ja sillä akalla oli pieni pöytä ja pieni tuoli ja pieni kiulu ja pieni kissa ja näköjään myös monta pelargoniaa. Siis jotain yhteistä minunkin kanssani ja tarkoitan nyt noita pelargonioita. Jotkut omistani ovat jo monta vuotta vanhoja, mutta joka vuosi ostan myös uusia. Kesän mittaan onkin puutarhaan kerääntynyt kaikensävyisiä pelargonioita, valkoisia, pinkkejä, hennon vaaleanpunaisia ja tietenkin perinteisiä kirkkaan punaisia. Se onkin ainoa väri, jonka kelpuutan kesäpaikkaamme, vanhanajan maalaismaisemaan.
Syksyn tultua pääsi tämä helakanpunainen pelargonia sisätiloihin meitä ilahduttamaan
viettääkseen talven autotallin viileydessä, nauttien siitä, että sai edes hiukan valoa eikä ollut vaaraa paleltuakaan.
Päivien pidentyessä sai pelargonia uutta multaa ravinnokseen, oksiakin napsittiin sieltä ja täältä ja saatiin näin uusia taimia, jotka ovat jo löytäneet uuden kodin. Tämä pelargonia sai tulla sisälle muiden jäädessä viileämpään nauttimaan kevätasustaan.
Pian ilmestyivät nuput ja nyt siinä on jo monta kukkaa, vaikka on vielä niin pieni ja hentoinen. Varmaan se halusi kiittää meitä hyvästä hoidosta!
Vau, meillä ei ole ikinä yksikään pelargonia selvinnyt hengissä talven yli.
VastaaPoistaPalkinnoksi saat hienosta suorituksesta tämän laulun:
http://www.youtube.com/watch?v=-6KOlZmko48
Mer schenke dä Ahl en paar Blömscher
e paar Blömscher für ihr Finsterbrett.
Mer schenke ihr e paar Blömscher,
denn die ahl Frau Clarissa, die es esu nett.
Tippa tuli silmään palkinnosta:) Tai oikeastaan nauroin kyllä enemmän ja nyt täällä jo hoilataan: Mer schenke dä Ahl en paar Blömscher e paar Blömscher für ihr Finsterbrett.... ♪ ♫ ♪
VastaaPoistaIhania.
VastaaPoistaÄidillä oli aina pelargonioita. Tykkäsin lapsena paljon, vanhemmat muutti sitten pienempään asuntoon, joka on ikävän hämärä, kukkiakaan ei siellä ole... Minulla ei ole viherpeukaloa, joten mies hoitaa kaikki meidän kasvit (joita ei ole paljoa, mutta muutama kuitenkin).
Vanha pelargonia, on mummon akkunalla.... Pelargonia on kaunis kukka. Meillä kotona oli aina pelargonioita ja äiti sai ne aina uudelleen kukoistamaan. Minulla täällä Berliinissä on huonot mahdollisuudet saada ne elämään yli talven. Yhtenä kesänä laitoin pelargonioita parvekkeelle, mutta nyt kun olemme pitempään pois, olen tyytynyt kevät ja syyskukkiin.
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Pelargoniat ovat niin vähään tyytyväisiä, että niiden hoitamisen saa kesän ajaksi melkein unohtaa. Hoitavat itse itsensä. Talvi onkin hankalampi. Taisin kirjoittaa jutun minä-muodossa, mutta miehen taidonnäyte on noiden kukkien selviytymisen takana.
VastaaPoistaSira: Sinun pitää tosiaan miettiä, mitä kukkia kannattaa minnekin laittaa, kun tuollaisia muuttolintuja olette.