on tytön uusin pianoläksy. Se on ehkä hiukan haikea, mutta kaunis kokonaisuus kuvien kanssa. (Hienoa, että hän aloitti uudelleen lukioaikaan jääneet pianotunnit).

EDIT: Paras laittaa tännekin muistiin päivän sää. Poikkeaa kyllä aikamoisesti tuosta ylempänä kuvatusta.

Mutta jouluruusut viihtyvä.

Pääsiäisen tunnelmissa

Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen,

siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä.

 

Virvon varvon vitsasilla

tuorehilla tervehillä,

vanhat virvon viisahiksi,

nuoret yIen notkehiksi,

iloisiksi kaikki muut,

kilteiksi pienet piimäsuut!

Nuo virpomislorut eivät oikeastaan kuulu  minun kotiseutuni pääsiäisperinteisiin, vaikka ovat osin tännekin  kulkeutuneet itäisemmästä Suomesta. Meillä punaposkiset, pisamanaamaiset trullit kulkevat pääsiäislauantaina ovelta ovelle ja laulavat kevätlaulun tai toivottavat iloisesti hyvää pääsiäistä. Useimmat antavat  itseaskartelemansa höyhenin koristellun oksan ja saavat sitten vastalahjaksi suklaamunan tai muita makeisia. Viime pääsiäisenä trulleja kävi oven takana ainakin 20, joten karkkeja on ostettu varastoon niin, että kaikille riittää.

 ********

Pääsiäisen vakavammasta, mutta samalla iloisesta sanomasta kertoo tämä aina yhtä puhutteleva Oiva Paloheimon runo 

Kirkkotiellä

-->

Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.” 

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet

tulivat sinne, ja sitten

ne veivät hänet ja löivät

nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? Eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.

Bag in Bagin mukana matkassa

No jo oli aika tehdä tämä haasteenpoikanen, jonka näin Allun blogissa ja sitten myös Malizilla. Ehkä olen tehnyt tämän aikaisemminkin, mutta nyt teen sen tuollaisen bag in bagin näkökulmasta.

Tässä olisi kätevä Bag in Bag, jonka voisin hankkiakin, mutta kun tavaraa on jo niin paljon, saa monta vuotta vanha sisälaukkuni kelvata. Lähdetään siis matkaan:

All in one-laukkuni perustarpeineen. Tämä kulkee aina mukana, laukusta laukkuun. Kätevää!

Vips ja all in one siirtyi isompaan laukkuun. Ei tarvitse miettiä, ovatko avaimet, lompakko ja muut mukana, sillä ovathan ne aina tuolla. Laukkuun  on tullut lisäksi  Carmolis yrttipastilleja (miksi istuin ulkona lukemassa!). Pikkukameran on aina oltava mukana, joskus  käsityöpussinkin sisältöineen. Olen niin ylpeä tuosta  kirjaillusta kangaspussista, jonka ompelin kansakoulun 3. tai 4. luokalla aivan kokonaan käsin, sivusaumat ja kaikki.  Käsityö on mukana siis autossa, jos istun vieruspenkillä ja silloin  on mukana oltava hyvä kirja kuunneltavaksi. iPodiin on nyt ladattu Uwe Timmin äänikirja Halbschatten, En ole nyt tehnyt käsitöitä, joten en ole sitä vielä ehtinyt kuunnella. Ehkä joku tuntee kirjan ja kertoo, kannattaako aloittaa. Pokkarihan pitää joka tapauksessa olla mukana, nyt se on Haahtelan Lumipäiväkirja. Kiitos vinkistä, Karoliina!

Ja taas uusi paikka "allinonelle". Tämä Marimekon olkalaukku on korvaamaton, sillä siihen mahtuu aivan uskomattoman paljon tavaraa. Nyt sinne on jäänyt  kyniä, iso kalenteri ja kampa ja peilikin, kun kävin tuuraamassa vanhalla työpaikalla parisen päivää. Eihän tukka pörrössä oikein viitsi ihmisten ilmoille mennä. Niin ja sisäkengätkin sinne mahtuivat ongelmitta. 

Kun lähdemme kesäpaikkaamme, otan mukaan repun, kännykän matkalle kaulaan (eihän sitä voi repusta kaivaa kesken matkaa), mökkipäiväkirjan , käsiä varten desinfioivan sprayn ja tietenkin all in one-laukun.

Voiton vie sisältönsä suhteen tämä isoäidin käsilaukku! Se löytyi kerran Münchenin matkalla ja oli pakko ostaa se meidän silloin 2-vuotiaalle tyllerölle, jolle laukut ovat edelleen erittäin tarkeitä. Nyt tällä käsilaukulla leikkii pian kolme vuotta täyttävä pojannapero, aivan yhtä innokkaasti, onhan siinä paljon tutkimista.