Leposohvalla lekottelua

Harmittaa, kun en muista, mistä luin tämän hienon ajatuksen: Meidän jokaisen tulisi löytää sisäinen leposohva, jolle voimme heittäytyä ja jossa relata. Aloin miettiä, minkälaisia "huonekaluja" meiltä löytyy.

 

Tällä sohvalla rentoudun täydellisesti, siis maalatessa. Kaikki murheet ja turhat ajatukset unohtuvat, kun otan käteeni pensselin.. Vain se, mitä juuri nyt teen, on tärkeää.  4vee on aivan samaa mieltä..

Sohva, jolla olen viihtynyt siitä lähtien, kun opin lukemaan: kirjat. Edustakoon kirjoja tämä uusin. Tyttö toi tuliaisena minulle tämän Pikku Prinssin, jonka kolmiulotteinen kuvitus saa aikaan uudenlaisen elämyksen. Tämä "sydämellä näkee paremmin"-teos ei vanhene koskaan.
Tälle sohvalle voisin heittäytyä vaikkapa koko päiväksi, jos vain olisi mahdollista. Materiaaliakin olisi korkea pino.

Meillä taitaa löytyä sohvia joka huoneesta, koskapa keittiössäkin näyttää olevan yksi ja se on leipominen.
Näiden Kardemummarinkeleiden ohjeen olen nähnyt netissä siellä ja täällä. Kannatti kokeilla.

 

Onhan noita sohvia vielä muitakin, mutta jääköön esittely toiseen kertaan. Ei kai tämä nyt mikään huonekalukauppakaan ole. Mielenkiinnolla odotan teidän muiden "huonekalunäyttelyä", siis sisäisiä leposohvianne.

Apus apus

Järjestelin taas kerran koneeni kuvakansioita ja mitä löysinkään! Kuvia muutaman vuoden takaisesta lintujen pelastusoperaatiosta.                                                                                                                                     

Kesäpaikkamme katto oli painava tiilikatto, jonka päätimme korvata kevyemmällä materiaalilla. Sieltä tiilien alta löysimme kaksi hylättyä linnunpoikasta pesässään, tervapääsky emo oli pelästynyt rakennustöiden ääniä ja häipynyt omille teilleen. Päätimme pelastaa lintuparat.

  

Yritimme ruokkia niitä ja söivät ne toki hyönteisiä, joita pyydystimme ja ahmivat jauhelihan muruja, mutta ajan mittaan olisi ruokkiminen vaikeaa. Tiesimme, että kotipaikkakunnallamme asui suuri lintujen harrastaja, joka oli rakentanut linnuille "hotellin" eli puihin monta pönttöä vierekkäin ja allekkain. Kotiin lähtiessä otimme Tipin ja Topin mukaan autoomme ja veimme ne tuohon hotelliin. Pöntöissä asui jo monta tervapääskyä ja vähän väliä viuhahti .päittemme yllä, kun emot kävivät ruokkimassa poikasiaan. Meille näytettiin, missä pöntössä olisi tilaa ja niin sai meidän poika kiivetä viemään orvot lintuparat sisko-tai velipuolensa kaveriksi. Kuvasta, jonka poika otti, näkyi, että siellä oli yksi hiukan jo isompi tervapääskyn poikanen. Kukaan ei kysynyt emolta, mitä se piti lisääntyneestä työmäärästä, mutta kuulimme jälkeen päin, että hyvin oli kaikki sujunut ja linnut lähtivät aikanaan pöntöstään palatakseen vasta kolmen vuoden jälkeen takaisin, kun alkoi olla pesintäaika. Toivotaan, että laittavat pesänsä sellaisen kattotiilen koloon, jota ei pureta pois.

Pitsiä ja perinteitä

Pitsikirjan innoittamana otin esille kaapin kätköistä korillisen pitsejä.

 

Tämä  kaunis kirja on täynnä ideoita ja on todella inspiroiva. Nyt etsin vinkkejä, miten voisin käyttää omia, suurimmaksi osaksi perittyjä pitsejäni.

Virkkaamani keittiön rullaverhojen reunapitsi kalpenee noiden Elinin pitsien rinnalla. Ihmeen hyvin ovat nuo vanhat käsityöt säilyneet. Ne ovat 1900-luvun aivan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä ja ovat olleet jokapäiväisessä käytössä. Nimikoinnitkin ovat kuin taideteoksia, joten  on minulla tässä aikamoisia aarteita. Kirpputoreilla samanalaisia myydään pilkkahintaan. Niistähän puuttuu tunneside, mutta miten hienoa, että joku  pelastaa ne, joku joka ymmärtää  vanhojen käsitöiden arvon,

Köök-kö-kök

kajahtaa usein aamulla aikaisin, illalla myöhään puutarhasta ja pihapiiristämme (Wikipedian äänitulkinnan mukaan). Mistä  tuo korvia riipaiseva ääni tulee? No fasaaneistapa tietenkin, noista koreista peltokanalinnuista, jotka ovat melkein kesyjä ja jotka mielellään syövät kaikki siemenet, jotka on vaivalla kasvimaahan kylvänyt.
Tällä hetkellä ne viihtyvät täällä meidän talomme ympärillä, mutta pian olisi aika saada ne ymmärtämään, että ne ovat ei toivottuja vieraita! Pitääkö kutsua naapureiden kissat kylään? Nyt saisivat reiluja lintupaisteja, koko talvenhan ne ovat kytänneet meidän pikkulintujamme.

Voihan fasaaneista ajatella kauniimminkin.Haiku-kirjassani niin on tehtykin. David Cobb on kerännyt tuohon pieneen kirjaseen haikuja perinteisesti vuodenaikojen mukaan jaoteltuina ja kuvituksena on kauniita vanhoja japanilaisia maalauksia.

Jäät ovat lähteneet

 

Kaikki virtaa poispäin.

Kaikki virtaa pois.

Kun saavumme tähän hetkeen

pysähdymme, ja katso:

kaikki virtaa tähän hetkeen.

Mikään ei pois.

Joen pintaan heijastuu

kaikki. Puut ja pylväät, vuodet,

kasvot

kaikki rakkaus

tämän hetken. Ja runsaat silmut,

kevään suuri valo.

Lassi Nummi

Olipa kerran...

 pienen pieni akka, joka asui pienessä pienessä mökissä.....

ja sillä akalla oli pieni pöytä ja pieni tuoli ja pieni kiulu ja pieni kissa ja näköjään myös monta pelargoniaa. Siis jotain yhteistä minunkin kanssani ja tarkoitan nyt noita pelargonioita. Jotkut omistani  ovat jo monta vuotta vanhoja, mutta joka vuosi ostan myös uusia. Kesän mittaan onkin puutarhaan kerääntynyt  kaikensävyisiä pelargonioita, valkoisia, pinkkejä, hennon vaaleanpunaisia ja tietenkin perinteisiä kirkkaan punaisia. Se onkin ainoa väri, jonka kelpuutan kesäpaikkaamme, vanhanajan maalaismaisemaan.

Syksyn tultua pääsi tämä helakanpunainen pelargonia sisätiloihin meitä ilahduttamaan

viettääkseen talven autotallin viileydessä, nauttien siitä, että sai edes hiukan valoa eikä ollut vaaraa paleltuakaan.

Päivien pidentyessä sai pelargonia uutta multaa ravinnokseen, oksiakin napsittiin sieltä ja täältä ja saatiin näin uusia taimia, jotka ovat jo löytäneet uuden kodin. Tämä pelargonia sai tulla sisälle muiden jäädessä viileämpään nauttimaan kevätasustaan.

Pian ilmestyivät nuput ja nyt siinä on jo monta kukkaa, vaikka on vielä niin pieni ja hentoinen. Varmaan se halusi kiittää meitä hyvästä hoidosta!

Toive keväästä

UUSI KEVÄT

Taas vesiltä, mailta tuhannet sävelet helää,

taas kaikki versoo ja kukkii ja elää, elää!

Soi riemuin soinnut laulavat yltä, alta,

on läsnä ja luo nyt elämän kaikkivalta.

Taas luonnon rinnassa kevään unelmat herää:

jo kukat, katsohan, päivässä tekee terää.

Purot kuorona kohisten laulavat: lähti jo kirsi

ja lakehen taivaan kirmaa kiurun virsi.

Ja päivä paistaa ja taivas siintäen hohtaa

ja sätehet siltoina taivaasta maahan johtaa.

Kuin kiurun virsi sielussa sävelet helää:

on ihana taivas ja maa, on ihana elää!

Lauri Pohjanpää

Alluntiellä

Kyllä meidän tyttöä ja tytön miestäkin harmitti, kun aikoivat tulla yllättämään äidin blogiystävän Allun. Oikea tiekin löytyi, mutta ei oikeaa henkilöä:)  Muita kuuluisuuksia kyllä näkyi, kuten esim. tasavallan presidentti puolisonsa kanssa.
Onneksi tytär otti blogikuvia matkaltaan, joista sitten näin, että olivat aivan väärällä paikkakunnalla!
Viikon verran he kuitenkin siellä hiihtelivät huonossa säässä, mutta raikkaasta, puhtaasta ilmasta nauttien.
Kuntokin kasvoi reilusti, sillä ladut olivat  raskaita hiihtää, ilmassa kun oli jo lämpöasteita.
Että tällainen reissu! Ensi kerralla pitää antaa tarkemmat paikkakuntakohtaiset ohjeet. ( Ei saa ottaa aivan liian todesta!)

Pääsiäislauantaina....

 

....tai lankalauantaina tai hiljaisena lauantaina [linkki] ,miten kukin sitä sitten nimittääkin, kulkevat trullit täällä meidän seuduilla pannuineen talosta taloon. Suklaamunia ja muuta hyvää kertyy aikamoiset määrät. Kotona on myös värjätty munia eri tavoilla, tuskin kuitenkaan näin:

  Easter Eggs - Celebrity bloopers here

P.S. linkki ei einää toimi