Perjantain ostokset oli tehty. Lähdimme siis ajamaan kotiin päin, mutta kun päivä oli niin hieno, päätimmekin tehdä kotimatkan kiertoteitse keväistä luontoa ihaillen. Ehkä näkisimme merkkejä tulvistakin, joista nyt uutisoidaan ahkerasti.
Harmi vain, että aina on vain pieni pokkarikamera mukana, kun liikkeellä ollaan.
Ylhäällä vasemmalla on kaunis "järvimaisema", eli pelto tulvaveden alla. Alakuvat otin sillalta, joka alkoi täyttyä ihmisistä. Ihmettelimme hiukan, miksi, vaikka onhan tätä kevään edistymistä mukava katsella. Sillan toisella puolella virtaa vesi jo vapaana, toisella puolella näkyy kauempana vielä kiintojäätä. Selvisi, että pian alkaa näytelmä, jota paikkakuntalaiset kerääntyvät katsomaan.
Tätä luonnon teatteriesitystä kannatti todellakin tulla katsomaan ja me olimme osuneet paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä nyt alkoi tapahtua. Jääröykkiöt tulivat jokea alas kovalla vauhdilla ja kohinalla. Avovettä ei näkynyt enää missään, jäälautat kulkivat omia teitään tuoden mukanaan puunrunkoja ja muuta matkalla mukaan tarttunutta. Hetkessä oli tuo kesämökki jäiden ja veden saartama, toivotaan, että se pysyi paikallaan tuossa luonnonvoimien näytelmässä.
Ei ihme, että silta täyttyi yleisöstä, kuten varmaan joka vuosi jäiden lähtiessä. Paikalla oli melkein markkinatunnelma ja monet olivatkin odottaneet jäämassojen tulemista sen verran kauan, että nälkä alkoi vaivata. Kahvi maistui ja halukkaille oli tarjolla jopa grillattuja
Tulvamakkaroita:-)
Onnellisia saavat olla he, joiden koteja eivät tulvavedet uhkaa. Toivotaan, että jäämassat pääsivät jatkamaan matkaansa merelle saakka, nämä talot matkan varrella näyttävät selviytyneen pahimmasta.