Pääsiäisen tunnelmissa

Virvon varvon vitsasella,

kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen,

siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä.

 

Virvon varvon vitsasilla

tuorehilla tervehillä,

vanhat virvon viisahiksi,

nuoret yIen notkehiksi,

iloisiksi kaikki muut,

kilteiksi pienet piimäsuut!

Nuo virpomislorut eivät oikeastaan kuulu  minun kotiseutuni pääsiäisperinteisiin, vaikka ovat osin tännekin  kulkeutuneet itäisemmästä Suomesta. Meillä punaposkiset, pisamanaamaiset trullit kulkevat pääsiäislauantaina ovelta ovelle ja laulavat kevätlaulun tai toivottavat iloisesti hyvää pääsiäistä. Useimmat antavat  itseaskartelemansa höyhenin koristellun oksan ja saavat sitten vastalahjaksi suklaamunan tai muita makeisia. Viime pääsiäisenä trulleja kävi oven takana ainakin 20, joten karkkeja on ostettu varastoon niin, että kaikille riittää.

 ********

Pääsiäisen vakavammasta, mutta samalla iloisesta sanomasta kertoo tämä aina yhtä puhutteleva Oiva Paloheimon runo 

Kirkkotiellä

-->

Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.” 

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet

tulivat sinne, ja sitten

ne veivät hänet ja löivät

nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? Eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.