Virkkaisinko, kutoisinko, tekisinkö savesta jotakin, laittaisinko uuden sivun Scrapbooking-albumiin?
Kun työpäivä on päättynyt, on minun aivan pakko puuhastella jonkun mieluisan askareen parissa. No ei tietenkään heti kotiin tultuani. Ensin pitää lukea päivän posti ja netissä tärkeimmät lehtiotsikot maailmalta, sitten on vuoro tarkistaa mieluisat blogit / kommentit, jonka jälkeen alkaa jo kuulua jostain päin taloa, että jollakin on nälkä. Siispä ruoan laittoon, mutta mitä sen jälkeen?
♥ Viimeksi olen istahtanut sohvalle ja kutonut noita kuvan kädenlämmittimiä, tuolta löysin yhden ohjeen. Nythän niitä näkee joka blogissa, melkein. Tytär valitti, että käsiä palelee tietokoneella työskennellessä ja niin sain hyvän syyn tehdä hänelle tuollaiset kämmekkäät (kauhea sana).
Hiljattain sain tuon kirjan, joka sisältää kaikenlaisia hauskoja virkkausohjeita. On kirjaimia, kukkia ja myös isoäidin neliöitä. Tuolla virkkaamallani peitolla on tosin ikää yhtä paljon kuin meidän pojalla, joka on syntynyt vuonna 1979, mutta kirja on hyvä ja ohjeet ja kuvat selkeät.
♥ Keramiikkatöitä teen yleensä torstai-iltaisin kurssilla, mutta joskus myös kotona. Tämä savesta tekemäni vaasi saa vielä kuparioksidista hiukan väriä ja lasituksen päälle. Sitten vain jännätään, minkä näköinen luomus uunista tulee, mikä on aina yhtä yllättävä kokemus.
♥ Aikaa vaativa harrastus on skräppääminen (myös kauhea sana), mutta ei se mitään. Muistojen tallentaminen tällä tavalla vie mennessään, kun sen kerran on aloittanut. Lapsilta sain lahjakortteja askarteluliikkeeseen eikä ollut vaikea valita, mihin ne käyttäisi. Nyt on kukkaa ja paperia ja nauhaa ja muuta tarpeellista sekä iso pino valokuvia odottamassa vain, että sommittelisin kauniita sivuja.
Näiden mukavien askareiden parissa unohtaa helposti, että komerot pitäisi siivota, ikkunat pestä, verhot vaihtaa.............................Apua!
Kun työpäivä on päättynyt, on minun aivan pakko puuhastella jonkun mieluisan askareen parissa. No ei tietenkään heti kotiin tultuani. Ensin pitää lukea päivän posti ja netissä tärkeimmät lehtiotsikot maailmalta, sitten on vuoro tarkistaa mieluisat blogit / kommentit, jonka jälkeen alkaa jo kuulua jostain päin taloa, että jollakin on nälkä. Siispä ruoan laittoon, mutta mitä sen jälkeen?
♥ Viimeksi olen istahtanut sohvalle ja kutonut noita kuvan kädenlämmittimiä, tuolta löysin yhden ohjeen. Nythän niitä näkee joka blogissa, melkein. Tytär valitti, että käsiä palelee tietokoneella työskennellessä ja niin sain hyvän syyn tehdä hänelle tuollaiset kämmekkäät (kauhea sana).
Hiljattain sain tuon kirjan, joka sisältää kaikenlaisia hauskoja virkkausohjeita. On kirjaimia, kukkia ja myös isoäidin neliöitä. Tuolla virkkaamallani peitolla on tosin ikää yhtä paljon kuin meidän pojalla, joka on syntynyt vuonna 1979, mutta kirja on hyvä ja ohjeet ja kuvat selkeät.
♥ Keramiikkatöitä teen yleensä torstai-iltaisin kurssilla, mutta joskus myös kotona. Tämä savesta tekemäni vaasi saa vielä kuparioksidista hiukan väriä ja lasituksen päälle. Sitten vain jännätään, minkä näköinen luomus uunista tulee, mikä on aina yhtä yllättävä kokemus.
♥ Aikaa vaativa harrastus on skräppääminen (myös kauhea sana), mutta ei se mitään. Muistojen tallentaminen tällä tavalla vie mennessään, kun sen kerran on aloittanut. Lapsilta sain lahjakortteja askarteluliikkeeseen eikä ollut vaikea valita, mihin ne käyttäisi. Nyt on kukkaa ja paperia ja nauhaa ja muuta tarpeellista sekä iso pino valokuvia odottamassa vain, että sommittelisin kauniita sivuja.
Näiden mukavien askareiden parissa unohtaa helposti, että komerot pitäisi siivota, ikkunat pestä, verhot vaihtaa.............................Apua!
Hieno vaasi siinä onkin tulossa :)
VastaaPoistaOlet oikeassa, omat ajat vaativat myös osansa...ja niinpä nuo nurkkien siivoukset jäävät vaille huomiota...paitsi kun on vieraita tulossa. Minunkin aikani menee tässä uudessa blogihommassa, ja espanjankurssissa, jonka asetin tietokoneelleni sekä kutomisessa että muissa sen sellaisissa...Kunpa nyt saisin vähitellen kamerani korjaamosta, että saisin otettua uusia kuviakin...
VastaaPoistaKylläpäs osaat! Ehkä minun pitäisi yrittää tehdä tuolla ohjeella "Pulswärmer". Löytyiskö siitä kirjasta ohje mallia ihmiselle, jolla on kaksi vasenta kättä ja molemmissa peukalo keskellä kämmentä??? Ei vaan, sainhan mä jo yhdet sukat aikaiseksi. Savitöitä tein viimeksi vuonna tuhatkahdeksansataa luvulla eikun tuhatyhdeksänsataaniinjaniin..
VastaaPoistaSiivoushommista ei kannata huolehtia, ei ne minnekään karkaa, valitettavasti.
Eija: Toivottavasti!
VastaaPoistaSira: Mielenkiinnolla odota uusia kuvia.
Allu: Kyllä kirjassa ohjeita kaikille kädellisille on, kokeilemaan vaan! Näin on, vuosisadat kuluvat niin nopeasti, että ei perässä pysy:))Alkaa olla jo antiikkiarvoa sillä sun savityöllä.
Fina scrapping-grejer!!! Dax att använda dem nu Carita!! ;-) Väntar med spänning.
VastaaPoistaKarina: Jo jo, är på kommande!!
VastaaPoistaTuntuipa hyvältä lukea aatoksiasi vapaa-ajan ongelmista ja sitten niistä siivoamattomista nurkista. Helpottavaa että sellaisia löytyy muiltakin.
VastaaPoistaKaijaleena: Niin, on mukava "tavata" samanhenkisiä ihmisiä näin blogimaailmassakin.
VastaaPoistaAikaa - sita kun olisikin aina enemman. Illat pidempia. Tai jaksaisi nousta aiemmin aamuisin. :)
VastaaPoistaSansku: Just noin pitäisi olla: illanvirkulle pitemmät illat!!
VastaaPoistaKivoja aforismeja ja kiva kun laitoit kuvasi, unohdin aikaisemmin sanoa. Ja jos Arthur pitää saksalaisesta koiranruoasta, niin viesti tänne vaan ja ensi kerralla tulee matkalaukussa 50 purkkia, helppohan sitä on kuljettaa.
VastaaPoistaAllu: Nyt tuli Arre iloiseksi. Pitääpä tutkia, mitä siellä on markkinoilla niin ilmoitellaan;)
VastaaPoistaKatselin tuolta ohjeesta kädenlämmittimiä (en tiennytkään että sellainen sana niille löytyi) ja kappas vaan, olen itse kutonut jo useampia kädenlämmittimiä.
VastaaPoista