30.10.2008

Life is painting a picture...

Eilisilta meni grafiikankurssilla, tämä ilta keramiikassa. Molemmat hyviä keinoja irroittautua arjen harmaudesta. Kaikki murheet unohtuvat, kun pistää kätensä saveen, tai kun veivaa grafiikkaprässiä ja odottaa jännittyneenä, onnistuiko kuva. On kuin avaisi lahjapakettia, kun saa kuvan esille. Kaikki kurssitoverit seisovat yhtä innokkaina selän takana kurkkimassa. Ja kaikki ovat yhtä ihastuneita toistensa tuloksiin. I går kväll var jag på grafik- den här kvällen på keramikkurs. På båda ställen glömmer man den trista vardagen. Alla små sorger är som bortblåsta när man knådar leran så att den blir mjuk och smidig eller står och vevar grafikpress och väntar med spänning hur man lyckas med bilden som kommer fram. Alla kurskamrater står bakom ryggen och är lika förväntansfulla. Alla är lika förtjusta i varandras arbeten. Vi är ju bara nybörjare alla

Jälleen uusi lyhty pihalle pimeää talvi-iltaa valaisemaan

En ny lykta igen som får lysa i vintermörkret



Innostuneen "taiteilijan" luomuksia

Mitä isot edellä sitä pienet perässä

1-vuotiaan pikkunaperon kriittinen katse taideteokseensa.

1-årigens kritiska blick på eget konstverk





27.10.2008

Pidetäänpä kahvitauko / Vi ska ta en kaffepaus

Nyt matkin hiukan tätä blogia, jossa oli juttua teen juomisesta. En voi kuitenkaan kertoa teen juonnista, koska minä juon yleensä kahvia ja nimenomaan Reilun Kaupan kahvia.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, ostan matkoiltani usein kassin. Aivan yhtä usein ostan mukin. Niitä on myös kaapit täynnä, mutta kaikkia tulee käytettyä. Samalla tulevat mieleen muistot matkoistakin.
I den här bloggen läste jag om tedrickandet och jag ska härma lite, men jag som mest dricker kaffe berättar hellre om det. Jag dricker alltid Rättvis Handel-kaffe . Sällan dricker jag kaffe ur en kaffekopp, muggar är goda att dricka ur. Som jag tidigare har berättat, köper jag ofta en väska som minne från en resa. Lika ofta köper jag också en mugg. Jag har rätt så många i mitt skåp, men alla andvänds och ibland väcker de trevliga minnen till liv.


Antiikkinen perintökermakko ja Klimt-kahvipurkki/ En antik gräddsnäcka och "Klimt-kaffeburk"

Glühwein- eli hehkuviinimukit Wienin joulumarkkinoilta tuovat hauskoja muistoja, kuten punssimuki Wiener Eistraumista/Man minns den härliga stämningen på julmarknaden i Wien när man ser de här glühwein- och punsch-muggarna, också "der Wiener Eistraum" var en upplevelse.
Muumimuki kuuluu jokaiseen kotiin, samoin Arabian Ruska-kuppi. Tuliaisena tyttäreltä sain Cafe du monde-mukin, kun hän kävi New Orleansissa / En muminmugg finns i alla hem, Arabias Ruska-kaffekopp kanske också. Cafe´ du monde-muggen fick jag av dottern som gåva från New Orleans.


Vanha, vanha muki. Sokeritoppa kuuluu myös entisiin aikoihin, kuten sokerinsirotinkin, jolla on jo antiikkiarvoa. Mokkakupit ovat mielestäni kauniita. /En gammal, gammal mugg. En sockertopp som förr i tiden och en sockerströare som redan har antikvärde. Mockakopparna är vackra tycker jag.

20.10.2008

Hei, onko ketään kotona?

Kotona on aina niin hyvä olla, mutta missä on koti ja mikä on koti? Onko se paikka jossa nukun, onko se seutu, jossa asun, onko se maa, jossa juureni ovat? Koti on siellä, missä minäkin. Se voi olla monessa paikassa, elämän eri vaiheiden mukaan.

Se, kuka minä olen, on kai saanut pohjan lapsuudenkodista täällä kauniissa merenrantakaupungissa.


– Jos koti on vain huone, jossa nukun, syön, luen, vietän vapaa-aikaani, tosin vain parin kuukauden ajan, niin eräänä kesänä se sijaitsi kaupungissa vieraalla maalla, Keski-Euroopassa, suuren sairaalan asuntolassa. ja toisena kesänä kaupungissa, jossa olisin voinut viihtyä pidempäänkin.


Jos koti on opiskelija-asunto, niin se oli täällä vähän isommassa rannikkokaupungissa. Siellä sai kodistaan jo oman näköisen. Maalilla, pensselillä, Marimekon kankailla sekä tipalla mielikuvitusta loihti pienestä huoneesta juuri sellaisen kuin itse halusi.



– Jos koti on pieni ullakkohuone kattoikkunoineen, kauniine näköaloineen metsäiselle vuorijonolle, niin se oli sitten tämän keskieurooppalaisen kaupungin läheisyydessä. Työpäivän jälkeen tuntui hyvältä, kun sai jättää hälisevät lapsilaumat ja kiivetä ylös omaan noin 15 neliön kaksioonsa.


Koti siis näyttää kulkevan mukanani, asuinpa missä hyvänsä. Se oli täälläkin Reinin

rantojen kaupungissa sinä sateisena kesänä, kun jälleen olin hiomassa kielitaitoani. Kun oli päivän aikana nähnyt pieniä lapsipotilaita matkalla leikkaussaliin ja muuta nuorta mieltä järkyttävää suuren sairaalan käytävillä, oli turvallista tulla omaan pieneen huoneeseensa, sen hetkiseen kotiinsa. Siellä ei vaadittu olemaan tehokas eikä vahva, vaan sai kaikessa rauhassa käpertyä sohvalle viltin alle ja unohtaa maailman murheet.




Matkustelen mielelläni, mutta koti on kuitenkin minulle paikoista paras. Kotona saan levätä, olla oma itseni. Minulle ei ole ollenkaan tärkeää, onko se lapsuuden kotikaupungissa tai muualla maailmassa, pääasia että se tuntuu omalta ja kai se sitten on niin että koti on siellä missä sydän.



Täällä pääkaupungin ulkopuolella olikin sitten se ihan ensimmäinen oma koti, joka perustettiin perheen kanssa. Idyllistä oli, mutta myös yksinäistä. Ei auttanut, vaikka sai toteuttaa sisustajan ”taitojaan” mielin määrin kunnostamalla vanha kartanon mökki viihtyisäksi kodiksi, lähemmäksi muita ihmisiä oli päästävä, eli lähimpään kaupunkiin.




Mutta kun opinnot olivat vielä kesken, muutettiin lähemmäksi opiskelukaupunkia, ei ihan kaupunkiin, vaan jonkin matkan päähän



Näissä maisemissa viihdyin ja näistä ajoista puhutaan perheessämme usein. Oltiin kuin kotona, silti oli vielä yksi muutto edessä.


Vanhin lapsista aloittaisi koulun, joten oli päätettävä, missä päin maailmaa se koulu sijaitsisi.. Päädyttiin maaseututaajamaan samoille seuduille kuin kotikaupunkini. Täällä on nyt kotimme ja täällä olemme asuneet suuren osan elämästämme. Lapset ovat muuttaneet jo vuosia sitten muualle, mutta aina on yhtä hauskaa, kun he tulevat perheineen käymään.

Niin, onhan meillä vielä yksi koti, kesäpaikkamme, vanha maalaistalo pihapiireineen. Se on meille se paras paikka. Kesäisin, kun heräämme, paistaa aamuaurinko keittiöön ja olohuone kylpee sitten ilta-auringon valossa. Ruoho tuoksuu, linnut laulavat. Sataakohan sielläkin joskus?


Koteja on ollut kaikenlaisia. Ahdistavalta tuntuisi ajatus, että olisin asunut yhdessä ja samassa paikassa koko elämäni. Ennakkoluulot ovat matkan varrella karsiutuneet, ehkä sitä ajattelee hiukan avarammin meistä ja muista. En tiedä.


Kuvat omia tai Google kuvahaku








11.10.2008

Kotoisia askareita

On aina niin hauska askarrella ja puuhastella, kun meidän pikkuvieraamme ovat täällä. Kolmevuotias tytöntyllerö leikkii mielellään meidän tyttöjen vanhoilla nukkekodin esineillä ja koska hän on jo vienyt itse talon omaan kotiinsa, sai hän yksinkertaisen pahvista tehdyn nukkekodin tänne meillekin
Askartelu ja leikkiminen ovat tämän pikkuneidin mielipuuhia ja kun sakset ja muut tarpeet olivat esillä, teimme yhdessä vielä syystaulun, jota tässä ylpeänä esitellään.



Muutakin ehdittiin touhuta. Päätimme tehdä yhdessä herkullista müsliä ja otimme esille kipot ja kupit ja mittasimme kaikki ainekset ja mietimme siinä, että mitä ne kaikki nyt ovatkaan nimeltään.




Kun müsli oli saatu uunista ulos, leivoimme vielä herkullisen omenapiirakan, ohje siihen löytyi täältä. Tässä vaiheessa olivat apulaiset jo vaihtuneet. Pikkutyttö oli mennyt unten maille ja 13-vuotias labbispoikamme oli meidän mukanamme touhuamassa. Vielä viikko sitten oli koirapoika kovin huonossa kunnossa, eläinlääkärinkään ennuste ei luvannut mitään hyvää, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, pirteänä ja iloisena aina valmiina auttamaan näissä keittiöhommissa.

6.10.2008

Syystunnelmia / Hösttankar

Työpäivän jälkeen tuntuisi hyvältä rentoutua, lukea sohvan nurkassa hyvää kirjaa, tavata ystäviä tai vain laiskotella ja nauttia syksyn pimeistä illoista kaikessa rauhassa, mutta...
Efter arbetsdagen skulle det vara skönt att koppla av, krypa upp i soffan och läsa en riktigt bra bok, träffa sina vänner eller bara lata sig och njuta av höstens mörka kvällar, men...

......vielä riittää töitä sadonkorjuussa. Omenasato on nyt kerätty, vanha sosemylly otettu esille ja sosetta keitetty pakastin melkein täyteen. Kuinkahan sinne mahtuvat lehtikaalit, jotka odottavat pakkasen puremista ja keruuta sen jälkeen. Jäniksetkin näitä kauniita, vihreitä lehtiä varmaan jo kyttäävät.
...ännu finns det arbete med skörden. Nu har vi plockat ner alla äpplen, den gamla kvarnen har jag tagit fram och kokat äppelmos så att frysen är nästan full. Sedan är det bara att fixa plats för grönkål som med sina kraftiga gröna, vackra blad väntar ännu i trädgården.