Uskomattoman kaunis vuodenaika

Puhukoon viisaammat puolestani:

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille,

joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

-Muumipappa

 

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä. Eilen oli liian kuuma

ja nyt on märkää"

-Hemuli

"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis"

-Nuuskamuikkunen

"Tämä on vaahtera. Sitä minä en kyllä unohda. Ruttuvaari tiesi varsin hyvin, mitä hän halusi pitää muistissaan."

"Nyt minulla on koko vuosi. Talvikin." 

sanoo Muumipeikko Taikatalvessa...... 

Vielä ei ole lunta näkynyt, onneksi. Kesähän vasta loppui, mutta sitten, kun talvi lumineen on ohi, voi meidän suvun uusin tulokas toistaa nuo Muumipeikon sanat. Koska pikkuinen on ihastunut muumeihin, ei ollut vaikeaa valita kuviota lapasiin, jotka hänelle kudoin. Tämä kuuluukin siihen Ravelryn haasteeseen, josta olen täällä kerran kuussa kertonut. Oli siis kudottava lapaset.  Kuvion löysin täältä.

Mielikuvitus on melkein koetuksella....

 .......kun tuota kesäkurpitsaa tulee aina vain lisää ja lisää. Vielä on kookoskesäkurpitsamuffinssit ja juustokesäkurpitsaskonssit kokeilematta,

mutta ehtiihän tässä vielä.

Tänään tein kesäkurpitsa-halloumi-tomaattipiiraan, jonka jo ennestään tiesin olevan erittäin herkullista.
Pohjaan 150g voita, 4,5 dl jauhoja, 4 rkl vettä ja 200° uuniin noin 10 minuutiksi.
Täytteeseen 2 munaa, 2 dl kermaa/kaurakermaa , kermamaitoa tms, mustapippuria, hiukan Philadelphiajuustoa.
Päälle kesäkurpitsan-, tomaatin- ja Halloumijuuston viipaleita ja  basilikaa.
Uuniin 200° n. 30 min.

Kukkien sijasta sai pöytäkoristeena olla vihreää syötävää omasta maasta.

Jääkaapissa on monta purkillista kesäkurpitsarelissiä, jota on nyt jaettu oikealle ja vasemmalle. Ohje löytyy täältä KLIK
Kannattaa kokeilla.

Puutarha (aioin jo sanoa blogiystävän sanoin totuudenmukaisemmin viidakko) on vielä rehevä ja töitä siellä riittäisi, jos vain olisi aikaa:-)) Härkäpavut, muutamat pensaspavut ja punajuuret siellä vielä kiltisti odottavat. 

Kesäinen matka syyskuussa 2

Kuinka monta kertaa olemmekaan ajaneet suorinta tietä kotiin noilta etelänmatkoiltamme – liian monta, joten päätimmekin muuttaa reittiä ja ajaa läpi Järvi-Suomen.

Sää oli edelleen aurinkoinen ja kesäisen lämmin, ei voinut muuta kuin nauttia raikkaista maisemista.

Siitä on jo muutama vuosi, kun olimme viimeksi näillä seuduilla. Silloin  kävimme täällä etsimässä tietoa esivanhemmistani, kiertelimme hautausmailla, kävimme lukemassa kirkonkirjoja ja ihmettelimme, kuinka joku on voinut jättää näin kauniit paikat.  No, työn perään kai monet lähtivät rannikon ja etelän kaupunkeihin.

Eipä näkynyt tätäkään nuorta miestä enää näillä main, sillä 1900-luvun alkuvuosina hänkin muutti pois  järvimaisemista, otti mukaansa........ 

nuoren vaimonsa, joka oli kotoisin täältä Päijänteen pohjoisrannalta.

Jos jotkut lähtivät, oli  myös tulijoita . Ei ole mikään ihme, että näiden seutujen upea luonto ja rauha ovat houkutelleet joukon suuria kuvataiteilijoitamme tänne työn tekoon ja inspiraation hakuun. KLIK

Myös täällä olimme kerran sukututkimusmatkalla, käytiin taas kirkkoherranvirastoissa ja hautausmailla. Tietojakin löytyi, mutta vasta nyt internetin aikakaudella  on laajempien tietojen saanti tullut mahdolliseksi. On ollut hauska kulkea näillä seuduilla asuneiden sukulaisten jalanjälkiä joskus kauan sitten kirkonkirjoja seuraamalla täällä tai täällä tai täällä ja myös täällä.. 

Kuinka helpolla tietoa löytyykään nykyään, tai no, viehän tuo etsiminen aikaa, mutta jokainen uusi löytynyt tieto antaa halun vain jatkaa ja jatkaa....  

Kun tuossa kirkon vieressä asunut Selmakin löytyi vain kirkonkirjoista, samoin Ilmari, oli paras jatkaa matkaa kotia kohti.

Jyväskylän "Suuri Kompassi"  oli kyllä vähällä sekoittaa pääni ja olimme jo melkein matkalla takaisin etelään Päijänteen itäistä rannikkoa pitkin. Onneksi huomattiin  ja käännyttiin, mutta tästä mokastahan sain kuulla muutaman saarnan:-) Loppumatka oikeaan suuntaan sujui kyllä sitten aivan leppoisasti.

Kesäinen matka syyskuussa

  Frantsilan Kehäkukka on aina ensimmäinen pysähdyspaikkamme, kun lähdemme ajamaan kohti Etelä-Suomea. Kahvila/ravintolan viereisessä yrttitarhassa oli monta tuttua omasta puutarhastamme, kuten tämä Pohjois-Amerikan preerioilta kotoisin oleva Punahattu (Echinacea purpurea).

Tässä olemme saapuneet jo päämääräämme, miehen lapsuuden maisemiin Suomenlahden rannikolle.

Mökki, jonka olimme varanneet oli ylhäällä rinteellä,

sieltä avautui näköala merenlahdelle, joka oli nyt niin tyyni ja rauhallinen. Ei ihme, että laiturin nokkaan oli joku kantanut tuolin mukanaan istuakseen siinä hiljaa itsekseen. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin vain katsella merelle ja nauttia luonnosta.

Aivan pienen hetken joka ilta kultasi aurinko maiseman ikkunamme alla, (vaikka eihän sitä kauneutta saa kuvaan vangittua).

Luonto täällä on aivan erilainen kuin minulle tutun Pohjanlahden rannikolla. Mitähän metsänpeikkoja tuollakin, noiden  korkeiden sammaleisten kivien ja kallioiden koloissa asuu:-)

Tänne "peikkovuorelle", Trollbergetille kannattaa kyllä aina tulla. Tällä kertaa oli rämmittävä risukossa, koska alempana on tehty metsänhakkuutöitä, hikikin siinä tuli näin helteisenä syyspäivänä, mutta vaivan palkitsi aivan upea jäkälä- ja sammalpeitteinen korkea kalliovuori ja hienot näkymät alas metsään. Muistojakin tähän liittyy, sillä tänne tulimme, kun olin ensimmäisen kerran näissä maisemissa.

Loviisan vanhakaupunki viehättää aina, vaikka nyt olikin sen verran kiire, että ajoimme vain tuon kaupunginosan läpi. Rakennuksethan siellä ovat vanhoja, kiitos sen, että Loviisan palo ei päässyt aikoinaan niitä tuhoamaan. Täällä [KLIK] onkin enemmän näppäilemiäni kuvia aikaisemmalta matkalta.

Loviisan Kappeli oli 1800-luvulla kaupungin huvielämän keskus. Nyt se on kunnostettu ja palautettu vanhaan loistoonsa oltuaan pitkiä aikoja todella huonossa kunnossa. Olisimme tietenkin voineet mennä katsomaan, minkälainen olisi Kappelin lounasmenu,

mutta kun tiesimme, että hyvän ruoan lisäksi olisi tarjolla myös miellyttävää seuraa, valitsimme näin.

Loviisa sai sitten jäädä taakse

vanhoine rakennuksineen ja linnoituksineen,

Porvoolle vain vilkutimme tällä kertaa.  No kyllä kyllä, te perheenjäsenet! Kävimme me ostamassa ne tuliaissuklaat!!