Harmittaa, kun en muista, mistä luin tämän hienon ajatuksen:
Meidän jokaisen tulisi löytää sisäinen leposohva, jolle voimme heittäytyä ja jossa relata. Aloin miettiä, minkälaisia "huonekaluja" meiltä löytyy.
Tällä sohvalla rentoudun täydellisesti, siis
maalatessa. Kaikki murheet ja turhat ajatukset unohtuvat, kun otan käteeni pensselin.. Vain se, mitä juuri nyt teen, on tärkeää. 4vee on aivan samaa mieltä..
Sohva, jolla olen viihtynyt siitä lähtien, kun opin lukemaan:
kirjat. Edustakoon kirjoja tämä uusin. Tyttö toi tuliaisena minulle tämän Pikku Prinssin, jonka kolmiulotteinen kuvitus saa aikaan uudenlaisen elämyksen. Tämä "sydämellä näkee paremmin"-teos ei vanhene koskaan.
Tälle sohvalle voisin heittäytyä vaikkapa koko päiväksi, jos vain olisi mahdollista. Materiaaliakin olisi korkea pino.
Meillä taitaa löytyä sohvia joka huoneesta, koskapa keittiössäkin näyttää olevan yksi ja se on
leipominen.
Näiden
Kardemummarinkeleiden ohjeen olen nähnyt netissä siellä ja täällä. Kannatti kokeilla.
Onhan noita sohvia vielä muitakin, mutta jääköön esittely toiseen kertaan. Ei kai tämä nyt mikään huonekalukauppakaan ole. Mielenkiinnolla odotan teidän muiden "huonekalunäyttelyä", siis sisäisiä leposohvianne.
Onpas siellä talented family, hienoja teoksia. Pikku prinssi on aina yhtä ihana kirja. Ja komeita pullia olet paistanut, mutta Allumies sanoi, ettei lähde mukaan teille, kun se ei tykkää kardemummasta. Tulen sitten yksin, jooko?
VastaaPoistaAllu: Laitan yhden satsin kera ja yhden ilman kardemummaa ja teidän pitää syödä monta, kun tuo Mr. Clarissa ei oikein ole pullan ystävä. Kerran se kyllä näki unta, että oli syönyt 5 korvapuustia peräkkäin ja mun piti sitten leipoa ja hän söi ne 5 hyvillä mielin.
VastaaPoistaoikein ihanat leposohvat sulla. mina vahan valia jauhan omistani niin enpa taida tehda erikoista postausta niista. taide, kirjat, hengellinen luettava, askartelu, luonto..... en usein ole leiponut kun aina itse syon 90%. mutta nyt kun pikkusella ei olekaan vehna allergiaa niin pitaapa alkaa lepailemaan silla sohvallakin. :)
VastaaPoistaOlipa rentouttavaa istua hetkiseksi kanssasi noille leposohville. Pikku Prinssi on todella hieno kirja ja tunsin melkein tänne asti pullan tuoksun, sillä kahvihammastani pakotti.
VastaaPoistaLuonnosta löytyy minun sisäinen ja konkreettinenkin lepotuolini. Laiturinnokalla ja laavulla paitsi rentoutuu myös löytää jossakin syvällä sisuksissa olleita ajatuksia.
VastaaPoistaSinulla taitaa olla yksi ylimääräinen jauhopeukalo -se minun kadoksissa oleva :)
sansku:) Joo, tutun tuntuisia nuo sinun sohvasi. Kiva kun ei tytöllä ollutkaan vehnäallergia!
VastaaPoistaSira: Tervetuloa toistekin istumaan!
Susadim: Oi, unohdin sen sammalpeitteisen sohvan, joka on minullekin tärkeä ja rakas.
Laiturinnokka kuuluu menneisyyden lepotuoleihini sanoo nykyinen maakrapu:(
Apua, mun sisäiset leposohvat ovat nestemäisiä! On niitä kyllä muitakin, mutta parhaiten relaan kahvikupin äärellä, kun mies ja lapset ovat jo lähteneet, mutta itse saan vielä jäädä lukemaan lehteä tai vain katselemaan ulos. Toinen neste on miehen seurassa nautittu kuiva valkoviini ...
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Tässähän kiireen keskellä rentoutuu, kun vain lukee noista sinun tavoistasi "lekotella leposohvalla".
VastaaPoista