Olet
kutsuttu juhliin,
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.
Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.
-Helena Anhava-
teetät puvun,
kasvot,
hiukset,
kynnet:
panssari on valmis.
Ilta onnistui yli odotusten:
et tavannut ketään,
kukaan ei tavannut sinua.
-Helena Anhava-
Aivan totta, noin voi hyvinkin käydä — mutta miksi?
Panssari on valmis, miten hyvin sanottu!
VastaaPoistaTuota leikekirjaa en ole nähnytkään ennen, varmaan olin silloin lomalla ja olen unohtanut lukea vanhat postaukset, mitenkäs se on ollut mahdollista??!!
Helena Anhava onkin mestari löytämään asiaoiden ytimen.
PoistaSinullahan kuluvakin sitten iltapuhteet rattoisasti, kun lueskelet noita vanhoja postauksiani, joissa et sattumalta ole käynyt:-))
Täytyypä minunkin ruveta selailemaan noita sinun vanhoja postauksia. niissä on varmaan paljon mielenkiintoista katseltavaa.
VastaaPoistaOle hyvä vaan, jospa sieltä jotain mielenkiintoista löytyy sinullekin. MUTTA kumpikaan teistä ei vastannut mun kysymykseeni!!
PoistaNiin, miksi? Oliko odotukset suuremmat? Vai etkö halunnutkaan tavata ketään? Joskus on hyvä pysyä vain näkymättömissä ja nauttia kaikesta näkemisestään ja kuulemisestaan, olla kuitenkin kaikessa mukana. Hyvin on Anhava oivaltanut asian - et tavannut ketään eikä kukaan tavannut sinua.
PoistaNiin juuri, nauttia vain ja olla joskus vähän niin kuin kärpäsenä katossa:-)
PoistaSinäpä sen sanoit, olla kuin kärpänen katossa:)
PoistaHieno runo. Ehkä joskus hyvinkin osuva. Minä haalin aina kaikenlaisia muistikirjoja yms. Usein kyllä unohdan kirjoittaa niihin mitään. Auttaisikohan, jos sellaista pitäisi aina laukussa mukana.. Ennen kirjoittelin enemmän. Pieniä juttuja muistiin.
VastaaPoistaEhkä joskus on niin, että tuntuu parhaalta olla mukana joukossa, ei yksin, mutta "näkymättömänä".
PoistaMinullakin on ihan kausiluontoista tuo muistiin kirjoittelu.
Eiköhän se usein ole ihan tietoinen valinta pysytellä henkisesti etäällä ihmisistä, vaikka seurassa olisikin. Minä ainakaan en halua kaikkien näkevän sisälleni, haluan pitää tärkeät asiat vain itselläni. En myöskään jaksa kohdata kaikkia ihmisiä, jollei heillä ole sellaista henkistä pääomaa, että keskustelu voisi olla hedelmällistä. Joskus se tuntuu surulliselta, joskus taas helpottavalta, ettei tarvinnutkaan tavata ketään, että sai pysytellä kaukana, lasin takaa katsella ja kuunnella.
VastaaPoistaTuli mieleen sellainenkin asia, että kaikki tuo, mitä kirjoitit, pätee myös täällä , joillekin enemmän, joillekin vähemmän.
PoistaJa Anhavan sanoin: "et tavannut ketään, kukaan ei tavannut sinua" — useimmiten riittää, kun tietää, että blogiporukkaa on kuitenkin tässä ympärillä, näkymättömissä.
Aina ei jaksa olla niin sosiaalinen, vaikka jostain syystä täytyy olla paikalla, mutta ei vaan sitten ole läsnä. Kuten tänään umpiväsyneenä olin saksan tunnilla. Yhtään järkevää ajatusta ei ollut päässä enkä pystynyt muodostamaan niistä kovin kummoisia virkkeitä.
VastaaPoistaEhkä sinulla on vielä ekstrapaineita ainakin yrittää olla mahdollisimman sosiaalinen, sillä ethän kai halua levittää mainetta tuppisuu-suomalaisista:-))
PoistaVoin vakuuttaa, että Helena _ei_ ole tuppisuu edes saksan kielellä.
PoistaSitä kyllä epäilinkin, mutta ei kai se vaan liikaa puhu, että leviää maine lörppäsuu-suomalaisista:-))
PoistaKatsotaan huomenna kumpaan kuuluun, sillä luennon aiheena on vaikeneva suomalainen. Ja käsittelemme. mm. Jorma Eton runoa Suomalainen, joka on myös käännetty. Stereotypioiden purkamista siis ehkä luvassa.
PoistaSehän sattui sopivasti! Muista nyt sitten olla sellainen , että vastaat kun ei kysytä,
Poistaja kysyt kun ei vastata, etkä vastaa sitten kun kysytään. Silloin sovit noihin molempiin kategorioihin.
On suuri taito sanoa muutamalla sanalla noin paljon. Sinänsä ei mikään ihme, sillä juuri Helena Anhava on ansiokkaasti suomentanut tanka-runoja.
VastaaPoistaAina ei jaksa eikä tarvitsekaan olla sosiaalinen. Kaikkein rasittavimpia lienevät aina äänessä olijat ja toisten päälle puhuvat. Rasittavia ovat myöskin ne, jotka ovat kuuntelevinaan, mutta eivät sitä kuitenkaan tee.
Aikaisempaan postaukseesi liittyen katselin Espoonlahden valokuvaa haikein mielin. Siellä oli pitkään kotini, merellisessä Espoonlahdessa.
Osaisipa tiivistää sanottavansa kuten Helena Anhava. Mikä nautinto lukea hänen oivaltavaa tekstiään!
PoistaVoi noita päällepuhujia ja tosiaankin niitä, jotka jo miettivät omaa sanottavaansa sillä aikaa kun toinen puhuu. Minulla on tuttava, jolle olenkin lakannut puhumasta, kuuntelen vain. Ei hän mitään ole huomannut:-)
Tuon kuvan ottamisen aikoihin asuimme idyllisessä ympäristössä kaukana Helsingin hälinästä. Golfkentät ovat nykyään pilanneet siellä suurelta osin metsämaisemat, meri onneksi on edelleen sama.