15.9.2016

Katsotaan.......

auttoivatko nämä omatekoiset kuvahaasteeni [klik] pitämään blogini hengissä, aika näyttäköön!
Tässä viimeiset otokset.

10. KATSE YLÖS


 Lempeäkatseinen pieni ystävämme.




 


 Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitä pyhemmät.
-Eino Leino-






-----------
Sä eksyvä henkonen oudossa maass’,
Kosk’ etsinet syntymä-seutuja taas?
Isäisi kun mailla
Jo palmuset läikkyy,
Niin lintusen lailla
Sun siipesi väikkyy;
Koht’ alkanet lentää;
Ei johtoa lie
Eik’ eksytä sentään
Sua siintävä tie,
Se mailles sun vie.

Nostalgiaa Johan Ludvig Runebergin sanoin vuodelta 1885.







5.9.2016

Listani toiseksi viimeinen




9. HYVÄ JÄRJESTYS



Hissukseen, aina kun huvittaa jatkan KonMari-järjestelyä, täällähän siitä jo mainitsin ja nyt, kaikenlaisten  piirustusten, luonnosten ja muiden papereiden joukosta löysin tämän vuosien takaisen kuvan kesäpaikkamme ulkorakennuksesta. Hyvässä järjestyksessä ovat haravat ja muut, mutta mitä ihmettä tapahtui kuvan väreille, kun sen tänne laitoin:(



3.9.2016

Ja sitten seuraava.....


nimittäin kuvahaasteeni kahdeksas kohta.

8. Lautasellani

Runsaasti sadetta, runsaasti aurinkoa ja tässä tulos, villiintynyt puutarha!


Mutta saahan sieltä satoa, kuten nyt tähän feta-kesäkurpitsapaistokseen, tai ainakin siihen tarvittavat kesäkurpitsat, basilikat ja timjamit. Ohje täältä [klik]




Kesämökille mukaan otettavaksi tein juurespizzaa suunnilleen näin:

Pohja   25 g hiivaa, 2,5 dl vettä, hiukan suolaa, 0,5dl oliiviöljyä, n.5dl jauhoja. Vaivataan taikina ja annetaan kohota.

Täyte: 1 sipuli hienonnettuna, 1 porkkana ja 1 palsternakka karkeaksi raastettuina, pala (puna)kaalia suikaleina, kuullotetaan pannulla öljyssä, lisätään 1 tl timjamia 1 tl oreganoa, hiukan suolaa, ripaus sokeria ja mustapippuria, kypsennetään hetki. 

Päälle: Purkillinen crème fraichea, 0,5 dl kurpitsansiemeniä, 2 dl raastettua parmesaania. 

Paistetaan 250°  uunin alatasolla noin 7 minuuttia.
Valmiin pizzan päälle hiukan oliiviöljyä.


 
Kinuskikissan blogista löysin ohjeen aivan ihanaan Risto-vaarin kesäkurpitsakakkuun [klik], kannattaa ehdottomasti kokeilla!






26.8.2016

Vuorossa numero seitsemän


7. SILTA



SILLAT

En osaa siltoja rakentaa,
ne vaativat voimakkaampaa kättä.
Minä muistutan lukkia, punojaa,
joka kehrää silkkiä herkeämättä,
unen lankaa hienoa, kimmeltävää
yhä solmii sillaksi kuilun yli,
kova arki kun yllämme kirveltää
ja allamme kuohuu pimeän syli.

En tietää voi, miten kantavat
minun hohtavat siltani ketään muuta,
kenties jalat toiset ja vankemmat
myös vaativat vankkaa porraspuuta.
Minä itse siltani kulkien
olen tuntenut sieluni pohjaan asti:
sain elämän rikkaan ja vaarallisen
minä elää täydesti, pelottomasti.

AALE TYNNI
Soiva metsä



 



13.8.2016

Oikullinen sää!


Kuva 6 KYLMÄÄ!



Ja kaiken lisäksi märkää, sadetta kun on riittänyt harva se päivä.



Kesäkurpitsat eivät sateesta välitä, vaan kasvavat entistä innokkaammin.



Viinimarjat ja karviaiset olisivat valmiita kerättäväksi – odotetaan siis poutasäätä. (Olisi pitänyt olla kotona eilen, kun aurinko paistoi ja kesäpäivä oli kauneimmillaan).



Nyt vain mietintämyssy päähän, tuohon seiskaankin pitäisi löytyä sopiva kuva!




4.8.2016

Miten aika kuluukaan nopeasti


mutta hitaasti ja varmasti etenee kuvahaasteeni KLIK , nyt olen sentään päässyt jo puoleen väliin, hienoa!


5. AIN LAULAIN TYÖTÄS TEE :)



Akalla ja ukolla on ikää jo melkoisesti, mutta laulun (ja tuulen) avulla jaksaa täti veivata tahkoa. Molempien  uudet farkkukankaiset vaatteet piristävät myös mieliä.




Ei  laulaen, mutta iloisella mielellä lähti 10vee  metsään mustikoita poimimaan.




Ja tässä ahkera "perheenjäsen",


   joka iloisesti laul....tai siis metelöiden ahertaa pölyjen kimpussa. Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme:)


21.7.2016

Kuvahaasteen neljäs




Kiireen keskellä  on tarpeen pitää pieni lepohetki klik

 


 ja nauttia luonnon kauniista väreistä



ja runoilijan sanoista:



Keinuu järvi, keinuu metsä,
horsmankukat, sinipunervat
keinuvat pään päällä,
tyynnyttelevät päivät.
Huojuvalla savulla,
heinänkorkuisella käsialalla
niin kuin lapsi
kirjoittaa tämä maa minulle.
 
-Mirkka Rekola Taivas päivystää-