Pääsiäinen lähestyy. Pian on aika ottaa esille puput ja tiput ja pajunkissojakin pitäisi noilta lumisilta ojanpientareilta päästä hakemaan. Munien värjääminen joko sipulinkuorilla tai vesiväreillä kuuluu meidänkin perheen traditioihin ja aina on saatava pääsiäisenä myös Fazerin suklainen Mignon-muna.
Osku oli niin tärkeä ja rakas perheenjäsen, että siitä puhutaan
vieläkin melkein päivittäin. Naapurit tervehtivät ensin Oskua ja sitten
meitä muita, jos ylipäätään näkivät meitä. Noista ajoista on kulunut jo
monen monta vuotta, vaikka ne tuntuvat kuin eiliseltä päivältä.
Osku var en viktig och kär familjemedlemoch vi pratar om honom nästan dagligen ännu . Våra grannar sa hej först åt Osku och sedan möjligtvis åt oss, om de nu alls såg oss . Det har gått många år sen dess fastän det känns som i går.
Muina vuosina tähän aikaan löytää Arthur hyvällä onnella vielä lunta varjoisilta paikoilta....
Tidigare så här års brukar Arthur, om han har tur, hitta snö på nåt skuggigt ställe.....
...mutta tänä vuonna näyttää siltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Tänäänkin rakennettiin lumihevosia oikein porukalla ja hauskaa oli.
..... men nu tycks vintern har kommit hit för att stanna. I dag byggde nästan hela gänget snöhästar och roligt var det. ♥
Vielä on sunnuntaita ja tätä kaunista päivää jäljellä. Vielä olisi aikaa lähteä ulos nauttimaan auringosta ja lintujen iloisesta viserryksestä, mutta mitä teen minä? Siivoan komeroita, löydän vanhoja kirjeitä ystäviltä ja sukulaisilta, lasten piirtämiä kortteja, kalentereita ja siinähän se aika vierähtää rattoisasti niitä lukiessa. Ännu har vi lite kvar av denna vackra söndag och man sku ha tid att gå utoch njuta av solen och den vackra fågelsången, men vad gör jag? Städar skåp och annat och hittar gamla brev av vänner och släktingar, teckningar som våra barn har gjort, kort och kalendrar. Tiden går så fort när man börjar läsa dem.
Huomenna on sitten taas arki ja arjen työt. Mitäkö otan laukkuuni mukaan? Sitä kysyi
Asetelma-blogin Kato nyt tätäkin kehottamalla näyttämään oman laukkunsa sisällön. Luulen, että minulla on samanlainen sisältö kuin monella muulla. Kännykkä, lompakko, kyniä, kyniä, ja lisää kyniä, avaimia, kuitteja, xylitolpastilleja, töihin liittyviä papereita ja kalenteri, mutta jokaisesta laukusta ei löydy viittomakielen kuvasanakirjaa. Yritän pitää yllä tukiviittomien taitoani, jolle on käyttöä silloin tällöin työssäni. Jos minulla on vapaata aikaa päivän aikana, selailen sitä ja harjoittelen, sillä viittomakielen taito ruostuu käytön puutteesta aivan kuten muutkin kielet. I morgon är det vardag igenoch jobbet kallar. Vad jag har i väskan när jag far till arbetet, frågar "Kato nyt tätäkin" i bloggen Asetelma och uppmanar oss att visa våra väskors innehåll. Jag tror, att jag har det som nästan alla andra: mobiltelefon, plånbok, pennor och ännu mera pennor, nycklar, xylitolpastiller, papper som hör till arbetet, kalender, men i varje väska hittar man inte en bildordbok i teckenspråk. Om jag har tid, bläddrar jag i den och övar lite så att jag inte glömmer det som jag redan kan och som jag då och då har användning av i mitt arbete. Som alla andra språk, rostar också teckenspråket om man inte använder det.
Virkkaisinko, kutoisinko, tekisinkö savesta jotakin, laittaisinko uuden sivun Scrapbooking-albumiin?
Kun työpäivä on päättynyt, on minun aivan pakko puuhastella jonkun mieluisan askareen parissa. No ei tietenkään heti kotiin tultuani. Ensin pitää lukea päivän posti ja netissä tärkeimmät lehtiotsikot maailmalta, sitten on vuoro tarkistaa mieluisat blogit / kommentit, jonka jälkeen alkaa jo kuulua jostain päin taloa, että jollakin on nälkä. Siispä ruoan laittoon, mutta mitä sen jälkeen?
♥Viimeksi olen istahtanut sohvalle ja kutonut noita kuvan kädenlämmittimiä, tuolta löysin yhden ohjeen. Nythän niitä näkee joka blogissa, melkein. Tytär valitti, että käsiä palelee tietokoneella työskennellessä ja niin sain hyvän syyn tehdä hänelle tuollaiset kämmekkäät (kauhea sana).
Hiljattain sain tuon kirjan, joka sisältää kaikenlaisia hauskoja virkkausohjeita. On kirjaimia, kukkia ja myös isoäidin neliöitä. Tuolla virkkaamallani peitolla on tosin ikää yhtä paljon kuin meidän pojalla, joka on syntynyt vuonna 1979, mutta kirja on hyvä ja ohjeet ja kuvat selkeät.
♥Keramiikkatöitä teen yleensä torstai-iltaisin kurssilla, mutta joskus myös kotona. Tämä savesta tekemäni vaasi saa vielä kuparioksidista hiukan väriä ja lasituksen päälle. Sitten vain jännätään, minkä näköinen luomus uunista tulee, mikä on aina yhtä yllättävä kokemus.
♥Aikaa vaativa harrastus on skräppääminen (myös kauhea sana), mutta ei se mitään. Muistojen tallentaminen tällä tavalla vie mennessään, kun sen kerran on aloittanut. Lapsilta sain lahjakortteja askarteluliikkeeseen eikä ollut vaikea valita, mihin ne käyttäisi. Nyt on kukkaa ja paperia ja nauhaa ja muuta tarpeellista sekä iso pino valokuvia odottamassa vain, että sommittelisin kauniita sivuja.
Näiden mukavien askareiden parissa unohtaa helposti, että komerot pitäisi siivota, ikkunat pestä, verhot vaihtaa.............................Apua!
Aika paljon auringon keltaista, keväästä ja iloisuudesta kertovaa väriä löytyi kuvieni joukosta tietokoneen kätköistä.
Ur datorns gömmor hittade jag ganska mycket gult. Solens färg som berättar om glädjen och våren.
Tuntuupa hienolta spatseerata Loviisan kaduilla ja puistoissa tässä uudessa lookissa. ☼Kevätaurinko jo lämmittää.
Vårsolen värmer redan på Kvarnåsen i Lovisa . Det är skönt att gå ut och promenera och visa sig i den här nya looken. ☼
Allu, haastoit minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Katsotaanpa, mitä mieleen juolahtaa nyt, kun lauantaisaunat on saunottu ja pääsee taas tietokoneen ääreen iltaa viettämään :))
Se, että olen vähän nörtti, että olen ahkera säilyttämään vanhoja, kauniita esineitä enkä pysty heittämään mitään pois, että rakastan kirjoja, sanoja, kieliä, matkoja, värejä, Eino Leinon runoja, on tullut jo kaikkien tietoon blogin kautta, mutta olenkohan kertonut, että....
nauttisin, jos ympärilläni pysyisi jonkinlainen järjestys, vaatteet olisivat suorissa pinoissa kaapeissa, mieluiten värien mukaan järjestettyinä, sama koskee astioita kuten myös kirjahyllyn kirjoja .Siisti kirjoitus- työpöytä olisi tärkeä jo senkin takia, että ei sairastuisi tautiin nimeltä IDS eli Irritable Desk Syndrome (mutta kun on tuo aikapula ks. kohta 4).
Olen ilta- yöihminen. Kello kymmenen illalla on parasta aikaa alkaa tehdä asioita, jotka ovat pyörineet päässä pitkin päivää, mutta ei ole jaksanut niitä toteuttaa.
Inhoan kirjoittaa tekstiviestejä, vaikka tykkään muuten kirjoittamisesta.
Olen kova innostumaan erilaisista asioista, aina on monta projektia menossa. Aina on asioita, joista haluan tietää enemmän, joista pitää ottaa selvää NYT HETI eikä viidestoista päivä. Epätietoisuus on ärsyttävää. Tässä on hyötyä jääräpäisyydestäni.
En pidä laivalla matkustamisesta. Ennen pidin paljonkin, mutta Estonian jälkeen tuli kammo. Onneksi ovat lentokoneet.
Olen kai jonkinlainen oman tien kulkija. Miksihän minun on pakko tehdä asiat vähän eri tavalla kuin muut. Taas tuo jääräpäisyys.
Palautan haasteen Saksaan, Siralle, ystävälleni, jolla "lopultakin" on nyt oma blogi.♥ Kertokaa muutkin itsestänne. Olen utelias.♥
herzlichst, maaria
-->♥ blogista näin, että Silke Die Froschkönigin-blogista kutsuu kaikkia kylään" vadelmajäätelölle ja mansikkapirtelölle" . Tämä tarkoittaa sitä, että voit tulla mukaan näyttämään vaaleanpunaisia valokuviasi 8.3. saakka!
Luulin, että meiltä ei löydy mitään vaaleanpunaista, mutta löytyihän sitä, sieltä sun täältä.
I herzlichst, maaria
-->♥´s blogg läste jag, att Silke i Die Froschkönigin´s blogg bjuder på "hallonglass och jordgubbs-milkshake". Det betyder, att alla kan vara med och visa sina rosa foton före den 8 mars. Jag trodde att vi inte har så många rosa saker, men visst fanns det, lite här och där.
Hauskoja muistoja lapsuuden kesistä kesämökillä.
Sisareni ja minä istuimme usein tuossa ja kiikuimme ja lauloimme niin
kovaa, että koulun musiikinopettaja vastapäisellä rannalla varmasti
kuulisi, kuinka "taitavia" me olemme. Roliga barndomsminnen från sommarstugan i skären. Min syster och jag satt ofta där och
gungade och vi sjöng så hårt, att skolans musiklärare på andra sidan av
viken skulle säkert höra hur "duktiga" vi var.
