"Kaikki näyttää joskus harmaalta. Etsi silloin värejä elämääsi"

Kun lähdemme kesämökille, on minulla korissa mukana kirja, jota parhaillaan luen, tällä hetkellä Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat, suklaata, käsityö ja usein myös joku inspiraatiokirja. Shannon Fricken Sense of style: Colour on tässä tarkoituksessa seurannut mukana jo useamman kerran.
Jotkut siinä olevista kuvista tuntuivat tutun näköisiltä........

 Yllä olevat kuvat kopioitu  Shannon Fricken kirjasta Sense of style. Colour

...ja kun minulla on tallella leikkimisen halu ja taito, mutta ei aina mielikuvitusta, päätin matkia Frickeä

ja tehdä vaatimattomamman, mutta samanhenkisen  version omasta kesäpaikastamme.  Oi kun minulla oli hauskaa, vaikka sainkin hiukan ihmetteleviä katseita osakseni:)

Ei tuossa leikkimisessä kovin kauaa mennyt, sillä työt odottivat. Minä aloin leikata ruohoa ja Mr. Clarissa meni läheiseen metsään palatakseen aika pian tällaisen saaliin kanssa!

Syksyhän on juuri nyt parhaimmillaan, ei anneta harmaidenkaan päivien lannistaa, vaan nautitaan syksyn väreistä ja sen antimista!

Tunnustuksia ruusujen kera

Anna Elina Vielä yksi rivi...-blogista muisti minua kauniilla ruusuilla. Lämpimät kiitokset!  Tunnustukseen liittyen on nyt vastattava viiteen kysymykseen  eli kerrottava viisi lempiasiaa. Onneksi mukaan on tullut uusia blogiystäviä, joten voin hyvällä omallatunnolla lainata entisiäkin vastauksiani:)

1. Lempiruoka : Kala ja kasvisruoat, esim. parsakaalipaistos on hyvää. 250g parsakaalia - 1dl kermaa - 2dl raejuustoa - 2dl juustoraastetta - 2dl porkkanaraastetta - 1 hienonnettu sipuli. Parsakaali keitetään ja laitetaan voideltuun uunivuokaan. Päälle muut ainekset hyvin sekoitettuina 150° n.15min. Lisänä riisiä.

(Vastaus postauksestani 1.11.2010)

2. Lempimakeinen : Tumma suklaa tai melkein kaikki Fazerin suklaat ja Brunbergin Brenda-patukat.

3. Lempilukeminen : Tähän kysymykseen en pysty vastaamaan, sillä lempikirjoja on vuosien varrella kertynyt jo niin suuret määrät.  Tämä kirja  kesämökin puutarhapöydällä on yksi näistä monista, eli Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys ja sitten kestosuosikkini, joista olen kertonut aikaisemmin:

4. Lempipaikka käsitöille: Voi kun suren sitä, että vanha "rakas" käsityönopettajani ei ole enää täällä näkemässä tätä ihmettä: Clarissa tekee vapaaehtoisesti käsitöitä ja jopa onnistuu niissä ja kaiken lisäksi etsii usein vähän erilaisempia ja vaikeampia malleja. Taitaa olla jonkinlainen haaste itselleni. Joka tapauksessa, täällä niitä käsitöitä teen, sohvannurkassa istuen ja

 usein samalla kuunnellen iPodista musiikkia, tai kuten juuri nyt Juhani Ahon Papin rouva-äänikirjaa. Kirja tuntuu nyt aivan uudelta, sillä siitä kun sen olen lukenut, on monen monta vuotta.

5. Lempielokuva: En kehtaa vastata samalla tavalla kuin Anna Elina, joten yritän keksiä oman vastausversioni. Oikeastaan tyttö tuli sitten apuun ja muistutti katsomisen arvoisesta filmistä Muumi ja punainen pyrstötähti.  Luulisin myös, että Aki Kaurismäen uutuus Le Havre kuuluisi  tähän joukkoon, mutta sitä en ole vielä nähnyt.

Ojennan ruusukimpun kaikille, jotka ruusuista pitävät. Olkaa hyvä ja muistakaa sitten myös ne viisi lempiasiaa!!

Vanha rakas harrastus

Tämä savityö-harrastukseni on antoisaa ensinnäkin siitä syystä, että meitä on aika kiva porukka vuodesta toiseen kippoa ja kuppia ja mitä kaikkea tekemässä.

Eräänä syksynä kokoonnuimme polttamaan tekemämme astiat samalla tavalla, kuin esi-isät, ja -äidit sen tekivät. Haastavaa hommaa, sillä noista kipoista ei moni loppujen lopuksi "ehjin nahoin selvinnyt". Raku-tekniikkaakin olemme kokeilleet parina syksynä - mielenkiintoista sekin.

Oikeastaan en saisi enää tehdä ainoatakaan uutta astiaa tai muuta tähän huusholliin, sillä onhan näitä! Muistaakseni olin samaa mieltä jo pari-kolme vuotta sitten,

mutta kun selailee tällaisia kirjoja, saa  uusia ideoita eikä kiusausta  voi vastustaa.

Uusia ideoita saa myös muissa maissa matkustellessa, kun vaistomaisesti  aina etsii  paikallisia keramiikkatyylejä. Prahasta löysin idean linnavaasiin ja Turun linna sai sitten olla sen suomalainen versio.

Sitä paitsi mikä nautinto onkaan kattaa pöytä omatekoisilla, hiukan erilaisilla astioilla. Ei siis auta muu kuin jatkaa vanhan rakkaan harrastuksen parissa.

Sadepäivän ratoksi...

ja piristykseksi muistelen eilistä kesäpäivää.

Tässä kuva tältä päivältä, kun katsoin yläkerran ikkunasta ulos ja sade ropisi niin, että luulin saavani sen katon läpi niskaani. Kuva näyttää kyllä valehtelevan.

 Eilen  sain ottaa uusimman Country Living-lehden  mukaani ulos ja nauttia sen kuvista. Aurinko lämmitti kuin keskellä kesää.

 Kun ei oltu omassa kesäparatiisissamme, piti ihailla näitä rauhaa huokuvia kuvia. Juttu kertoo kaupungista maaseudun rauhaan muuttaneesta perheestä. Jälleen kerran ymmärsin, kuinka etuoikeutettuja olemme, kun saamme valita , vietämmekö aikaamme kotona maaseudulla markettien ja mukavuuksien keskellä, tai  toisessa "kodissamme" maaseudulla omassa rauhassamme ja ilman mitään mukavuuksia.  Tai no,  emme tietenkään ole vapaita kuin taivaan linnut oleskelemaan siellä noin vain, aina on asioita hoidettavana, töitä tehtävänä.

Ja kun emme enää viljele mitään kesäpaikassamme, on lähiruokaakin helpompi saada täältä kotikulmilta, kuten viherkaalia, jota saamme omasta maasta ja puolukoita tuosta viereisestä metsästä. Perunat ja porkkanat haetaan tutulta viljelijältä (joka on jättänyt opettajantyönsä viljelläkseen luonnonmukaisesti yhtä ja toista meillekin hyödyllistä  ).

 Kukkaparat, jotka ovat kärsineet jo aikaisemmin reiluista sadekuuroista, eivät voi tänään yhtään paremmin. Pian on aika siirtää ne autotallin ikkunalle keräämmään uusia voimia ilahduttaakseen meitä taas ensi kesänä.

Hypätkää mukaan kyytiin

Voi hyvänen aika, kun tämä kesä vain jatkuu, vaikka voihan noita syksyn merkkejä  jo keräillä sieltä täältä.

Oreganoa riittää kuivattavaksi,

 samoin laventelia.

Härkäpavuilla pääsee herkuttelemaan

 

ja tietenkin myös omenoilla, joita kesämökin vanha puu jaksaa uskollisesti tarjota.

Syksyyn kuuluvat lämpimät villasukat saappaisiin

 ja haikea mieli, kun mökkireissut harvenevat. Onhan sinne jonkin verran matkaa, tiekin on yksitoikkoinen, mutta  Bob Dylanin ja teidän seurassanne matkamme taittuu mukavasti, joten HYPÄTKÄÄ KYYTIIN!

Niin, jos ei kuulunut, voin kertoa, että Dylanin laulu oli This dream of you, ennen kuin se poistettiin:-(