COFFEE BREAK

Koska tänne ei tullut eilen lähdettyä, oli pakko jäädä kotipihalle nauttimaan vapaahetkestä ja keväisen luonnon heräämisestä.

Kirjan otin mukaan, kahvimukin myös.

Ihailin laventeleja, jotka kasvavat päivä päivältä korkeammiksi ja tuoksuvat ihanasti.

Mietin, voisinko toteuttaa jonkun näistä pääsiäisideoista.

Tämä idea minulla oli jo kauan,  kunnes vihdoinkin toteutin sen ja nyt se vihdoinkin pääsi oveen toivottamaan vieraat ja omankin väen tervetulleiksi.

Lopuksi vielä pieni pätkä linnulaulua. Voiko tuossa muka keskittyä lukemiseen!

Puoli kuutako peipposesta?

Yksi kauneimmista kevään merkeistä on lumen alla talviuntaan viettänyt jouluruusu [Helleborus] .
Että se osaakin aina yllättää  meidät!

Kuten peipposetkin, jotka ilahduttivat meitä tänään vierailullaan. On kai uskottava niiden sanoma: puoli kuuta kesään. Aikaisin näyttää kesä sitten tulevan, huhtikuussako jo?

Muitakin vieraita saimme viikonloppuna ja innostuin jopa oikein leipomaan. Tätä sienipiirakkaa aion ehdottomasti leipoa toisenkin kerran. Paras laittaa ohje muistiin tänne "blogipäiväkirjaani".

Pohja:

75 g margariinia

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl vettä

Sekoita jauhot ja kaurahiutaleet murumaiseksi. Lisää leivinjauhe ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina  voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan. 

Täyte:

400g herkkusieniä

1 sipuli

100 g (puoli) purjoa

200 g tuorejuustoa

2 munaa

1/2 rasiaa kirsikkatomaatteja

suolaa, mustapippuria

Paista paloiteltuja sieniä pannulla kunnes neste on haihtunut. Siirrä kulhoon ja lisää pannuun öljyä, jossa kuullotat sipuli- ja purjosilpun, kunnes ne pehmenevät. Sekoita sienet, sipulit, tuorejuusto, munat ja mausteet ja kaada pohjan päälle. Lisää pinnalle halkaistut kirsikkatomaatit. Paista uunissa  200 asteessa noin 30 min.

Ohje on ollut joskus Yhteishyvä-lehdessä.

Jatkoin tuorejuustoteemalla ja leivoin tämän suussasulavan juustokakun.

 Sen jälkeen kun kakkua tarjottiin erään ystävän syntymäpäivillä, olen  leiponut sitä aina silloin tällöin ja saanut aina yhtä suuret kiitokset. En tiedä, tuliko pinnasta aavistuksen liian tumma, ei hätää, tomusokeri ja päälle heitetyt säilykepäärynänpalat peittivat sen sopivasti.

Ja sitten vielä ohje. Suosittelen!

Tehtävä suoritettu!

In a war someone has to die on  hieno taideprojekti, josta alunperin luin Malizin blogista ja kun Allu vielä "antoi minulle tehtäväksi" osallistua, päätin kantaa korteni kekoon.
Taideteostaan varten tanskalainen Hanne Bang kerää eri maista nenäliinoja joihin kirjotaan tuo teksti omalla kielellä.
 Kouluaikojen jälkeen en ole kirjailutöitä paljoakaan harrastanut, joten oli haettava kirjoista apua.

Olen joskus ostanut tuon Annika Huettin kirjan, joka on täynnä erilaisa ristipistomalleja, joita ei muualta löydä. Sieltä löytyy hauskoja huudahduksia, pieniä viisauksia ja toteamuksia. Olisikin jo aika toteuttaa joku niistä.

Seuraavaksi etsin tietoa tästä Taito tehdä, ilo onnistua monipuolisesta opuksesta. Siis tässä on todella hyvin tehty kirja aloittelijoille ja kaikille muillekin. Tietoa löytyy lähes kaikista käsityötekniikoista, neulomisesta, tilkkutöistä, paperitöistä, maalaamisesta..... Tätä ostostani en ole katunut.
Kirjaa kun selasin, valkeni minulle, että  kun taitoni ovat sitä mitä ovat, paras tapa tehdä tuo työ on kirjoa se yksinkertaisesti ketjusilmukoilla.

Nenäliina löytyi perintöliinojen ja lakanoiden joukosta. Lankaakaan ei tarvinnut lähteä ostamaan, sillä kaapin kätköissä on ompelulaatikko, joka on niitä täynnä , taitavat olla miehen isoäidin varastoista. Hän oli todella taitava ja meillä onkin monta upeaa hänen kirjomaansa liinaa ja muuta. Nuo pienet kukat ovat pöytäliinan kuvioita, jotka ovat nurjalta puolelta yhtä hienoja kuin oikealta!

Nyt on työni valmis. Kirjoin tekstin lisäksi rauhankyyhkyn ja alalaitaan mustan ristin.
Nyt vain kirjekuoreen ja posti saa viedä sen Tanskaan. Näyttelystä tulee varmaan mielenkiintoinen.

Kuvia kevätalbumistani

Aivan pian voin todeta runoilija Risto Rasan sanoin:

Lumi on sulanut.

Lehtiä,

viime kesän vanhoja numeroita.

Tänään istuin jälleen lukemassa ulkona. Aurinko lämmitti jo mukavasti,  Enimmäkseen tietenkin syvennyin kirjan tekstiin, välillä kuitenkin katselin, mitä lumen alla piilossa olleet laventelit ja muut urheat talvesta selviytyjät  halusivat kertoa. Laventelit ainakin kertoivat tuoksullaan viime kesän helteisistä päivistä.

Linnut pitivät konserttia, joka melkein häiritsi keskittymistäni lukemiseen. Nämä yllä olevat visertäjät ovat hiljaisempia. Ne saivat tulla iloksemme sisälle keittiön ikkunanlaudalle. (Linnut löytyivät eräästä  kuvablogista [linkki]. Printtasin ne hiukan tukevammalle paperille, liimasin kaksi kuvaa vastakkain ja maalasin decoupage-liimalakalla, joka tekee niistä kestävämmän. )

Kevät näkyy myös autotallin ikkunalla. Siellä talvehtii kukka kukan vieressä ja joku niistä on jo innoissaan ryhtynyt kukkimaan.

Murattteihinkin on tullut uusia lehtiä. Toivottavasti ne jaksavat olla sisällä vielä jonkin aikaa, sillä niinkin on käynyt, että ne kuivuvat  juuri ennen ulos siirtämistä. Saman tempun voi tehdä myös verenpisara.

Kevät hei, täältä tullaan!!

Hyvän mielen haaste

Allulta tuli haaste, jossa on kerrottava ainakin kymmenen hyvän mielen asiaa. Blogini kertoo ehkä muutenkin asioista, joista pidän, joten tämä ei tuota vaikeuksia.

Kassialmalla ei ollutkaan savesta tehtyä laukkua. Nyt on!

Parhaillaan luen eli kuuntelen tätä kirjaa samalla kun........

---- teen käsitöitä, Minni-pipo on uunituore. Tupsut vielä viimeistä tasoitusta vailla. Ohje täältä [linkki]

Nyt pääsiäiseksi esiin ottamani keramiikkamunat muistuttavat Zlatá uličkasta, Kultakujasta Prahassa.  Se on matka, jonka muisteleminen tuo hyvän mielen ja

saman tekee mieluisan musiikin kuunteleminen.  Kun tytöt asuivat vielä kotona, oli ilo kuunnella heidän soittoaan, vaikkapa tätä Mozartia.   Aloittihan poikakin soittamisen, mutta....

Uusien ideoiden metsästäminen tuo aina iloisen mielen.

Harvoin katan pöydän vanhoilla kauniilla astioillamme, mutta voihan niitä käyttää näinkin. Tästäkin saan hyvän mielen. Siis  siitä, että sommittelen ja muokkailen ottamiani kuvia.

Aina on otettava kuva tai kaksi, kun ajamme läpi minulle rakkaan kaupungin. No ei nyt ihan aina, onhan se tuossa melko lähelläkin. Lämmin tunne valtaa mielen joka tapauksessa, kun näitä katselen.

Kukat odottavat vielä lumen alla, mutta voi niitä tehdä itsekin. Ohjeen löysin täältä [linkki].

Mr. Clarissalla on tapana sanoa, että nyt hän haluaa jotakin oikein hyvää ruoaksi ja on se sitten vaikka mitä, niin aina on hänen mielestään hyvää. Voiko enempää vaatia! Kuvassakin vain lämmitettyä keittoa:-)

Tuossa on pistetty Muumimamma puunsahaushommiin. Meillä sen tekee isäntä ja jos pikkuiset ovat kylässä,  ovat he ahkerina apulaisina.

 

Tällaiset Molla-Marit ja muut yhtä iloisen näköiset ihmiset saavat kyllä kaikki hyvälle mielelle.  Kaupunkeihin verrattuna näitä iloisia ilmeitä näkeekin täällä maaseudulla enemmän. Jos ei aivan kaikkia tervehditä, niin ainakin katsotaan hymyillen (uteliaaana?) vastaantulijaa. 

Kiitos 6vee, kun löysin tämän ottamasi kuvan kamerastani:-)

Ei vain naistenpäivänä

vaan aivan joka päivä on syytä muistaa, kuinka tärkeää on tyttöjen koulutus.

Valtaosa maailman lapsista, jotka eivät käy koulua on tyttöjä ja sen seuraukset ovat kaikenkattavat.

Tämä mielessämme voimmekin toivottaa toisillemme ILOISTA  NAISTENPÄIVÄÄ!

MAALISKUU

Nyt alkoi tuntua, että tuossa kuukauden vaihtumiskuvaideassa ei ole enää mitään hohtoa, kuva kun ei paljoakaan muutu. Hiihtolomaviikon tapahtumat saavat nyt kuvata tämän kuun vaihtumista.

Mustaa ja valkoista (uusi Baktus-huivi valmistumassa).

Askartelua, mutta mitä on tulossa!

Aurattua polkua on hyvä kulkea.

Lumisota - miksi kurkin ikkunasta!

Ihana iltapäivä pulkkamäessä.

Sinistä ja valkoista.

Kahvimuki sai villapuseron ylleen, ei tarvinnut palella, kun pääsi mukaan

ulos piknikille.

Ulkoleikit ovat vielä kovin talvisia, vaikka kevättä jo ilmassa onkin, onhan

MAALISKUU

Helenen lumoissa

Harvoin enää postilaatikosta ilmaantuu kirje, kuten joskus ennen sähköpostien aikaa.  Miten  iloiseksi tulinkaan sitten eilen, kun siellä oli  kirje, sekä myös kirja, joka on täynnä kirjeitä, eli  Helene Schjerfbeckin ja Maria Wiikin kirjeenvaihdosta kertova teos.  Helene on minun, kuten varmaan monen muunkin suosikkitaidemaalari. Olisipa vain itse tiennyt aikanaan, miten hänen töitään nyt arvostetaan.

Kuinka maltan odottaa, että saan hiljentyä tämän kirjan ääreen lukemaan  ja ihailemaan sen kaunista kuvitusta. Olen lukenut Rakel Liehun Helenen ja Riitta Konttisen Oman tien,
mutta tässä kirjassa tulee varmaan esille vielä uusia asioita näistä kahdesta taiteilijasta.

**********

Pitkästä aikaa jatkoin  aikaisemmin  aloittamaani Book Hunter-projektia. Suurin osa kirjoista on jo viety tietokantaan, ehkä siitä puuttuu muutama sata kirjaa (miehen enimmäkseen) ja myös lasten- ja nuortenkirjat, joita on ollut siellä täällä hyllyissä ja komeroissa. Niitä olen  nyt vienyt tuonne tilastoihin ja jälleen sama juttu kuin ennenkin, välillä on pysähdyttävä lukemaan esille tullutta kirjaa, joka tuntuu  niin mielenkiintoiselta........

kuten esimerkiksi nämä aikoinaan kirjaston poistomyynnistä pilkkahinnalla ostetut Topeliuksen satukirjat.