Kevätmietteitä viikon varrelta, osa 2

Silmä lepää aina näissä vanhoissa perinnerakennuksissa, mutta mikä onni, että en ollut paikalla vuonna 1808-09, kun täällä ympärillä taisteltiin verisesti. No eipä ollut  Furiirin puustellikaan, se siirrettiin tänne myöhemmin. Täällä Vänrikki Stoolin keskuksessa olin kyllä silloin kun vietettiin tykit paukkuen Suomen sodan muistovuotta. Mutta kun eivät sodat minua ollenkaan kiinnosta, olin paljon tyytyväisempi, kun sain nyt tutustua täällä kaakaon historiaan ja osallistua suklaamaistajaisiin:-))

Tätä ei voi ohittaa, vaan pakkohan on nyt näyttää, että saimme  olla hoitamassa jonkin aikaa pikkukoiraa.

Ensin oltiin niin  rasavillejä,  peuhattiin ja leikittiin ja näytettiin kaikki temput, jotka osattiin. Olin ottanut  mukaani lukemista,  sillä tiesin, että pian pikku pentu ottaisi reilut päiväunet, sitä en vaan olisi arvannut, että meillä on yhteinen harrastus: kirjat!
Ehkä pentu pitää myös tästä Ilpo Tiihosen kirjoittamasta runosta, josta pari säkeistöä.

RIISIN RAASIN RUSINA

Riisin raasin rusina,
kirjoja on tusina.

mitä laulat laiha kirja,

mitä paksu posmottelet?

Riisin raasin rusina,

kirjoja on tusina.

Yhden selkä sian nahkaa, 

toisen vaatteet verkaisia.

Eilen oli kaunis päivä, mutta ei yhtä helteinen kuin tänään perjantaina. Veneitä oli harvakseltaan laitureissa, mutta ne ovat varmaan täyttyneet pikavauhtia ennen viikonloppua. Saisipa asua edelleen aivan meren rannalla!

Vaikka onhan tässäkin maisemassa oma viehätyksensä. Rauhoittavaa, mutta ei vilvoittavaa oli istahtaa kasvimaalla ahertamisen jälkeen puutarhakeinuun.  Ilta-auringon kultaamasta metsiköstä pystyi nauttimaan vasta kun  nuo päivän  +28°C hiukan hellittivät.  Ne olivat minulle aivan liikaa,  ainakin täällä "kuivalla maalla".

Kevätmietteitä viikon varrelta

Kevätlaulun sanoitus- ja sävellystyö meneillään: "Solen går ner i blommorna i gräset, på natten sover djuren....."

Kevään ensimmäiset orvokit padassaan.

7veen tanssiryhmän kevätesitys, musiikkina tämä [linkki]

Siirryin kevättakkiin, joka on pian turha vaate, helteitä kun on tulossa.  Siinä on kaunis vuorikangas

ja selustassakin on hiukan kaunista kirjailua. Olen näköjään uskollinen Gudrun Sjödenin

vaatetuotannolle, sillä

kevätsiivousta tehdessäni tuli jälleen vastaan tämä takkini nuoruusvuosilta monen vuosikymmenen takaa. Takki oli jo kerran joutumassa muiden keräyksiin vietävien vaatteiden joukkoon, mutta eipä joutunutkaan.

vaan saa säilyä muistona tuolta ajalta, jolloin keltainen oli ehdoton suosikkivärini. Tuskin monelta löytyy näin vanhaa Gudrunin suunnittelemaa vaatetta. Tai löytyykö?

Vihdoinkin!

Täällä jälleen!  Varustettuna piknikkorilla ja iloisella mielellä tulimme kevään ensivisiitille kesämökillemme.  Aivan kuin olisimme olleet täällä eilen, mutta tuolta aikaisemmista postauksista näin, että puoli vuotta on jo kulunut siitä, kun laitoimme kaiken talvikuntoon – miten aika voikin kulua näin nopeasti.

Pöytä katettiin ulos aurinkoon. Tässä oli hyvä istua, kuunnella mustarastaan viserrystä ja nauttia kesälämpimästä säästä ja herkullisesta perunasalaatista,

jonka olin valmistanut kotona ennen lähtöä. Tätä aion tehdä useamminkin.

PERUNA-PUNAJUURISALAATTI

Muutama peruna viipaloidaan

Pari etikkapunajuurta, myös viipaleina

Raejuustoa

Sipulia suikaleina

Paprikarenkaita

Kastike:

Oliiviöljyä n.puoli dl

Omenaviinietikkaa 1-2 rkl

Sokeria 1 rkl

Sinappijauhetta1tl

Valkosipulia pari kynttä viipaleina

Jälkiruokana kahvi ja appelsiininlohkot, vaikka tarkoitukseni oli

leipoa mukaan tällaiset omenapiiraat pakasteessa olevista omista omenanlohkoista. Piiraita varten ostin hiljattain pienet vuoatkin ja kokeilin leipoa näitä herkkuja. Ohje on täällä [linkki].

Rannikolla ovat kevään merkit hiukan myöhäisemmässä kuin sisämaassa, mutta kuten näkyy, reippaasti ne jo ovat tulossa.

Teemana linnut

Eivät  kuitenkaan muuttolinnut, vaikka niitäkin näkee ja kuulee nyt päivä päivältä enemmän. Kurjet huutavat, kirjosieppo tutkii ja vertailee pesäpönttöjä, joutsenia on pelloilla suurina valkoisina laumoina. Ja nyt täällä näkee vielä tällaisia, niin mikähän laji tämä nyt oikein olisi?

Angry Birds-villitys on tavoittanut nämä  pikkupojat ja tietenkin minä virkkasin heille pipot, vaikka en itse ymmärrä näistä linnuista mitään. Mutta kun he ovat niin innoissaan, pitihän minun.

Tuon punaisen "iloisen " näköisen linnun teko-ohjeen löysin täältä [Linkki],

mustan pipon mallin  hain tästä kuvasta.

Pipo pääsi välittömästi tyytyväisen pojan päähän.

Tuossa  keittiön ikkunan alla näkyy herätyskellomme herra Fasaani seuranaan rouvat sekä orava. Kaikki hyvässä sovussa, mutta hetken päästä tulikin kaikille neljälle kiire, kun naapuritalon neljä kissaa lähestyi niitä vaanien.

Vappupäivänä meillä  oli hieno vieras, kun pikkuinen Alfons tuli ensivisiitille. Alfons on  leikkisä, söpö, vilkas, energinen 9 viikon ikäinen  walesinspringerspaniel. Aivan ihana!!

Tutkimista riitti kai ihan liiaksikin, vauhti oli päällä ja hyvä, kun jonkun kuvan sai otettua. Sisällä sitten rauhoituttiin ja lopulta otettiin pitkät, pitkät päiväunet keittiön pöydän alla.

Miten  Alfons sopii  otsikon lintuteemaan?  No, aivan mainiosti: sehän on lintukoira.

Vapunpäivää on vietetty...

 Suomessa jo keskiajalla abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamispäivänä 1. toukokuuta, mutta

aivan niin vanhoja eivät nämä minun vappumuistelukuvani ole – vaikka onhan näilläkin jo ikää, eipä silti.  Mutta missä on minun ilmapalloni? Olisiko jo karannut.  Tuolta .....

..... torilta se käytiin kyllä ostamassa.

Ja kun jäätelökioskit nyt ilmestyivät torin nurkkiin, saatiin vihdoin isot jätskitötterötkin. Siitä olikin pidettävä hyvä huoli tuolla torin tungoksessa, ettei käy kuten kerran, kun edessä oleva täti peruutti yhtäkkiä ja sai jäätelöpalloni takkinsa selkään.  Sinne meni herkutteluni, kyllä harmitti!

Nuo kaksi alimmaista kuvaa ovat peräisin täältä [linkki]. Minun oli aivan pakko "lainata" niitä, sillä   ne tuovat niin elävästi mieleen lapsuuteni. Niissä on juuri se oikea, aito tunnelma, joka pistää melkein herkistymään. Kiitoksia kuvien ottajille.

Lukeminen on kuin pääsy toiseen maailmaan

Tänään juhlitaan Kirjan ja ruusun päivää, eli miesten tulisi antaa naisille ruusuja ja naisten miehille kirjoja.  Unesco  perusteli tämän päivän kansainväliseksi julistamista  näin: Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina". Kirja, jota juuri luen, sisältää kaikki nuo elementit.

Otsikon mukaisesti toiseen maailmaan pääseminen ei tämän kirjan kohdalla pidä kuitenkaan paikkaansa,  sillä kun luen tätä Päivi Istalan  Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä,  olen siinä kuin kotonani. Yhä uudelleen tulee eteeni asioita, jotka ovat tuttuja, joista ajattelen, että noinhan se oli, tuolta se tuntui.  Lukemisen ohella on ollut mielenkiintoista kuunnella YLEn Elävästä arkistosta noita hänen ikimuistoisia radio-ohjelmiaan.  Kyllä ovat ajat muuttuneet, ei voi muuta sanoa! Tämä hieno muistelmateos sisältää toki paljon muutakin kuin yhteiskunnallisia kantaa ottavia asioita,  sen yli 500 sivulle mahtuu myös Päivi Istalan henkilökohtaiseen elämään liittyviä iloja ja suruja.  Täältä löysin mielenkiintoisen arvostelun kirjasta [linkki].

En nyt anna tuota kirjaa miehelle, vaan luen sitä edelleen itse eikä hänen tarvitse antaa minulle ruusua, vaan ihailen tätä viimesyksyisten kuvien joukosta löytynyttä ruusupensasta. Kelpaa aivan mainiosti!

  Sen sijaan ojennan kaikille kirjojen ystäville kirjanmerkkejä. Siitä vain tallentamaan:-) Olen löytänyt ne joskus täältä.

Oikeaan aikaan

Perjantain ostokset oli tehty. Lähdimme siis ajamaan kotiin päin, mutta kun päivä oli niin hieno, päätimmekin tehdä kotimatkan kiertoteitse keväistä luontoa ihaillen. Ehkä näkisimme merkkejä tulvistakin, joista nyt uutisoidaan ahkerasti.
Harmi vain, että aina on vain pieni pokkarikamera mukana, kun liikkeellä ollaan.

Ylhäällä vasemmalla on kaunis "järvimaisema", eli pelto tulvaveden alla. Alakuvat otin sillalta, joka alkoi täyttyä ihmisistä. Ihmettelimme hiukan, miksi, vaikka onhan tätä kevään edistymistä mukava katsella. Sillan toisella puolella virtaa vesi jo vapaana, toisella puolella näkyy kauempana vielä kiintojäätä.  Selvisi, että pian alkaa näytelmä, jota paikkakuntalaiset kerääntyvät katsomaan.

Tätä luonnon teatteriesitystä kannatti todellakin tulla katsomaan ja me olimme osuneet paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä nyt alkoi tapahtua. Jääröykkiöt tulivat jokea alas kovalla vauhdilla ja kohinalla. Avovettä ei näkynyt enää missään, jäälautat kulkivat omia teitään tuoden mukanaan puunrunkoja ja muuta matkalla mukaan tarttunutta. Hetkessä oli tuo kesämökki jäiden ja veden saartama, toivotaan, että se pysyi paikallaan tuossa luonnonvoimien näytelmässä.

Ei ihme, että silta täyttyi yleisöstä, kuten varmaan joka vuosi jäiden lähtiessä. Paikalla oli melkein markkinatunnelma ja monet olivatkin odottaneet jäämassojen tulemista sen verran kauan, että nälkä alkoi vaivata. Kahvi maistui ja halukkaille oli tarjolla jopa grillattuja Tulvamakkaroita:-)

Onnellisia saavat olla he, joiden koteja eivät tulvavedet uhkaa. Toivotaan, että jäämassat pääsivät jatkamaan matkaansa merelle saakka, nämä talot matkan varrella näyttävät selviytyneen pahimmasta.